Sompion erämaan kauneus ja poikkeuksellisen lämmin kesäkuun päivä sai retkeilijän tanssahtelemaan Pyhä-Nattasen huipulla

Sompion alueen suosituin retkikohde, Pyhä-Nattasen huippu Sompion luonnonpustossa, kutsui meitä kesäkuun hellepäivänä. Mukanamme oli neljä ensikertalaista ja itsekin olin vieraillut huipulla vain kerran, itsenäisyyspäivän kunniaksi, joulukuun vähälumisina alkupäivinä.

Kesäinen Sompion luonnonpuisto on lähtöpaikastamme, Tankavaarasta vain noin 20 minuutin ajomatkan päässä. Pakkasimme eväät, vettä janojuomaksi ja pukeuduimme kevyesti helteen vuoksi.

Tie Sompion luonnonpuistoon kääntyy Vuotson kylältä, Vuotson Majan kulmalta itään. Sompionjärventie ei ollut aivan toivoton, mutta ajoimme kuitenkin hiljakseen montusta monttuun. Tien varrella oli metsämaisemaa ja suota ja tulikin hieman mieleeni, että ihan kuin olisi ajellut jossain Keski-Suomen rallipoluilla. Välillä vain hieman pilkisti jokin tunturi metsän välistä ja kuuset olivat ajoittain Sompion erämaassa tunnettua kynttilämallia.

Parkkipaikka löytyy luontopolun alkupäästä eikä siellä tällä kertaa ollut kuin kaksi autoa meidän lisäksemme. Kauniin sään huomioiden se oli vähän, sillä Pyhä-Nattanen on suosittu retkikohde oltuaan esillä Retkipaikassa ja Metsien kätkemä -sarjassa.

Kahden kilometrin polku huipulle ei kapua heti ylämäkeen, vaan pitkospuut vievät ensin lähes tasamaata pitkin suloiseen metsikköön ja pienen puron yli. Erityisen hauska on yksi kohta, jossa pitkospuut kohtaavat tasaisen kiven. Kiven molemmin puolin pitkospuu on tiukasti kiinni kivessä, kuin menisi kiven läpi.

Anne kävelemässä Sompion luonnonpuiston pitkospuilla kohti Pyhä-Nattasen huippua.
Sompion luonnonpuistossa liikkuminen on sallittua ainoastaan merkityillä retkeilyreiteillä. Kuva: Heikki Sulander

Suosio kuluttaa Sompion luonnonpuistoa – pysy siis visusti polulla

Kun pitkospuut loppuvat ja polku alkaa nousta kohti Pyhä-Nattasen huippua, näkyy selvemmin myös kohteen suosion hinta: polku kiemurtaa usein kahta tietä huipulle, kun aikaisin keväällä alkava, lätäköitä väistävä kävijävirta on leventänyt kulku-uraa ja tehnyt rinnakkaispolun useimpiin kohtiin. Maa on kulunut juurien alta ja polku onkin hyvin juurakkoinen.

Tunturien rinteiden tulisi antaa kuivua rauhassa kevään märkyydestä. Ei ole liioiteltua välttää Lapin herkimpiä luontokohteita, kun maa on märkää toukokuussa. Onneksi kuitenkin polkujen ulkopuolella liikkumisen kieltoa on enimmäkseen noudatettu Sompion luonnonpuistossa eikä Pyhä-Nattasen rinteeseen ole muodostunut kahta rinnakkaista polkua enempää.

Pyhä-Nattaselle johtavalle polulle on muodostunut leveämmät urat kohteen suosion myötä.
Tuntureille kiivetessä kannattaa välillä katsella taaksepäin, sillä maisema on puoliksi aina selän takana. Kuva: Heikki Sulander

Kevään pikkuruiset hiirenkorvat olivat levinneet jo sormenpään kokoisiksi ja lämpimän päivän kuluessa ne kokivat kasvu- ja tuoksupyrähdyksen täyteen mittaan.

Pyhä-Nattasen huippua ympäröi rakkakivikko

Suosio ei ole purrut huippua lähestyessä maiseman täyttävään rakkaan. Isohkot kivilohkareet ovat paikoin helppokulkuista laattaa ja paikoin pienempää kivikköä, jossa jalkansa pitää asetella tarkemmin.

Pyhä-Nattasen huippua lähestyttäessä kyltti kertoo, että palovartijanmajalle on enää 200 metriä ja taaksepäin parkkipaikalle matkaa on kaksi kilometriä.

Pyhä-Nattasen tuulinen huippu

Kun pääsimme Pyhä-Nattasen huipulle, aurinko paahtoi kuumasti ja tuuli oli kesäisen lämmin. Tavallinen Lapin kesäkuinen sää antaa aiheen pukea päällensä kuoritakin ja jopa taukotakin, kun alle kymmenen asteen lämpötila yhdistyy viimaan. Tällä kertaa meillä kuitenkin oli sää puolellamme, vaikka tuuli oli navakka.

Pyhä-Nattanen on tunnettu tooreista, jotka ovat kuin jättiläisen rieskoja pinoissa. Kivi on ympäristöään kovempaa punaista graniittia, joka ei ole kulunut jään kulkiessa yli Nattastuntureiden. Toorien ympäristö on rapautunut, mutta nämä kivimuodostelmat ovat pitäneet pintansa jo miljoonien vuosien ajan. Kuitenkin ne näyttävät enemmän siltä, että ne olisivat tippuneet paikoilleen taivaalta, jonkun paikalle osuneen poron ihmetykseksi.

