Anne, Tankavaara is calling your name!

Haluan päästää teidät osalliseksi pienen elämäni isoista uutisista.

Otsikko on sähköpostistani. Evästeet siis ovat kertoneet omaa lukuhistoriaani Booking.comille, joka otsikoi markkinointinsa osuvasti. 

Olen Lapissa. En tiedä, saatteko minua enää etelään!

Tästä olen haaveillut. Ja sitten, yhtenä tiistaina joskus syksyllä hain ja sain töitä ja olen ollut siitä hipihiljaa tähän asti, kunnes nyt, kun olen aloittanut erään matkailuyrityksen markkinoinnissa ja toimistossa, voin hyvillä mielin sen kertoa. Kävelen työpäivän jälkeen kotiin kapeiden kuusien keskellä ja aamuisin katson ikkunasta valtavaa määrää lunta puiden oksilla.

Millaiseen paikkaan tulinkaan?

Tulin tänne nyt ensimmäistä kertaa reppu selässä ovea kolkuttelemaan, kun muutin aluksi työnantajan tarjoamaan majoitukseen. Tästä hetkestä siis riittää dramatiikkaa ja elokuvajuonia, ainakin omassa päässäni!

Sitä en vielä tiedä, onko edessä enemmän Twin Peaks vai Northern Exposure, vai kenties Mad Men.

Kyseessä on mielenkiintoinen paikka, joka on kasvamassa. Uudistumista, ideointia ja kasvua on mukava olla tekemässä!

Jännittääkö?

Tietenkin uudet olosuhteet jännittivät, mutta en antanut paniikkiajatuksille juurikaan valtaa ennen tänne muuttamista ja nyt olo on ihmeen rauhallinen. Työtehtävät ovat olleet mielenkiintoisia ja kaikki on sujunut hienosti.

Asumisen suhteen olen ajatellut, ettei sillä ole niin paljon väliä, mihin päänsä kallistaa, mutta sekin järjestyi parhaalla mahdollisella tavalla. Luontoon pääsee ovelta, yksi hienoimpia kansallispuistoja on nurkalla. Täällä on ihanan pimeää ja hiljaista.

Mielenrauhaa jostain erämaan keskeltä

Jännittämisen sijaan odotan mielenkiinnolla, saanko jatkettua aloittamaani mielenrauhaa lisäävää prosessia Lapissa, kun olen keskellä metsää.

Pidän uudessa tilanteessa siitä, että saan tehdä töitä jollekin muulle kuin itselleni. Olen todella onnekas, kun voin käyttää osaamistani muiden nostamiseen. Se on paljon helpompaa kuin olla minä myymässä minua. Minun kanssani viimeisen kahden vuoden aikana puhuneet tietävät kyllä, mitä tarkoitan, kun sanon että minulla on ollut monta rautaa tulessa. Nyt on toisenlaisen elämän sisältöjen löytämisen aika.

Jos voisi johonkin aktiivisesti tähdätä, se olisi löytämäni vanha viisaus:

On parempi olla kiinnostunut kuin kiinnostava.

Minua kiinnostavat ihmiset, heidän unelmansa ja niistä minä haluan kertoa ja niitä toteuttaa työkseni. Tässä blogissa taas on hauskaa kertoa hienoista retkipaikoista, vaelluksista ja retkeilystä yleisesti ja kevyesti. 

En minä ole mikään kiinnostava tyyppi, luonto, erilaiset paikat ja pienet yritykset ovat paljon kiinnostavampia. Henkilöiden haastattamisessa olen ujo, vaikka teinkin aiemmin päätöksen aloittaa ihmisten jututtamisen. Olenhan minä jututtanut, mutta julkaisulupaa en ole kysynyt, joten olkoon vielä hetken se retkeilyn Kalevala, jota mielessäni ajattelin aloitellessani Retkihetkiä-sarjaa.

On aina ihanaa saada sähköpostia ja kiitoksia milloin mistäkin tiedonnokareesta vanhoissakin jutuissa – sillä avuksi nuo oppaat, testit ja eri retkikohteiden esittelyt on tehtykin. Ja ehkä osin myös omasta riemusta! Kommentointi rajoittuu tällä hetkellä virheiden osoitteluun – olisi kyllä tosi kivaa saada myös mukavia kommentteja, mutta ehkä kaikkea ei voi saada.

