#Keski-Suomen retkeilyreitit maailmankartalle – asiantuntijatyötä retkeilyn parissa

Isojärven kansallispuisto, Leivonmäen kansallispuisto, Wanha Witonen… Viime viikkoina olin paljon tekemisissä keskisuomalainen luontomatkailun edistämisen kanssa.

Olin reilun kuukauden työkokeilussa eli eräänlaisessa harjoittelussa Jyväskylän ammattikorkeakoulun hankkeessa nimeltä #Keski-Suomen retkeilyreitit maailmankartalle.

Päädyin harjoitteluun, kun tutustuin viime keväänä hankkeen projektipäällikköön Mirvaan. Hän kyseli minulta ja Heikiltä ideoita ja videoita. Heikki on tehnyt viime kesänä muutamia kuvausprojekteja hankkeen esitteisiin ja kuvapankkiin.

Teimme viime kesänä yhdessä minun aloitteestani myös Isojärven kansallispuiston Culture goes WILD -tapahtumaa, joka olikin oikein hyvä tapahtuma Suomen luonnonpäivän ohjelmistoon. Tuolloin olin joitain päiviä töissä hankkeessa asiantuntijana ja tapahtumapäivänä Metsähallituksen vapaaehtoisena.

Hain harjoittelupaikkaa syksyllä ja onnekseni pääsinkin, vaikkei se ihan sormia napauttamalla käynyt. Ensin tuli tutkia, että työpaikassa on edellytykset ohjata minua ja sain haastattelussa kertoa itsestäni ja osaamisestani. Aivan kuin olisi ollut työhaastattelussa, mikä tietenkin varmisti molemminpuolisen kiinnostuksen työkokeiluun.

Culturegoeswild-83
Koomikko Mikko Maasola esiintymässä Culture goes WILD -tapahtumassa Isojärven kansallispuistossa 25.8.2018.

13 reittiä, 5 kansallispuistoa, 1200 kuvaa

… ja jokunen minun taittama esite. Tein esitteitä, jotka päätyvät ehkä juuri sinun näppeihisi!

Taittaminen on tekstin ja kuvien asettelua, mutta sen lisäksi täytyy tarkistaa, tarkistaa ja vielä tarkistaa tai pikemminkin tarkistuttaa oikeilla henkilöillä. Puolet esitteistä on tehty jo aiemmin keväällä ja niihin esitteisiin vaihdoin vain englanniksi käännetyt tekstit – tai niin ainakin luulin alussa, mutta muutamia muutoksiakin tarvittiin. Nyt tehdyt uudet esitteet eivät sinänsä vaadi uutta suunnittelua, vaan tehtiin aiempien mallin mukaan.

Jos nyt varsinainen suunnittelevan graafikon osaaminen ei olekaan tarpeen, olen kerran jos toisenkin kaivellut takaraivosta ja selkäytimestä taittamisen valmiuksia, sillä niitä vuosikausien tauot eivät vahvista.

Toki hetken päästä asiat palautuvat mieleen, sillä onhan taittaminen kuin polkupyörällä ajamista, kun kerran osaa kunnolla niin ei enää unohda.

Isojarvi-kansallispuisto-nuotiolla-Culturegoeswild-40.jpg

Graafisen suunnittelun js taiton opettajani Jarmo olisi nyt minusta ylpeä, koska voin todistaa tämän taidon pysyneen muistissa!

Tapahtumia ja parempia edellytyksiä yrityksille

Esitteiden lisäksi olen järjestellyt tammikuun lopulla järjestettävää loppuseminaaria ja sen ohjelmaa ja tiloja. Tarjouspyyntöjä, sähköpostitiedusteluja ja ideointia. Visuaalista ilmettä.

Merkitse kalenteriisi seminaarin päivämäärä 29.1.2019 ja seuraa retkeilyhankkeen Facebook-sivua! Loppuseminaarin eli Luontomatkailutreffien paikka on Jyväskylässä ja seminaari on suunnattu kaikille luontomatkailun alalla toimiville ja myös alaa opiskeleville.

Tällaiset seminaarit ovat hyvä paikka verkostoitua, joten suositukseni tapahtumaan osallistumiselle!

savethedatekollaasi.png

Eri tapahtumat, kuten Luontotreffit ja Culture goes WILD ovat yksi näkyvä osuus siitä, miten hankkeessa on nähty tapahtuman mahdollisuudet aktiviteettien myymiseen ja uusien asiakasryhmien houkutteluun. Molemmista tapahtumista on tulossa tuotemanuaali eli ohjeet tapahtuman tekemiseen – ja tuo manuaalihan on vapaata tietoa kaikille tällaista toimintaa suunnitteleville.

Yrittäjät ovat yksi suuri kohderyhmä hankkeelle: hanke parantaa luontomatkailun liiketoiminnan edellytyksiä Keski-Suomessa. Osallistuvat yritykset usein ovat pieniä, yhden tai kahden toimijan yrityksiä, jotka tekevät yhteistyötä.

