Lempihetkiä-blogin Matilda: koirien kanssa retkellä ja vaelluksella

Saimme tällä kertaa vieraskynäksemme Lempihetkiä-blogin Matildan.

Hän kertoo meille retkeilystä ja vaeltamisesta isojen koirien kanssa. Meillä itsellämme kun on kokemusta lähinnä pikkukoiran kantamisesta, kun kilometrit tulevat täyteen.

Oma retkeilyharrastukseni on oikeastaan puhtaasti koirien ansiota

Sain ensimmäisen oman koirani ollessani 10-vuotias. Koska asuimme maalla, lenkkeilin suurimmaksi osaksi metsässä. Tästä alkoi innostus luonnossa liikkumiseen, retkeilyyn ja vaeltamiseen. Kertoilen muutamia vinkkejä ja ajatuksia meidän tavasta vaeltaa, varusteista ja hyväksi havaituista käytännöistä.

matilda_lempihetkia1

Vaellan koirien kanssa kesät talvet, kävellen, lumikenkäillen ja hiihtäen.

Omat koirani eivät missään nimessa mitään varsinaisia valjakkohiihtorotuja ole, mutta vaellushiihdossa ahkion kanssa vauhti on niin hidas, että vetoapua saa isolta kaverilta mukavasti, toinen koirani on enemmänkin vedettävä malli.

Hiihtoa kannattaa harjoitella koiran kanssa ensin ilman ahkiota, sukset, sauvat, aisat, ahkio ja kaksi hiihtäjään kiinnitettyä isoa koiraa kun ei ihan se ketterin karavaani ole. Itse en muuten mitenkään erityisemmin koiriani hiihtohommaan ole opettanut, koirat vyölle ja sukset jalkaan, ei muutakun baanalle. Muitakin tapoja voi harkita.

Kesällä koiran kanssa retkeily on vieläkin helpompaa, tarvitset vain koiran ja sille taluttimen. Sitten vaan metsiä koluamaan.

Oikeastikaan koira ei tarvitse vaellusharrastuksen alkuun isoja varustesatsauksia

Meillä käytetään vaelluksilla valjaita ja joustohihnoja, sekä pehmeitä kankaisia matkakuppeja.

Pidän mukana kipulääkettä, pihkasalvaa, ötökkämyrkkyä ja kyypakkausta. Huom. ei kuitenkaan kyyn puremiin, jos koiraa puree kyy sille EI saa antaa yhtään mitään, vaan ainoastaan soitto heti lääkäriin. Kyypakkausta olen itse joutunut antamaan koiralle kun se sai allergisen reaktion jostain ötököistä, auttoi hyvin.

Talvivaelluksilla myös paksuturkkiselle koiralle kannattaa ottaa yöksi lisälämmikettä, jos koira elää arjessa sisätiloissa. Meillä on vanhasta makuupussista tehty koirille omat pussit, jotka saa peitoksi. Kesällä riittää tavallinen makuualustan pätkä, omillani ei paksujen turkkien takia ole teltassa kesäisin mitään alustoja.

Koirien ruuat vievät luonnollisestikin eniten tilaa matkatavaroissa ja isojen koirien kohdalla on jo varsin perusteltua miettiä koiralle omaa reppua. Jos mahdollista, kannattaa ruuan olla reissussa mahdollisimman energiapitoista, koska kulutus on kova. Kuivamuona, kuivaliha ja rasva ovat meillä käytössä. Kuivaliha turvotetaan ennen syömistä.

lempihetkia_deli.jpeg

Kesällä kannattaa kiinnittää erityistä huomiota riittävään nesteytykseen, antamalla ruuan seassa runsaasti vettä sekä tekemällä tarvittaessa juomavedestä makuvettä, esimerkiksi tonnikalahiutaleilla. Koiralle kelpaa juotavaksi yleensä ihan luonnonvedet, joten sentään kotoa asti ei vesiä tarvitse mukana kuljetella.

