Öiset auringon olemisen aikaiset tähystysretket Pikku-Tankavaaran huipulle Kuukkelilenkillä

Olen ajatellut, että yöttömän yön auringon iltavaloa tulisi sanoa auringonolemiseksi eikä auringonlaskuksi, kuten etelämmästä kotoisin oleva mieleni minulle koittaa jääntää. Eihän se laske eikä nouse, vaan on vain, koko kesän se vain on.

Jos ei olisi työelämää aamuisin, saattaisinhan minä istua tunturin laella jokaisena selkeänä yönä tuijottamassa yöllistä auringon loimotusta, niin kaunista on se valo, joka valtaa metsät ja suot, Sompion erämaat, värjää ne oranssiin ja keltaiseen.

Urho Kekkosen kansallispuistossa hienoa on se, että se on niin laaja alue, ettet oikeastaan voi nähdä sen reunalta toiselle, vaan useimmiten kaikki mitä näet, on Sompion erämaata.

Mikä on Sompio?

Sompio on nimenä otettu käyttöön jo 1600-luvulla, jolloin Sompio rajoittui pohjoisessa Inariin, idässä Savukosken Keminkylään, lännessä Sodankylään ja etelässä Kemijärveen, kertoo Lapin ammattikorkeakoulun Lumen-lehdessä julkaistu juttu Elävä erämaa – lupaus aidosta arktisesta (jos matkailun tuulet Sompiossa kiinnostavat sinua, lue koko juttu täältä).

Sompio on ollut yksi lapinkylä, jonka alue nykyisin kuuluu Sodankylän kuntaan. Lapinkylä on ollut saamelaisyhteisölle vakiintunut alue, jonne saamelaiset, muutama kymmenen perhettä kuhunkin kylään, kokoontuivat asumaan talveksi. Näille talvipaikoille ovat löytäneet myös kauppiaat myymään tavaroita ja voudit keräämään veroja, joissain paikoin kolmellekin valtakunnalle, kertoo Wikipedia.

Sompiota on tuonut tunnetuksi myös Samuli Paulaharjun teos Sompio, joka on julkaistu jo 1939, mutta joka on edelleen erittäin luettu ja rakastettu kirja. Myös taiteilija Andreas Alariesto on kuvannut maalauksissa, veistoksissa ja lauluissa Sompion 1900-luvun alun elämää. Mielenkiintoisimpia juttuja Alariestosta olen kuullut käydessäni Vuotson Majalla, jossa Andreas Alariesto oli asunut hyvän aikaa talonmiehenä.

Nykyisin Sompio-nimi on alueella käytössä monella tapaa: Sompion luonnonpuisto, Sompio-lehti, Sompion kirjasto, Sompion Samoilijat ry (paikallinen Ladun yhdistys) ja Sompion matkailualue.

Tankavaaran Kuukkelilenkki alkaa sotahistoriallisella polulla

Ihmisen tekemät jäljet, kuten toisen maailmansodan aikaiset korsut ja vallihaudat, makaavat metsän siimeksessä, peittyen pikkuhiljaa sammaleen syliin ja sotaan värvätyn puun muuttuessa maaksi, josta se on ensin kasvanutkin.

Koska historia on jo maatunut lähes tunnistamattomaksi, seinät painuneet maahan ja juoksuhaudat pyöristyneet kuin pieniksi ojiksi vain, on muistutukseksi polun alkupäähän rakennettu yksi korsun malli, joka tuskin heti maatuu. Sinne voi mennä istumaan ja miettimään, kuinka sellaisessa pienessä tilassa on sodan aikana nukuttu levottomasti ja kaivattu kotiin.

Polku etenee jämäkästi opastaulujen keskittyessä tunteilun sijaan rakenteisiin. Tässä on korsu, tämä on konekivääriasema. Jokaisen opasteen luota erkanee pieni polku metsään, sillä vaikka polku on tehty vain kyltin luota toisen luo, on metsässä pienten sivujuonteiden päässä nuo hiljalleen katoavat puiset seinämät, pyöreät hirret jotka eivät symboloikaan turvallista kotia vaan sotaa.

Pikku-Tankavaaran tornissa tuulee aina

Pikku-Tankavaaran näköalatorni

Pikku-Tankavaaran huipulla näkötornilta näet maiseman, mutta vasta laen reunalta näet kunnolla kumpuilevan maanpäällisen taivaan, erämaan jossa vaellettavaa riittää ihmisiäksi. Horisontissa siintää myös Nattastuntureiden jono ja koko Urho Kekkosen kansallispuiston tunturialue. Vieressä seisoo Iso-Tankavaara eli Jorpulipään huippu.

Suokasvien juhlat Tankasuolla

Suokukka esittelee vaaleanpunaisia nuppujaan jo toukokuun loppupuolella, kesäkuussa ne tekevät jo muodonmuutosta nykeröistä kelloiksi. Suopursullakin on asiaa, sen varpujen päissä on kesäkuussa jonkinlaiset kävyt, joista tulee valkoisia kukkia heinäkuussa.

Kihokit ja siniyökönlehdet saapuvat heinäkuussa nauttimaan räkkäajasta, nuo suon ”lihansyöjät”. Kihokit eivät ole tarkkoja ulkonäöstä, eri lajit, kuten pitkälehtiset ja pyöreälehtiset, voivat tehdä yhdessä jälkeläisiä, jotka ovat isäänsä ja äitiään kookkaampia ja niiden lehtilavat ovat vastapuikeita ja pyöreäkärkisiä.

Kihokkien valkoiset kukat avautuvat aamupäivisin vain lyhyeksi aikaa ja vain auringon paistaessa. Niiden ikuistaminen suon kukkien perhepotrettiin on siis hankalampaa.