Tämä on tällainen aamupalablogi: ei ole pakko heti aamusta lähteä barrikaadeille vaan voi aamuteen kanssa katsella kauniita maisemia ja inspiroitua. 

Kiireisten vuosien jälkeen minun on ihan hyvä asettaa rajoja, tehdä rauhallinen venytys aamuisin ja lounaalla katsella kaamoksen värejä. Välillähän elämä antaa sitten tarvittavan adrenaliinipiikin, kun saa lähteä vaikka Matka-messuille Helsinkiin.

Sosiaalinen elämä ja seurapiirit – ai mitkä?

Pidän myös ihmisten yhdistämisestä: esittelen aina ihmiseni toisilleen ja toivon, että siitä seuraa hyviä kontakteja. Verkostot ovatkin sekä kasvaneet, että tihentyneet viime vuosina. Omaa lokeroa on ollut silti vaikea löytää.

Minulla on ystäviä, joista jotkut jäävät nyt maantieteellisesti kauemmas, mutta toisaalta toivon, että voin useammin vastata viesteihin ja puheluihin ajatuksen kanssa, kun irrottaudun elämässä monesta kuormittavasta tekijästä. Ja muutama ystävä asuu nyt jatkossa lähempänä!

Uusia retkikohteita kirjaan tänne blogiin edelleen. Opiskelu ja työkin liittyvät retkeilyyn ja luontomatkailuun, joten niistäkin voi innostuksen iskiessä kertoa jotain. Työelämän verkostoituminen saattaa ajaa ohi blogin kautta verkostoitumisesta.

En olisi uskonut sanovani tätä, mutta kun Minna Canth halusi mitä tahansa mieluummin kuin nukkuvaa, puolikuollutta elämää, minä taas tervehdin ilolla verkkaisuutta ja rauhaa.

Odotan talvea suorastaan lapsellisen innokkaana ja tosi hyvillä fiiliksillä

Kun vastikään kirjoitin, että Länsi-Lappi on parasta ja itäinen ihan kiva, mihinkäs kohtalo minut päättikään heittää? Onneksi sentään kansallispuiston ja kunnon pöpelikön viereen – näissä riittää tutkimista.

Lunta, pakkasta ja kaamosta – tai muutaman tunnin valonkajastusta keskipäivässä. Ihanaa. Omaperäisen omituinen paikka, mukavat ihmiset ja kivaa työtä. Ihaninta.

Muutto ei ole toteutunut vain siksi, että halusin Lappiin. Olen aktiivisesti etsinyt omaa paikkaani ja uskokaa vain, moneen hakemukseeni ei ole vastauksia tullut eikä kutsua haastatteluihinkaan. Tämä paikka valikoitui siksi, että siellä on mukava työpaikka, johon pääsin ja jossa asuminen ja kulkeminen järjestyy. Näin ollen elämä rakentuu pohjimmiltaan järki edellä, kaikesta heittäytymisestä huolimatta.

Ilmoitukseni muutosta pohjoiseen on herättänyt enimmäkseen iloa ja tsemppausta. Jokunen epäilijäkin on mahtunut linjoille: väheksymään ja kyttäämään kannustamisen sijaan. Olkoon heidän sanansa voimaksi heille itselleen. Voimaksi tavoitellessa sitä, mikä heidän sielunsa rauhoittumaan tai sydämensä pamppailemaan, kumpi nyt onkaan enemmän tarpeen.

Kuulin vastikään, että ihmiset lottoavat ja osallistuvat Haluatko miljönääriksi -ohjelmaan saadakseen riittävästi rahaa kokoon voidakseen muuttaa Lappiin. No, minulla on näille tyypeille uutisia: tänne muuttamiseen tarvitsee rahaa menolipun verran ja se ei ole paljoa se. Jos aiot tehdä jotain hauskaa elämälläsi, nyt on hyvä hetki aloittaa.

Sitä paitsi Lappi tarvitsee myös työtä tekeviä ihmisiä ja perheitä pelkkien miljonäärien sijaan.

Kuvat otettu itsenäisyyspäivän retkellä Pyhä-Nattasella, Sompion luonnonpuistossa sekä uuden työpaikan lähistöllä UKK-puistossa.

4 vastausta artikkeliin “Anne, Tankavaara is calling your name!”

    1. Kiitos! Tämä on kyllä todella paljon myös itselle aiheuttanut kylmiä väreitä. 🙂

Vastaa käyttäjälle Eija / Muurahaistenpoluilla Peruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.