Uutinen: Hyvät uutiset Harvaan asuttujen alueiden parlamentaarisesta työryhmästä

Kansallispuistojen korjausvelasta on puhuttu tiukkaan sävyyn viime vuosina ja summa on pidetty niin valtavana, ettei sen kattamiseen verovaroista ole mitään mahdollisuutta.

Koitan tässä jutussani kerrankin tutkailla ajankohtaisia asioita, joten toivon, että kommentointi pysyy asiallisena. Myönnän jo heti alkuun, että otsikon mukainen tiedote herättää minussa toiveita, mutta myös epäilyksiä. Koko aihe herättää epämukavuutta, mutta luethan jutun ja mietit sitten, mitä kommentoit: pelkkä negatiivinen älämölö ei ole tarpeen.

Keskustelu on johtanut Metsähallituksen Luontopalveluiden suunnalta käsien levittelyyn, tosin tiukasti tiedottaja käy ampumassa alas sitkeää väärää käsitystä: varsinkin someyleisön puolella velloo jatkuvasti väärä käsitys, että luontopalveluiden budjetilla olisi jotain tekoa Metsähallituksen Metsätalous Oy:n voittojen kanssa: ei ole. Nämä ovat kaksi erillistä toimijaa. Luontopalvelut hoitaa tätä puolta, jossa nyt on aikamoinen korjausvelka päässyt kehkeytymään vuosien varrella ja saa rahansa valtion budjetista – muista siis äänestää seuraavissa vaaleissa, sieltä tätäkin rahaa ohjaillaan.

Sehän on vain rahaa, joten sen siirtelyyn olisi nyt kova tarve. Yleisölle on vaikea ymmärtää näiden kahden toimijan eroja ja toisaalta samankaltaisuuksia.

joonas

Mitä tekee työkseen Metsähallituksen Luontopalvelut?

Lainaus luontopalveluiden sivuilta:

Luontopalvelut-vastuualue hoitaa lähes koko maamme luonnonsuojelualueita kuten kaikkia kansallispuistoja, luonnonpuistoja ja valtion retkeilyalueita sekä Lapin laajoja erämaa-alueita. Luontopalveluilla on myös vastuu lukuisista kulttuuriperintökohteista alueillaan.

Luonnonsuojelualueet ovat tärkein työkalu luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisessä. Luontopalvelut vastaa useiden merkittävien uhanalaisten lajien kuten saimaannorpan ja maakotkan suojelusta.

Tuotamme peruspalvelut retkeilijöille, jotta luonto on kaikille helppo ja innostava retkikohde. Myös luontomatkailuyritysten on helppo kehittää toimintaansa palvelujemme pohjalta.

Luontopalveluiden budjetti tulee pääosin valtion budjetista ja osin hankerahoituksesta. Luontopalvelut ei saa tuottaa voittoa retkeilytoiminnalla.

Rahoituksen suhteen on valtio pitänyt hanat piukalla – siis hallitus, eduskunta, viime kädessä äänestäjät itse.

Luontopalvelujen uutisista kantautuu välillä huolestuttavia viestejä: poluista ja laavuista luovutaan, rakenteita puretaan, varoja keskitetään alueille ja reiteille, joilla on paljon kävijöitä. Luontokeskuksien aukioloja supistetaan, kunnes niissä ei käy ketään ja jotkut niistä, varmaan lopulta kaikki, annetaan yrittäjävetoisiksi paikoiksi.

Luirojärven sauna

Sivusta kansallispuistojen huoltopuolta seuranneena ei siitä voisi paljon enempää huolissaan olla: kävijämäärät kasvavat, mutta huoltohenkilöstön määrä vähenee ja osaajat siirtyvät eläkkeelle. Rakenteet rapistuvat. Jopa toimiston puolella on liian vähän sakkia hoitamassa paperihommia.

En silti heittäisi hanskoja tiskiin. Paljon kalliimpiakin liikuntapaikkoja pidetään yllä ja rakennetaan, eikä kukaan kyseenalaista uutta jäähallia sinne ja tänne. Niistä riemuitaan ja niin pitääkin, koko rahalla. Jospa sitä jossain kohtaa irtoaisi taas lantti jos toinenkin kansallispuistoille ja retkeilyalueille. Siksihän minäkin tätä juttua tässä rustaan.