Siniyökönlehden lehdet erottuvat maasta paljon ennen kukan ilmestymistä. Vaaleanvihreänä loistavat lehdet ovat tahmeita ansoja ja niiden hidas sulkemismekanismi syleilee epäonnisen sääsken tai mäkäräisen sisäänsä.

Tankasuolla Kuukkelilenkki kohtaa Geologisen polun, joten olen jo aiemmin kirjoitellut näistä Hopiaojan hurvittelevista pitkospuista ja toisesta, nimettömästä tulipaikasta, jolla sijaitsee myös ihana kota. Alla olevat tekstit ovat siis suurinpiirtein samat kuin Geologisen polun stoorissa.

Hurvittelevien pitkospuiden kautta Hopiaojalle

Pitkospuut ovat tavallisesti kovin suoria, ne eivät huvikseen kaartele ja kierrä, vaan kiertämisellä on aina tarkoitus ja linjat pyritään tekemään vähillä käännöksillä. Hopiojaa lähestyttäessä on joko paljon syitä kierrellä tai sitten pitkospuiden rakentaja on ollut hupimielellä.

Hopiaojan taukopaikkaa lähestyttäessä pitkospuut alkavat kierrellä yhä enemmän ja tuntuu, että ihan Hopiaojan tykönä mutkat ovat tiuhassa, milloin mitäkin kiveä on kierretty. Tämä on hauska ilmiö, kun toisenlaiseen on tottunut eikä Tankavaaran muissa pitkospuissa ole havaittavissa samanlaista kiharaa.

Hopiaojan taukopaikka on nuotiopiiri ja liiteri kauniilla paikalla metsän reunassa. Hopiaoja lirisee vieressä, keväällä enemmän ja kesällä maltillisemmin. Hopiaoja on se tärkeä joki, joka virtaa Kultakylään saakka ja sen ohikin, jonka varrella kultaa kaivetaan ja huuhdotaan Tankavaarassa.

Toisen tulipaikan kautta paluu lähtöruutuun

Kuukkelilenkki myötäilee Geologista polkua loppumatkan ja matkalla on vielä pienemmän suoalueen ohitus sekä kota ja sen tulipaikka. Kodalta eteenpäin maasto on hetken vielä märkää varsinkin alkukesästä, mutta kuivuu pian kangasmaastoksi lähellä entistä luontokeskusta, joka on nykyisin osa Kultakylän liiketoimintaa ja uudelta nimeltään Tankavaara Wild.

Kota Tankavaaran Kultakylän takana.

Tankavaara Wild on vuokrattavissa yksityistilaisuuksiin ja näyttelykierroksiin Kultakylästä. Metsähallituksen luontopalveluiden neuvonta on siirretty Tankavaarastakin Saariselälle palvelupiste Kiehiseen syksyllä 2018.

Tankavaaran luontopolut lyhyesti listan muodossa

Jos nyt olet aivan sekaisin, mikä lenkki oli mikäkin, niin tässä lyhyesti Tankavaaran luontopolut, jotka lähtevät kaikki samasta pisteestä Tankavaara Wildin (entinen Tankavaaran luontokeskus) pihasta, laavun vieressä olevasta portista:

  • Urpiaislenkki on 1 kilometrin mittainen esteetön sorapolku
  • Koppelolenkki, 3 km, matkan varrella yksi kota, sen yhteydessä tulentekopaikka ja kuivakäymälä
  • Kuukkelilenkki on 6 kilometrin mittainen luontopolku, joka nousee Pikku-Tankavaaran huipulle (näköalatorni), matkan varrella tulentekopaikka ja kota (jonka pihassa tulentekopaikka ja kuivakäymälä).
  • Sotahistoriallinen polku on 1,5 km yhteen suuntaan, se kulkee samaa reittiä kuin Kuukkelilenkki, mutta polun loppuessa voit joko A. kääntyä takaisin ja palata samaa reittiä, B. kääntyä Koppelolenkille tai C. jatkaa Kuukkelilenkin kautta pidemmälle kohti Pikku-Tankavaaran huippua.

Toiselta puolelta saman rakennuksen pihaa lähtee Geologinen polku:

  • Geologinen polku, 7 km, sivuaa Jorpulipäätä eli Iso-Tankavaaran huippua. Palvelut: laavu, 2 tulentekopaikkaa, kota ja kuivakäymälät laavun sekä kodan yhteydessä.

P.S. Kaikki mainitut lintulajit ovat tavattavissa Tankavaaran poluilla, jopa kaikki samalla lenkillä!

Saapuminen Tankavaaran luontopoluille

Kuinka pääset tälle polulle julkisella liikenteellä: Tankavaaran bussipysäkin nimi on Tankavaara th. Lähestyminen etelästä: Sodankylä-Tankavaara th noin 1 tunti, lähestyminen pohjoisesta Saariselkä-Tankavaara th noin puoli tuntia. Päivittäin kulkee useita bussivuoroja kumpaankin suuntaan. Tarkista myös bussivuorot esimerkiksi Kiilopäältä!

Ajo-ohje: aja Tankavaaraan isolle Kultamuseon ja UK-kansallispuiston parkkipaikalle (aja kohti Tankavaarantie 11 B, ennen kohdetta suuri parkkipaikka tien oikealla puolella). Kävele kohti Tankavaaran entistä luontokeskusta ja sen pihaan, lähtöportti luontopoluille on suuren laavun luona. Älä aja rakennuksen taakse tai pihaan, vaan jätä auto parkkipaikalle.

Lähtöpaikka Tankavaara Wild kartalla. Älä aja rakennuksen taakse tai pihaan, vaan jätä auto isolle parkkipaikalle.

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.