Myös talvella koira tarvitsee juomaksi vettä, lunta syömällä nesteensaanti jää liian vähäiseksi. Talvella niin ihmisten, kuin koirien vedet sulatetaan lumesta.

Aikuinen hyväkuntoinen koira jaksaa useimmiten vaeltaa päivässä sen, mitä omistajakin

Kannattaa kuitenkin ensimmäisten vaellusten kanssa aloittaa maltillisesti, eikä lähteä suoraan viikoksi tuntureita valloittamaan.

Väsyessä virheet lisääntyvät myös koiralla, ja omia koiriani ei hevillä itse maastosta pois kanna jos jotain sattuu. On siksi tärkeää, että koira on tottunut kulkemaan maastossa, ennen kuin lähdetään pidemmille matkoille. Päiväretkeily on loistava tapa kohottaa koiran ja omistajan vaelluskuntoa.

Suomesta löytyy kaikkialta kohtuullisen matkan päästä upeita retkikohteita, joista ehtii yöksi kotiin. Päiväreppu mukaan eväillä täytettynä ja nokka kohti esimerkiksi lähintä kansallispuistoa.

Päiväretkillä on mukavampi myöskin testata koiran suhtautumista esimerkiksi riippusiltoihin, vesistöjen ylityksiin tai lammashakaan. Ei ole niin suuri menetys, jos joutuukin kääntymään kotiin. Meillä pääsääntöisesti kaikki on sujunut hyvin, mutta Hossan kansallispuistossa Julmä Ölkyn uudelle riippusillalle vievät todella jyrkät metalliset kierreportaat meinasivat olla liikaa.

Koiran ketteryyttä kannattaa harjoittaa myös ihan tavallisilla metsälenkeillä kiipeilemällä kiville, kannoille, kallioille, mitä vain vastaan tulee sopivaa.

Kannattaa varautua siihen, että koiran vaelluskunto kasvaa kohinalla omistajaan verrattuna

Olen todistanut tätä omieni kohdalla usein erehtymällä ajattelemaan ”no nyt ne ainakin ovat väsyneitä” ja seuraavassa hetkessa vedetäänkin rallia kuin ei viikkoon olisi mihinkään päästy. Samalla kun itsestä tuntuu jyrän alle jääneeltä.

lempihetkia_.jpeg

Vaelluksia ajatellen on muutamia hyödyllisiä käskyjä, joiden osaamisen myötä harrastus muuttuu mielekkäämmäksi. Itse pidän tärkeänä, että saan pidettyä kädet vapaana metsässä liikkuessani. Hihnat ovat siis kiinnitettyinä rinkan lantiovyöhön tai ahkion vetovaljaisiin.

Normaalitilanteessa koirat kulkevat edellä, kevyesti vetäen. Jos polku on ruuhkainen, tai näkyvyys eteenpäin huono, taakse-käsky on kullanarvoinen. Silloin koirat kulkevat takana jonossa, ja pääsen itse kohtaamaan vastaantulevat ihmiset/koirat ensimmäisenä.

Sivulle-käsky on myös hyödyllinen, erityisesti ohitustilanteissa. Oikea ja vasen helpottavat huomattavasti, kun koira kulkee edellä.

Ja ehkä tärkein kaikista, seis. Koiran pitää jo turvallisuussyistä pysähtyä silloin kun sanotaan, mitä vaativampi maasto, sitä tärkeämpää. Vaelluksen mukavuutta lisää, jos koira osaa rauhoittua taukoa pidettäessä. Tämä tulee usein kokemuksen myötä, koirat oppivat että vaelluspäivät ovat pitkiä ja lepotauot kannattaa hyödyntää.

Kansallispuistoissa, tai muillakaan merkityillä reiteillä koiria ei saa milloinkaan pitää irti

Tämä on erittäin tärkeää, jotta saamme retkeillä koirien kanssa reiteillä jatkossakin. Myös poronhoitoalueella kannattaa koira pitää ehdottomasti aina kiinni, seuraukset voivat olla muuten kohtalokkaat (ja erittäin kalliit). Lempi, hurja porokoira, on esimerkiksi kerran murtautunut takakontista koiraverkon läpi ja karannut apukuskin avonaisesta ikkunasta porojen perään. Ei siis vapaana oloa poroalueilla.