Kansallispuistoon ja retkeilyalueille sijoitettu raha tulee takaisin: se näkyy vaikutuksena paikallistalouteen, luontomatkailun kasvuna ja terveysvaikutuksina

Lainaus Metsähallituksen sivuilta:

Keskimäärin kansallispuistoissa kävijöiden rahankäyttö tuo lähialueelle yli 10 euroa jokaista puiston retkeilypalveluihin ja luontokeskuksiin sijoitettua euroa kohti. Matkailualueilla sijaitsevissa kansallispuistoissa hyötysuhde on vielä tätä korkeampi. Isojen kaupunkien ja pääkaupunkiseudun läheisyydessä korostuvat paikallistaloudellisten vaikutusten sijaan lähivirkistys- ja terveyshyödyt.

Tämä kuulostaa huikean tuottavalta! Valtio siis sijoittaa euron ja alueella siitä hyödytään 10 euroa! Luulisi valtiota kiinnostavan tällainen korkeatuottoinen, riskitön bisnes.

Huhtalan torppa

Lähivirkistys- ja terveyshyödyt ovat korvaamattomia työnantajille ja yhteiskunnalle: sairastamisen vähentämiseen, ihmisten elämänlaadun kohottamiseen ja työkyvyn parantamiseen nyt ainakin kannattaa laittaa euroja, vaikka vaikutusten arviointi voikin olla hankalaa! Luonnossa liikkuminen on tärkeä osa kansanterveyttä. Sitten vielä samalta sivulta numeroita kehiin:

Kaikkien 40 kansallispuiston kävijöiden kokonaistulo- ja työllisyysvaikutukset vuonna 2017 olivat yhteensä 206,5 milj. euroa ja 2 055 henkilötyövuotta sekä kaikkien 5 retkeilyalueen vastaavasti 10,9 milj. euroa ja 116 henkilötyövuotta.

Pysähtyykö tämä kaikki tulo- ja työllisyysvaikutus siihen, kun infraa ei saada kuntoon?

Huoli on kaikilla ja jokainen päättäjä ymmärtää tämän ristiriidan: kyseessä on suuret yhteiset kansanterveyden ammentamiseen tarkoitetut luontoalueet, sinne laitetut laavut ja pitkoset ja niiden mahdollistama luontomatkailutoiminta.

Siksi on outoa, että päätöksentekoon asti kansallispuistojen kasvava korjausvelka ei ole yltänyt – ainakaan tähän mennessä.

Hyvät uutiset Harvaan asuttujen alueiden parlamentaarisesta työryhmästä

Harvaan asuttujen alueiden (HAMA) parlamentaarinen työryhmä esittää, että kansallispuistojen, retkeilyalueiden ja monikäyttömetsien alueille rakennetun infrastruktuurin kunnossapidon korjausvelka katetaan tulevien hallitusten budjeteissa hallituspohjasta riippumatta. Tuen kohdentamisessa tulee huomioida harvaan asutun maaseudun tarpeet.

Ryhmä siis ehdottaa korjausvelan kattamista täysimääräisesti. Jokainen kansallispuistomme ja retkeilyalueemme on erilainen ja kävijämäärästä riippumatta arvokas ja tarpeellinen. Tarvitsemme erilaisia luontokohteita.

Culturegoeswild-92
Isojärven kansallispuisto, Lortikan kämpän sauna. Kuva: Heikki Sulander / Retkeily K-S

Eikä tässä vielä kaikki, ryhmä haluaa nostaa erämatkailua osana Visit Finlandin toimintaa:

Työryhmä haluaa nostaa erämatkailun kansainväliselle tasolle osana Visit Finlandin toimintaa ja esittää erämatkailun teemaohjelman laatimista, lupakiintiömallia metsähallituksen maille sekä selvitystä erähotellien perustamismahdollisuuksista erämaa-alueille ja kansallispuistoihin tai niiden läheisyyteen. Työryhmä myös katsoo, että elintarvikkeiden viennin edistämiseen tarvitaan pitkäjänteinen kansallinen ohjelma. Harvaan asuttujen alueiden näkökulmasta erityisesti tulee kehittää riista- ja villiruuan vientiä.