Reittien rakenteiden parantamiseen yrittäjiä on osallistettu ja otettu mukaan. Yksi jos toinenkin keskisuomalainen luontomatkailuyrittäjä on ollut jossain roolissa hankkeen aikana – tekemässä tai arvioimassa suunnitelmia. Asiantuntijoitahan täällä riittää, sillä olen ollut huomaavinani, että Keski-Suomessa on todella kova tekemisen meininki luontomatkailun saralla.

Työpajoja ja ideointia uusien asioiden tekemiseen – mitä jatkossa?

Kun kunkin hankkeen eräpäivä koittaa, täytyy olla saavutettuna alussa asetetut tavoitteet ja mieluusti konkreettisia asioita, joista jonkun muun on helppo jatkaa. Loppuseminaarissa on mukava esitellä tuloksia.

Hanke nimittäin on, jonkinlaisesta melko pysyvästä yhteiskunnallisesta statusasemastaan huolimatta, vain väliaikainen projekti, jonka työntekijöiden tulee määrätyn ajan tutkia, kehittää, kouluttaa tai rakentaa jotain uutta. Kaikki lopputuotokset annetaan pois, yhteiseen käyttöön.

Esimerkiksi tässä retkeilyhankkeessa loppupuolella on etsitty esitteille uusia jakelijoita ja ”koteja”, kirjoitettu tuotemanuaaleja hankkeen tapahtumien uudelleenjärjestämisen helpottamiseksi ja sparrattu yhteistyötahoja jatkamaan hyvin alkanutta työtä.

Olen saanut tutustua toimijoihin Jyväskylässä ja myös muualla. Ylimaakunnallista yhteistyötä on viritelty Pirkanmaata kohti työpajoissa, joissa etsittiin mahdollisuuksia kahden maakunnan luontolähtöisien palveluiden kehittämiseen yhdessä. Vaikka olenkin ollut vain hieman osallisena, niin olisihan se silti aika hienoa, jos jokin oma idea lähtisi sillä tavalla lentoon, että siitä tulisi totta ja jopa monessa maakunnassa!

Oma tie vie nyt vaihteeksi pohjoiseen, mutta mielenkiinnolla jään seuraamaan Keski-Suomen kehitystä.

Mitä olen oppinut?

Harjoittelu hankkeessa on auttanut minua paitsi verestämään vanhoja taittotaitoja, myös lisännyt ymmärrystäni hankkeiden toimintaperiaatteista. Kaikessa kulkee takana läpinäkyvyys ja tasapuolisuus. Koska hanke toimii osin tai kokonaan julkisella rahoituksella, on todella tärkeää noudattaa reiluja pelisääntöjä ja rahoittajan tarkkoja ohjeita. Tähän liittyy kilpailuttamisen ymmärtäminen, budjetit ja viestintälinjaukset.

Paitsi byrokratiaosaamista, on projektimallinen elämä lisännyt ratkaisevasti tiedon jakamisen merkitystä.

Koska hankkeiden tekemisessä on todella tärkeää jalkauttaa hyvät käytännöt ja auttaa jatkojalostuksessa, olen oppinut suhtautumaan vähemmällä tunteikkuudella omiin tekemisiini ja päästämään niistä irti.

Hiljainen tieto on muuttunut ajatuksissani käsitteenä hieman negatiiviseksi ja haluaisinkin tehdä siitä jatkossa hyvin dokumentoitua, avointa tietoa helposti saataville.

En ole kovinkaan vakuuttunut, että projektivetoisessa nykymaailmassa kenenkään kannattaisi pitää itsellään suurta määrää hiljaista tietoa: käytä tietojasi, dokumentoi ja siirrä osaamista eteenpäin. Etsi ihmiset, joita kiinnostaa sinun osaamisesi ja anna tietosi heille, suunnittele ja tee yhdessä!

Esimerkiksi minun ajatukseni kulttuurin ja kansallispuistojen yhdistämisestä tapahtumallisesti saa toivottavasti jatkoa ensi vuonna jossain päin Suomea: mikä ilo onkaan nähdä oma juttu toteutuneena!

Culturegoeswild-17

Miksi hakeutua harjoitteluun, työkokeiluun tai vastaavaan ”ilmaiseksi” tehtävään työhön?

Voit kuvitella, kuinka vaikeaa minun on saada työtehtäviä luontomatkailun tai viestinnän alalta, joissa olen harrastunut, mutta minulla ei ole koulutusta. Lisäksi olen ollut työttömänä jonkin aikaa, joten työnantajien silmissä arvoni alkoi laskea. Yrittäjyyden sulki vielä pois muutama muu olosuhde, joten ei auttanut kuin hakea töitä ja sen lisäksi kokeilla työnkaltaisia olosuhteita. Paljon parjattua työkokeilua siis.

