Hammastunturin Kultakairassa seikkailemassa

Kesäkuun 16. päivänä, sunnuntaiaamuna istuin Kultalan rapuilla auringonpaisteessa. Olin herännyt aikaisin, aloittanut aamuni hiipimällä autiotuvasta tutkimaan tiluksia. Kävin lukemassa aamupalaksi Paulaharjua Kultalan Stationin seinältä – toki myöhemmin menisin aamupuurolle tupaan, mutta tuolla hetkellä kulttuurinnälkäni oli täytetty.

Muutettuani Tankavaaraan olen retkeilyn lisäksi tutustunut eri olomuodoissa kultahistoriaan: olen lillutellut käsiäni vaskoolin kanssa vedessä, katsonut Lapin kullan kimalluksen ja lapioinut kultaa hiekkaa ränniin ja kilpaillut kullanhuuhdontakisoissa. Kultamuseoonkin olen ehtinyt jo kahdesti.

Ivalojoen Kultalan Kruunun Stationi Hammastunturin erämaassa.
Kultalan Kruunun Stationi, kuva: Heikki Sulander

Jo talvella päätin, että Ivalojoen Kultalaan, vuonna 1870 rakennetulle Kultalan Kruunun Stationille minun on päästävä ja tutkin kaiken tiedon, mitä reitistä ja kohteesta löysin. Erityisesti retkeily- ja maisemankatselumielessä ihastuin lähekkäisiin korkeuskäyräviivoihin kartalla sekä Googlen satelliittikuvaan, jossa Ivalojoen uoma halkoo erämaata.

Kultalasta tuli vakaasti aikomani pyhiinvaelluskohde ja pakkomielle – se on minulle kultahistorian upein museokohde. Lisäksi sidon tämänkin retken sujuvasti osaksi Lapin museoseikkailua, jolle olemme kesällä lähdössä: olenhan keksinyt tämän retkivinkin Kultalaan nimenomaan Kultamuseosta.

Kiitän Suomen Kuvalehteä pärekaton uusimisesta 1931, sillä muuten rakennuksesta ei olisi enää jälkeäkään minulle ihasteltavaksi, kun saavuin sinne 2019 kesäkuussa.

Kuinkas sitten kävikään? Ehkä ensimmäinen kappale jo kertoi, että arvostin kohdetta vielä sisällä käytyänikin ja rappusella istuttuani. Se aamun hetki antoi voimia vaeltaa takaisin 12 kilometrin matkan Pahaojan parkkipaikalle, josta edellisenä päivänä olimme lähteneet.

Ivalojoen maisema päihittää monta kuuluisampaa näköalapaikkaa – Ivalojoen uoma on vaikuttava näky

Illallahan olimme nähneet jo toisen hienon istumapaikan aivan lähistöllä: kun polku saapuu Ivalojoelle laskeutuville rapuille, voi hetken istua kalliolla katsoen maisemaa, joka vetää vertoja monelle näkemälleni huippupaikalle. Ivalojoen uoma virtaa kohisten jossain tuolla alhaalla ja aurinko värjää kaiken kultaiseksi.

Anne katsomassa Ivalojoen maisemaa. Kuva: Kaija Ryytty
Ivalojoen maisemaa ihailemassa. Kuva: Kaija Ryytty.

Maasto on ajoittain haastavaa välillä Pahaoja-Kultala, Hammastunturin erämaa-alueella

Sehän on vain 12 kilometriä, ajattelin, sehän on mukava päivämatka. Voin antaa neuvon. Jos haluat oikeasti nautiskella Hammastunturin erämaan upeasta luonnosta ja varsinkin, jos Kultalan retkellesi sattuu aurinkoinen hellepäivä:

Tee matkaa hieman hitaammin, nuku yö matkalla tai varaa aikaa koko päivä ja pidä reilusti taukoja.

Eteneminen ajoittain kivikkoisella, märällä tai juurakkoisella polulla vaatii enemmän jalkojen sijan etsimistä kuin vastaava matka tuntemillani poluilla. Myöskin nousut ja laskut ovat voimia vaativia, sillä niitä maastossa riittää.

Toki matkalla on suvantovaiheitakin, kun maasto on tasaista ja polku helppoa, mutta erämaamaisuus tekee kuitenkin 12 kilometrin kävelemisestä urakan. Koska olin liikkeellä valokuvaajan kanssa ja olimme retkellä, tutkimusmatkalla ja seikkailulla, emme kiirehtineet vaan käytimme jokaisen puropaikan ja maiseman tutkimiseen reilusti aikaa.

Komea Ykin silta kruunaa Ivalojoen, joskin polvet tutisevat

Ivalojoki ylitetään siltaa pitkin ja voi veljet, millaista siltaa! Ykin sillaksi nimetty riippusilta on pitkä kuin nälkävuosi ja niin leveä, että reunoista ei voi pitää kiinni. Todella kaukana alla ryöppyää Ivalojoki ja lautojen välistä näkee pyörryttävät kuohut. Onnekseni en enää kovin paljon pelkää korkeita paikkoja, mutta minullakin on tällä sillalla hyvin varovainen ja arka olo: kipitän vain pian toiseen päähän, pysähtymättä tai ympärilleni katsomatta.

Ivalojoen ylitys. Kuva: Heikki Sulander
Rohkeammat pysähtyvät maisemaa ihailemaan ylittäessään Ivalojokea Kultalan lähellä. Kuva: Heikki Sulander

Haluaisitko tietää lisää Ivalojoen Kultalasta?

Tarkemman reittikuvauksen voit lukea Pohjankettu-blogista, jota kirjoittaa ystäväni, työtoverini ja kämppikseni Kaija, jonka kanssa tämä reissu oli paras mahdollinen: meillä oli oikein samanlaiset ajatukset ja voimavarat raahustaa iltakymmeneltä Lapin yöttömän yön auringonpaisteen kuumuudessa, ötököiden jahdatessa kinttujamme.

Puhumattakaan siitä, että koko päivän jokin oli vastustanut tätä reissua: työasiat, renkaan puhkeaminen, kauppareissu ennen vaellusta.. Olimme kuitenkin onnekkaasti päässeet matkaan. Hymy ei siltikään juuri hyytynyt kummaltakaan. En voi uskoa, että saamme asua ihan likellä näitäkin maisemia!

Reitin testasi myös Heikki, joka lähti matkaan Sannan ja Hannan kanssa. Heidän porukkansa oli hieman urheilullisempi, mutta samaan lopputulokseen tulimme: reitti on haastava, mutta Kultala niin palkitseva kohde, että sinne kannattaa kävellä.

Lue siis Kaijan erinomainen kirjoitus:


Yksi vastaus artikkeliin “Hammastunturin Kultakairassa seikkailemassa”

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.