Se, mitä erämatkailuun kuuluu, sisältää toivottavasti tai ei ainakaan sulje pois myös retkeilyä ja vaellusta, eikä tarkoita pelkkää metsästystä ja kalastusta, niin hienoja asioita kuin nämä ovatkin. Myös meillä ”tyhjänkävelijöillä” on paljon ehdotuksia harrastuksemme laajentamisesta liiketoiminnaksi.

Erähotellit. Nämä ovat livahtaneet tiedotteessa heti erämatkailun perään: kalastajilla ja metsästäjillä taitaa olla rahaa ja halua yöpyä vankkojen seinien sisällä ja hankkia itselleen opas. Hyvä niin, majoituksesta ja opastuksesta nyt ainakin tulee euroja (eikä pelkkää kansanterveysvaikutusta).

Mutta rakentaminen erämaa-alueille ja kansallispuistoihin: mikä ihana, kiistanalainen ja itsessänikin monia ajatuksia aiheuttava soppa. Minun on helppo ymmärtää majoituksen tarve: vaikka itse viihdyn teltassa, eivät kaikki viihdy. Majoitus on yksi tärkeä osa ulkoilun ja matkailun edistämistä.

Kansallispuistojen ympäristön yritysten tulisi aktivoitua ja pohtia majoituksen tarjoamista ja korjaustoimenpiteitä jo olemassa olevissa tiloissa ja vasta toissijaisesti aivan uusissa tiloissa. Kaiken rakentamisen tulee tapahtua harkiten ja maisema ja luonto huomioon ottaen. Joskus on parempi, että ohjataan majoituksen rakentamista yhteen läjään, ennemmin kuin että ”pilataan” sillä kaikki kansallispuiston reuna-alueet tai jopa kansallispuisto. On myös ekologista, että bussi tuo ihmisiä perille asti yhteen pisteeseen ja ravintola ja kauppa löytyvät majoituksen naapurista: se vähentää autolla ajamisen tarvetta.

Sitten toisaalta, kun sitten kuitenkin joskus uutta rakennetaan, haluaisin Suomen erottuvan muista maista tarjoamalla rajatussa määrin hiljaisuutta, vaatimattomuutta ja yksinkertaisuutta sen sijaan, että siellä erämaassa on kaikki hilppeet ja killuttimet. Kun osaisimme kerrankin tehdä erilaista, kutsuvaa ja rauhoittavaa!

Mitä tämä lausunto tarkoittaa?

Onkos tällä ryhmällä päätösvaltaa asiassa? Mikä tämä tällainen ryhmä oikein on?

Työryhmä on asetettu noin vuosi sitten. Sen tehtävä on tutkia ja ehdottaa toimenpiteitä. Tämä kuulostaa huolestuttavalta, he siis funtsailevat asioita ja sitten jalostavat niistä ehdotuksen, jossa itsestäänselvyydet alistetaan jollekin muulle taholle, joka sanoo, että hyvä ehdotus, mutta ei meillä ole rahaa.

Harmikseni luin esimerkiksi liikenteen osalta, että työryhmät ovat usein kaikkein varmin tapa hukuttaa hyvät aikeet byrokratian uumeniin. Pahoin pelkään, että iloni rahoituksesta oli vielä kovin ennenaikaista.

Arvostan eleitä, mutta toivon, että en nyt ilahtunut ja ilahduttanut teitä lukijoitani turhaan. Jos lukijoissa on politiikasta enemmän ymmärtäviä henkilöitä paikalla, kertoisitteko kommenteissa, kuinka tämä asia tästä etenee?

Lähteet:

Valtioneuvoston tiedote: Harvaan asuttujen alueiden (HAMA) parlamentaarinen työryhmä: Erätalous nostettava kansallisiin ohjelmiin

Metsähallituksen luontopalvelut

Kansallispuistot ja retkeilyalueet tärkeitä paikallistaloudelle

Kuvat: Heikki Sulander / Sulander Photography

 

 

 

 

 

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.