Juju on kuitenkin oikeassa ja määrätietoisessa tekemisessä. Tekemällä hyvää työtä jään toivoakseni mieleen ja osallistumalla aktiivisesti voin kehittää myös omia verkostojani ja taitojani.

Missään nimessä kenenkään ei pidä mennä työkokeiluun mukaan vastentahtoisesti, sillä huono asenne pahentaa tilannetta ja vastentahtoisuus luo katkeruutta. Mutta sydämen palosta! Mitä tekisit vaikka ilmaiseksi, niin tee sitä ilmaiseksi!

Työnantajiin päin aktiivisuus näyttää paremmalta kuin työttömyysjakso. Siksi olen tehnyt osa-aikaista työtä pienellä palkalla ja nyt myös aivan ilmaiseksi, vaikka se hankaloittaakin taloudellista pärjäämistä kaikkine selvityksineen ja päivärahan maksujen viivästymisineen.

Oma olemukseni ehkä terästäytyi hieman viettäessäni aikaa ammattikorkeakoulun toimistossa ja käytävillä. Sen vuoksi työelämä on hyvää vaihtelua pelkkään työnhakemiseen verrattuna.

Halusin saada paremman ymmärryksen hankkeista, sillä niiden kautta pyörii iso määrä rahaa, työaikaa ja kehitystä.

Ne ovat yllättävän suuri osa vaikkapa Suomen luontomatkailun tuotteistamista tai kansainvälistymistä. Ne työllistävät suoraan työntekijöitä tai välillisesti alihankkijoita. Hankkeet siis pyörittävät omalta osaltaan talouden rattaita.

En itse sulje pois hanketyöskentelyä, mutta useimmat hankkeet sulkevat minut jo hakuvaiheessa sen vuoksi, ettei minulla ole korkeakoulututkintoa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etten voisi tarjota kokemustani ja osaamistani hankkeille ostopalveluna. Lisäksi olen työllistymässä matkailualalle, jolloin tiedoistani ja hankkeiden olemassaolosta on minulle apua tulevalla työpaikalla, vaikka alue on aivan erilainen. Ehkä se ammattikorkeakoulututkintokin häämöttää tunnelin päässä, olenhan sitä jo aloittanut kahteen kertaan: ensin liiketalouden opintoja nuoruudessa ja nyt matkailun opintoja.

Loputtomiin ei kenenkään kannata tehdä ilmaiseksi. Tämä on kuitenkin osoittautunut itselleni tehokkaammaksi tavaksi päästä kiinni työelämään kuin satojen hakemusten lähettäminen. Ja sanon tämän, vaikka minua ei työllistetty sinne, missä olin työkokeilussa ja tuskin koskaan tullaan työllistämään. Ratkaisu ei tietenkään ollut niin yksiselitteinen eikä edes lähtökohta työkokeilulle, mutta missään nimessä työkokeilusta ei ollut haittaa työttömyyden selättämisessä.

Muita hyväksi havaittuja keinoja ovat tietenkin juoksupojasta toimariksi eli hakeutuminen yritykseen pienen palkan duuniin ja siitä eteneminen sekä yrittäjyys, jossa kuitenkin jossain määrin painotetaan koulutusta, mutta se ei muodostu kynnyskysymykseksi. Minulla on kokemusta myös verkostoitumisestavapaaehtoistyön kautta.

Tiet matkailun töiden pariin ovat siis moninaiset, tämä minun polkunikin on kovin kiemurainen. Miten sinä lähestyisit unelmien työpaikkaa, jos työkokemusta ei vielä ole?

Artikkelissa käytetyt kuvat on tuotettu osana Keski-Suomen retkeilyreitit maailmankartalle –hanketta, jota rahoitetaan Keski-Suomen ELY-keskus maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta. Kuvaajat: ylimmäinen kuva Mirva Leppälä, muut kuvat Heikki Sulander. Tapahtumailmoituksen kuvat: Heikki Sulander, Mirva Leppälä ja  Suvi-Tuulia Leinonen / RetkeilyKS.

Artikkelia päivitetty 2.12.2019: kuvaajan nimi korjattu kommentin perusteella.

 

 

Rajakatu 35, 40200 Jyväskylä, Suomi

2 vastausta artikkeliin “#Keski-Suomen retkeilyreitit maailmankartalle – asiantuntijatyötä retkeilyn parissa”

  1. Hieno kirjotus, mukava kuulla kokemuksistasi! Esitteen oikean reunan kuva on kyllä oikeasti minun kuvaama. Taitaa näkyä Saaran lataamana kyllä tiedostoissa.

    1. No sieltähän me se tarkistettiin, hankkeen kuvapankista. Korjaan. Korjatkaapas siellä JAMKillakin, muuten virhe toistuu aina kuvaa käytettäessä.

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.