Kun perusasiat on kunnossa, ei kannata nostaa kynnystä turhan korkealle

Me teemme paljon kevyitä yhden yön retkiä lähimaastoihin. Retkeilyn ei tarvitse vaatia suurta suunnittelua tai lomaa, olemme olleet useaan otteeseen yötä ulkona arkipäivinä. Luonnossa on mukava herätä aikaisin, ja kotiin jää taatusti väsyneet koirat työpäivän ajaksi.

Yhden yön retkellä näkee, miten homma sujuu ja varusteet toimii.

Usein ensimmäisille kerroille tulee pakattua aivan liikaa tavaraa, mutta toisaalta saattaa myös huomata unohtaneensa jotain oman retkeilymukavuuden kannalta olennaista. On myös tärkeää totuttaa koira ulkona nukkumiseen ennen useamman yön vaelluksia. Omat koirani ovat usein laavussa hieman levottomia, mutta teltassa rauhallisia. Lempi rakastaa teltassa nukkumista, ja onkin aina ensimmäisenä kömpimässä unille. Kun on tietty rutiini, ei ole niin isoa eroa lähteä pidemmällekään vaellukselle.

Koiran kanssa vaeltaessa tulee pitää aina oma majoite mukana, sillä vaikka esimerkiksi Lapin autiotupiin ovat koirat tervetulleita, on aina mahdollista etteivät muut nukkujat halua koiraa tupaan. Tällöin koirallinen on se, joka väistää.

Koira sopii mielestäni yhtä hyvin mukaan kesä- ja talvivaelluksille

Omillani on paksu turkki, ja ahkiossa menee helposti muutama extravaruste koirille. Teimme maaliskuussa hiihtovaelluksen Salamajärven kansallispuistossa ja yhtenä yönä lämpötila laski -26. Koirat hakeutuivat meidän ihmisten jalkojen päälle nukkumaan ja peittelin molemmat vielä omilla makuupusseillaan.

Suurin haaste oli itselläni, kun heräsin yöllä tomeraan tuuppimiseen pienemmän yrittäessä vallata makuualustani omaan käyttöönsä. Aamulla teltasta nousi kaksi hyvin levännyttä koiraa.

Koirista saa myös talvitelttailussa mukavasti lisälämpöä.

Kesällä on enemmän riskejä koiraa ajatellen, ötökän pistoista saattaa kehkeytyä isokin ongelma, puhumattakaan käärmeen puremasta. Paksuturkkisella koiralla myös viilennykseen on oltava mahdollisuuksia, koirat kun eivät hikoile muualta kuin tassuista, vaan haihduttavat lämpöä läähättämällä. Helteessä vaeltaessa kannattaa suosia reittejä, jotka kulkevat vesistöjen lähellä, jotta koiralla on mahdollisuus viilentyä. Kääntöpuolena mainittakoon, ettei märkä koira teltassa makuupussin päällä ole ehkä kaikkein mukavin kainaloinen, joten pyyhe kannattaa muistaa.

lempihetkia_lempi.jpeg

Koiran kanssa retkeily ei todellakaan ole mitään rakettitiedettä, tekemällä oppii.

Koirasta on seuraa ja turvaa retkellä, ja itse ainakin saan varmasti puolet retkinautinnostani katselemalla miten onnellisia koirat ovat metsässä.

matilda_lempihetkia.jpeg

Vieraskynämme Matilda:

Olen Matilda, 26-vuotias luontofani ja eräopasopiskelija. Minulla on kaksi aina valmista retkikaveria, kohta viisivuotias landseer Lempi sekä kolmevuotias sekarotuinen Deli.

Matildan blogi Lempihetkiä & Instagram @tildaliina

Matildan koirien Instagram: @adventurerbears

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.