Metsäpeuran mailla – Yhden yön opastettu vaellus Salamajärven kansallispuistossa

Syyskuinen päivä valkeni Koirasalmen luontotuvan pihapiirissä tyynenä, mutta harmaana. Pilvet roikkuivat taivaalla raskaina ja Ilmatieteenlaitos oli luvannut päivälle sadekuuroja. Sadekeli ei suinkaan ole este ulkona liikkumiselle, kun varusteet ovat kunnossa, mutta tuona kyseisenä aamuna sääennuste sai minut hieman mietteliääksi.

Odotin peilityynen Koirajärven rannalla kollegani kanssa yhden yön vaellukselle saapuvia asiakkaitamme ja sillä hetkellä toivoin, että etukäteen toimittamamme yksityiskohtainen varusteluettelo olisi luettu huolella.

Salamajärven kansallispuisto

Asiakkaamme alkoivat saapua sovitusti Koirasalmeen, johon on Kivijärven, Kinnulan ja Perhon kuntien taajamista n. 25 km matka. Ilmassa oli odotusta, ehkä pientä jännitystäkin. Esittäytymisiä, viime hetken varusteiden säätämistä, jutustelua ja lähtöhetken valokuvat. Yhdeksän reipasta naista oppaineen oli lähtövalmiina kohti Sysilampea, edessä 10 km vaellus Salamajärven kansallispuistossa. Toistaiseksi sade oli pysynyt loitolla.

Ensimmäiset kilometrit haastoivat vaeltajan koordinaatiokykyä ja tasapainon hallintaa, kun kivikkoisella polulla joutui etsimään jalansijaa. Merkittäviä korkeuseroja alueella ei ole, vaan maisemaa hallitsevat suuret suoalueet ja vaikuttavat rakkakivikot. Onnekkaat ja hiljaiset kulkijat voivat nähdä metsäpeuroja Salamajärven kansallispuiston alueella. Kuhmosta siirrettiin vuonna 1979 alueelle kaksi hirvasta ja kahdeksan vaadinta ja nykyään Suomenselällä on yli 1000 yksilön peurakanta.

Etenimme rauhalliseen tahtiin ja pidimme pieniä taukoja säännöllisesti. Matkalla myös lounastimme Heikinjärven laavulla, mutta järveltä käyvä kylmä tuuli pakotti meidät jatkamaan melko nopeasti matkaa. Taukotakille todellakin oli käyttöä tuolla tauolla!

Muutama kulkija tuli matkalla meitä vastaan, mutta muuten metsä oli hiljainen. Vain meidän jutustelumme rikkoi hiljaisuuden. Keho tottui hiljalleen rinkan painoon ja kilometri toisensa jälkeen jäi taakse.

Pari kilometriä ennen Sysilammelle saapumista saimme pienen sadekuuron niskaamme. Kaivettiin sadesuojaa ja sadetakkia esille, kuka mitäkin, mutta sadekuuro loppui yhtä nopeasti, kuin oli alkanutkin. Naisia vaan nauratti, että tulipa tämäkin koettua.

Sysilammelle saavuttiin suunnitellun aikataulun mukaisesti, vielä oli valoisaa aikaa käytettävissä leiriytymiseen. Toiset olivat valinneet majoituksen kuuden henkilön varaustuvassa, kaminan suloisessa lämmössä, mutta osa halusi testata varusteitaan ja taitojaan nukkumalla teltassa, tuvan pihapiirissä.

Ilmoitus

Sysilammen uudessa varaustuvassa ja tuvan pihapiirissä elettiin leirielämää vaelluspäivän päätteeksi, valmistettiin ruokaa ja illaksi lämpeni tunnelmallinen rantasauna. Saunassa olikin mukava pestä pois päivän hiet ja rasitukset ja kävivätpä rohkeimmat Sysilammessa uimassakin.

Illalla ei tarvinnut unta odotella ja pihapiiri hiljenikin melko aikaisin. Olihan jokaisella tiedossa, että aamulla odottaisi paluumatka Koirasalmelle samaa reittiä kulkien.

Aamu Sysilammen tuvalla valkeni kirkkaana ja aurinkoisena

Yö oli ollut kylmä. Aamutoimet sujuivat hyväntuulisesti jutustellen, rinkat pakattiin ja tupa siivottiin. Tuntui hyvältä nähdä, kuinka vielä edellisenä päivänä toisilleen vieraat ihmiset olivat tulleet tutuiksi ja viihtyivät toistensa seurassa. Nauru raikui tuvan pihapiirissä.

Paluumatka saatiin kulkea aurinkoisessa säässä, taivas oli lähes pilvetön. Auringonsäteet siivilöityivät kauniisti mäntymetsissä puiden lomasta. Varjopaikoissa pitkospuut olivat kuurasta liukkaat.

Heikinjärvennevan laidalla pidimme tauon ja halukkaat saivat kiivetä suon laidalle pystytettyyn luontotorniin. Tuosta samaisesta luontotornista olimme keväisellä Hirvaan kierroksella kollegani kanssa kiikaroineet suon runsaslukuista kahlaajalinnustoa ja niiden keväistä elämää. Nyt suo oli hiljainen.

Vaelluksen lähestyessä loppuaan kollegani tarjosi meille kaikille mahdollisuuden keskittyä hetkeksi omaan itseemme, rentoutua ja rauhoittua, kun vuorossa oli ’Silent Trip’ eli saimme kulkea 10 minuutin ajan hiljentyen ja ympäröivää luontoa kuunnellen. Tuon jälkeen mieli oli rauhallinen ja olo rentoutunut.

Koirasalmelle saavuttuamme istahdimme porukalla päätöskahveille Koirasalmen luontuvan kahvioon. Tunnelma oli rento ja hyväntuulinen, mieli kaikesta yhdessä koetusta kiitollinen. Luonto oli tehnyt tehtävänsä ihmismielelle.

Haluaisitko sinäkin opastetulle vaellukselle?

Lisätietoja tarjolla olevista yhden yön vaelluksista: luonnostahyvinvointia@gmail.com

Tulevat vaellukset ja tapahtumat löytyvät Facebookista:

Erä- ja luonto-opas Sanna Eskelinen

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.