Pyhä-Nattasen sanotaan olleen pyhä paikka. En ihmettele sitä ollenkaan, sillä kivet muodostavat hienon temppelin huipulle. Näin erikoisessa paikassa herää kiitollisuuden tunteita tästä ja kaikista muistakin hienoista luontopaikoista, joita on nähnyt elämänsä aikana. Tekee mieli jättää tooreille uhrilahjoja. Tätä ei kuitenkaan varsinaisesti suositella, sillä asioiden jättäminen retkeilyreitille on nykyaikana roskaamista.

Eväitä nautimme Palovartijan tuvassa, joka on päivätupa toorien keskellä. Sen toisesta ikkunasta voi ihailla tooreja ja toisesta avarampaa maisemaa.

Pyhä-Nattasen Palovartijan tuvan ikkunasta näkyvät toorit.

Taiteellinen kunnianosoitus pyhille tooreille

Me saimme nauttia erikoisesta lämmöstä ja otinkin siitä kaiken irti tanssahtelemalla auringossa. Vaihdoin myös hieman kepeämpää vaellusasua ihan oikeiden valokuvausten ajaksi.

Olen käytännöllisen valokuvan ystävä. Haluan usein kertoa täällä blogissa maisemista ja poluista ja kannustaa muita lähtemään niille, mutta en kykene siihen omakuvatunnelmoinnin kautta. Valokuvaajani ansaitsisi jonkun heittäytyvämmän mallin, taiteellisesti suuntautuneen ohjaajan, joka ajattelisi valokuvia myös erityisinä teoksina.

Silloin tällöin minulla on kuitenkin visio valokuvasta, enkä saa sitä päästäni, ennen kuin sitä on edes kokeiltu. Nuo taiteelliset kokeilut jäävät usein vain itselle, osa yksinkertaisesti vision ollessa toteuttamiskelvoton tai sitten kuvan onnistuessa jokin ikiaikainen häpeä itsensä turhanpäiväisestä esittelystä estää laittamasta niitä tänne, kaikkien nähtäväksi (pilkattavaksi).

Haluaisin kuitenkin voittaa omaa häpeääni ja esittää teille kuvamateriaalia, jossa ei olla kokoa XS, vaikkei tuossa kokoluokassa mitään vikaa ole, sitä kuvaahan on maailma täynnä.

Anne tanssimassa tuulessa Pyhä-Nattasen huipulla, Sompion luonnonpuistossa. Sininen mekko ja kädessä oleva huivi hulmuavat tuulessa.

Tunnen usein ahdistusta ulkoisen olemukseni kanssa, mutta unohdin sen hetkeksi Pyhä-Nattasen laella, lämpimän kesätuulen riepotellessa kaikkea päälläni olevaa vaatetusta. Rakennettu valokuva tuntui luonnon keskellä, sekä historiassa että nykypäivässä eräänlaiseksi pyhiinvaelluskohteeksi muodostuneella paikalla toissijaiselta, mutta sitten kuitenkin itselleni tärkeältä, tärkeämmältä kuin mitkään muut kuvat. En tiennyt edes, näyttäisinkö miltään ja näyttäisinkö kuvaa kenellekään, eli mahdollisesti tämä hupsuttelu jäisi vain minun ja hovikuvaajan (sekä paikalla olleiden seuralaistemme) salaisuudeksi.

En miettinyt kuvaushetkellä, kuinka en ikinä mahdu muotteihin tai vaatteisiinkaan, itse asiassa lähtökuopissa vielä vähän naureskelemani ajatus hellemekosta kuvausasuna tuntui vankan kallion laella ihan oikealta: minä saan edes joskus olla kehostani vapaa kuten muutkin ovat, joissain tilanteissa turhamainen ja muulloin niin käytännöllinen kuin haluan.

Näin muuttui ideasta kuvaksi mielikuva minusta tanssimassa tuulessa Pyhä-Nattasen huipulla. Sain kallion luotettavuudesta rohkeutta laittaa sen julki. Taidetta tuskin voi todistaa oikeaksi tai vääräksi tai kieltää sen olemassa olemisen, vaikka teoksen laadusta voitaisiinkin olla montaa mieltä.

Lapin ollessa pyhien paikkojen aarreaitta, saattaa epämääräinen kooste mekkokuvia olla esillä blogissa tai Instagramissa useamminkin, sillä satunnaiset taiteelliset kuvat olkoon minun uhrilahjani muinaisille jumalille.

Muita juttuja Pyhä-Nattaselta

Lisätietoa Pyhä-Nattasesta RetkiElinan kirjoittamassa blogijutussa (rinkkaputki.com):


Retkipaikan Antti on kirjoittanut jutun Pyhä-Nattasen maisemista (retkipaikka.fi):


Kohteena Maailma -blogin Rami kävi Pyhä-Nattasella 2018:


4 vastausta artikkeliin “Sompion erämaan kauneus ja poikkeuksellisen lämmin kesäkuun päivä sai retkeilijän tanssahtelemaan Pyhä-Nattasen huipulla”

    1. Kiitos! Katsotaan, kuinka inspiraatio iskee! 🙂

  1. Hyvää pohdiskelua retkinäyttävyyden ja käytännöllisyyden rajamailta. Minäkin olen aina se, joka en retkivermeissäni juuri halua tulla kuvatuksi. Kameran toisella puolella on helpompi hengittää.

    Mutta tuo lopputulema, tuulinen hellemekkokuva, on kyllä niin hyvä, että sen olisi suonut päätyneen artikkelikuvaksi! <3

    1. Kiitos! Meillä on paljon kuvia minusta milloin missäkin legginseissä. Mekkokuva päätyi muihin juttuihin sitten, mutta kieltämättä se on hieno!

Vastaa käyttäjälle Tädin ja tytön matkat! Peruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.