Matka jatkuu kohti Pallasta – tupakirjojen kertomaa

Välipäiviä joulun ja  uudenvuodenpuristuksessa vietetään perinteisesti perheen kesken, mutta me olimme perheen kesken vapaaehtoistyössä.

Niinpä kaiken ulkoilun ja saunomisen välissä Metsähallituksen Pallasjärven toimipisteessä tartuimme isoon pinoon tupien täysiä vieraskirjoja, jotka laputetaan ja lähetetään arkistoitavaksi Haltiaan.

Oma kirjoitus tupakirjassa

Autiotupakulttuuri on Suomessa keskittynyt Lappiin, vaikka yksittäisiä tupia eteläisemmästäkin Suomesta löytyy.

Jokaisessa tuvassa on vihko tai vieraskirja, jonne saa jättää jäljen itsestään.

Kirjauksia on yhtä monenlaisia kuin kirjaajiakin – ja jättääpä joku käyntinsä kirjaamattakin

Yleisin tapa on laittaa vieraskirjaan nimensä, oma paikkakunta ja seuraava etappi.

2.-3.7.2017 Anne ja Heikki Sulander Jyväskylästä, tulossa Tappurista, menossa Hannukuruun.

Tieto on turvallisuus- ja mukavuustekijä: etsinnöissä tupakirjamerkinnät antavat suuntaa ja toisaalta, jos joku huomaa seuraavalla tuvalla olevan ruuhkaa, hän voi vaihtaa reittiään tai jäädä vielä niille sijoilleen.

Nykyisin etsinnät ovat nopeampia tehdä, joten tupakirjoja ei välttämättä kukaan käy tutkimassa. Ei vara kuitenkaan venettä kaada ja pidän itse mielelläni perinteistä kiinni.

Joskus tupakirjoilla oli merkitystä myös kävijämäärien laskemisessa. Nykyisin kävijämääriä kuitenkin lasketaan teknisillä laitteilla puistojen sisäänkäynneillä.

Uutena ilmiönä tupakirjoissa on mainittu YouTube-kanavia, Insta-tilejä ja retkeilyblogeja. Onpa joku teettänyt itselle komean tarrankin liimattavaksi vihkoon. Näitä jos laittaa itselleen muistiin, voi kotona vielä palata retkikuviin, jonkun toisen ottamiin!

Silloin tällöin kynä on kuitenkin päässyt irti ja tuloksena on runoja, pitkiä kertomuksia ja taideteoksia

Lain pykäliä tulkittuamme ja keskusteltuamme muutaman henkilön kanssa asiasta, saimme kuulla, että tupakirjojen tekstien ja kuvien oikeudet ovat kirjoittajalla itsellään. Siksi on luvatonta julkaista kuvia niistä. Tähän kirjoitukseen olemme muuttaneet nimet ja päivämäärät esimerkkiteksteihin. Uskalsimme hädin tuskin omia kirjoituksiamme kuvata.

Joutunette siis itse kulkemaan joko tiettömien taipaleiden päähän tuville tai luontokeskus Haltiaan, jossa joitain tupakirjoja on ainakin aiemmin ollut esillä.

Joskus viesteistä voi lukea rivien välistä rakkaudesta, vai mitä olette mieltä tästä Nammalakurun tuvan vieraskirjaan 2015 kirjoitetusta pienestä pätkästä:

10.9.  Viljo kävi tuvallaan
Helenansa kanssa
Savonlinnasta

Mitä tupakirjat merkitsevät sinulle?

 

Pallastunturi, 99330 Muonio, Suomi

3 vastausta artikkeliin “Matka jatkuu kohti Pallasta – tupakirjojen kertomaa”

  1. Ah, mä rakastan lukea tupien ja muidenkin retkitaukopaikkojen vieraskirjoja! Vaikka välillä niistä löytääkin kaikkea harmillista törkyä ja töherrystä (enkä valitettavan usein saa selvää ihmisten käsialosita) niin enimmäkseen ne ovat täynnä todellisia aarteita, kauniita kuvia, mukavia kertomuksia ja monesti tosi hyödyllisiä tietoja. Pyrin itsekin jättämään aina mahdollisimman hyödylliset ja miellyttävät merkinnät seuraavien kulkijoiden katseltavaksi. Piirrän tekstin oheen myös jotain tunnelmaan sopivaa ja jätän usein blogini osoitteen. 🙂

    1. Aivan, tämän perinteen soisi jatkuvan ikuisesti, mutta ehkä kohta tähän tulee joku kännykkäsovellus, johon kuitataan läsnäolo. Toivottavasti ei kuitenkaan! 😀

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.