Sata yötä ulkona nyt kansien välissä – kiehtovia tarinoita ja viisaita retkeilyneuvoja

Seisoin maanantaina takki päällä, kengät jalassa ja rinkka selässä eteisessä ja revin auki pakettia, jossa oli minun kesäni odotetuin kirjauutuus. Tuhannen kilometrin ajaminen ei tuntunut enää lainkaan jäsenissä.

Olen tavannut Liisa Louhelan kerran Suomen Ladun Nuku yö ulkona -tapahtumassa Reisjärvellä. Hän oli aloittanut keväällä oman haasteensa: sata yötä ulkona vuoden aikana. Meillä oli mukavaa, istuskelimme nuotiolla ja juttelimme niitä näitä.

Sadan yön edistymistä pystyi seuraamaan Liisan blogista koko vuoden mittaisen seikkailun läpi. Liisan valokuvat ja raikas kirjoitustyyli ovat olleet yksi suosikeistani blogimaailmassa. Liisa on toimittaja, joten teksti on oikeakielistä ja sujuvaa. Jonkinlainen taiteilijan sielu tekee siitä myös kaunista.

kesocx-14-1

Nyt, kun tuosta ajanjaksosta on jo tovi, kuulin ensin sivukorvalla jostain, sitten somessa törmäsin ja nyt eteisessä seistessäni kirja käsissäni oikeasti tajusin, että sadan yön tarinat olisivat jatkossa myös kauniiden kansien välissä.

Liisa Louhelan opas- ja tarinakirja Sata yötä ulkona (Maahenki 2018) on julkaistu.

Saatan olla hieman puolueellinen arvioija, sillä pidän niin kovasti elämää rikastuttavista, kuitenkin tavalliseen arkeen mahtuvista haasteista ja toisaalta kuitenkin luen enää hyvin vähän retkeilyyn liittyviä opaskirjoja, olen omani tavannut aikoinaan koirankorville. Ikiaikainen Aulion Suuri retkeilykirja löytyy hyllystäni ja myös tämän kirjan lähdeluettelosta.

17221_Sata_yota_ulkona_9789523011472_kansi_HR_p1_Sata_yota_ulkon

Eräs kappale kirjassa jäi erityisesti mieleeni.

Yksi syy retkeilyinnostukseeni oli halu olla sellainen ihminen, joka käy erilaisilla retkillä ja viettää unohtumattomia hetkiä metsän tuoksujen ja äänten keskellä. Paria kuukautta myöhemmin tajusin ilokseni olevani sellainen. Yksi päätös muutti elämääni paljon.

Liisa puhuu siitä, kuinka suuri määrä luontokokemusta tekee luonnosta kodin, jota kunnioitetaan ja jonne on helppo mennä. Jostain täytyy aloittaa ja haaste tai some on hyvä alkusysäys. Kun se johtaa jatkuvaan annosteluun, luontosuhde syttyy ihan eri tasolle.

Kenelle kirja on tarkoitettu?

Tämä kirja on kirjoitettu rohkaisuksi ja tiedonlähteeksi sille, joka vasta pohtii ulkona yöpymistä. Kirjan asiallisilla ohjeilla välttää suurimmat varusteongelmat ja sääntöjen vahinkorikkomiset.

Itseni kaltaiselle teoriatietoahmatille tämä osuu varmasti ensimmäisiä retkiä suunnitellessa. Käsittääkseni Liisakin aloitti projektinsa melko samalla tavalla: tieto edellä, kysyen neuvoa ja lainaten varusteita Erä-Jeesukselta (kuka hän on, selviää blogissa).

Liisa kirjoittaa myös lapsen kanssa tehtävistä yöpymisistä luonnossa: minusta ohjeet kuulostavat oikein hyviltä ja järkeviltä.

Jos olet jo perehtynyt ulkona yöpymisen maailmaan, voit nauttia Liisan tarinoista, seurata hänen luontoharrastuksensa syvenemistä ja elää mukana haasteessa.

Kirja on viihdyttävä ja kaunis. Liisan ottamat valokuvat ovat tärkeässä osassa. Niissä on omanlaisensa valo ja tunnelma. Tämä onkin yksi kirjan opetuksista: valo on aivan erilaista yöllä kuin päivällä.

Parhaat opit ovat osiossa Henkinen työkalupakki. Sanat epämukavuuden voittamisesta, varoitukset lannistajista ja tarinat pelkäämisestä (useimmiten turhaan) ovat kaikki hyvin samaistuttavia.

sarvi-2016-009-1.jpg

Mitä itse ajattelen sadasta yöstä ulkona?

Minäkin yövyin sata yötä ulkona, haasteeni päättyi viime syksynä. En ollut kovin huolellinen kirjatessani öitä, pidin taukoa kevättalvella ja nukuin osan öistä putkeen kesän koittaessa, koska olin Lapissa ja siellä ulkona nukkuminen on helppoa, kun ihania telttapaikkoja on kaikkialla helposti saavutettavissa.

Menin sekaisin laskuissani ja nukuin sitten hieman ylimääräistäkin, kun vauhtiin pääsin.

Minä koin uudenlaista virkeyttä, opin rutiininomaisen pakkaamisen ja varustehuollon, testasin settini toimivaksi ja tulin tutuksi luonnon ja selässä kulkevan kodin taakan kanssa. Huolellinen öiden auki kirjoittaminen jäi, koska saavutus oli tärkeämpi minulle itselleni kuin lukijoilleni ja koin sen henkilökohtaisempana kuin tavanomaiset retkeni.

Voin luvata, että jos lähdet vaikka pienemmälläkin yömäärällä tekemään itse jonkinlaista vapaamuotoista yöpymishaastetta tai vaikka kokeilet sen ensimmäisen yön nukkua ulkosalla, elämänlaatusi paranee.

Jännityksen etsiminen ulkona yöpymisestä voi ratkaista elämässä monta pulmaa, ikäkriisiä ja elämän hukkaan valumisen tunnetta.

Tämän kirjan avulla saat siihen rohkaisua ja käytännöllisiä, vähemmän kaupallisia ohjeita.

Kuvat: Liisa Louhela

Lisää juttuja sadan yön haasteesta:

Retkipaikka: Sadan yön mittaiset ajatukset
Kirjoittamani juttu metsähotellissa kohtaamisesta Rinkkaputki-blogissa: Nuku yö ulkona

 

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.