Telttailutreeniä vauvan kanssa

Kevään saapuessa alkaa mieltä lämmittämään ajatus, että pääsen taaperon kanssa telttailuretkille!

Viime kesänä harjoittelimme telttailua vielä vauvaikäisen pojan kanssa takapihalla. Teimme asiat kokeillen, miten asiat sujuisivat, jos olisimme oikeassa metsässä, emmekä takapihalla.

Olipa naapureilla jälleen ihmeteltävää!

Mutta, jospa tätä sattuisi lukemaan joku, joku sellainen joka olin itse reilu vuosi sitten. Pienen, noin kuuden kuukauden ikäisen esikoislapsen äiti viime kesänä ja alla kova pohdinta, miten aloittaa telttailu näin pienen kanssa ja onko se järkevää tai mahdollista. Ulkoilu metsissä oli muuten sujunut helposti kantorepussa.

Yritin löytää tietoa, mitä minun pitäisi huomioida telttaillessa, mutta löysin lähinnä negatiivissävytteisiä kannanottoja.

Vanhempia, jotka kuskasivat vauva- ja taaperoikäisiä vaikkapa eräkämpälle nimiteltiin avoimesti vastuuttomiksi ja ärsyttäviksi, itsekkäiksi ja erikoisuuden tavoittelijoiksi. Tästä hämmästyneenä päätin itse aloittaa ns. telttailutreenit vauvan kanssa takapihalla.

Telttana meillä on Trimm Spark, kahden hengen tunneliteltta isolla absidilla (etutilalla), mainioilla vesipilariarvoilla ja tuuletusominaisuuksilla (verkko sisällä, jolloin ulommaisen kankaan saa käärittyä myös sivuun).

tsemia.jpg

Päädyimme retkisimulaattoriin takapihallemme

Halusin, että kaikki olisi mahdollisimman samankaltaista kuin tulevilla yön yli retkillä: olin pakannut retkivarusteet rinkkaan. Se onkin ihan oma juttunsa, kun mietin mitä voisin tarvita ja miten asiat olisivat pakattuna rinkkaan. Oma rinkkani avautuu helposti edestä, jolloin tavarat saa näppärästi esille.

Tarkoitukseni oli testiretkellä hahmottaa, miten paljon tarvitsisin tavaraa. Mukana oli lämmintä vaatetta, vaippoja, pari tuttia ja pulloa, kosteuspyyhkeitä, rasvaa, soseita. Loppujen lopuksi se mitä näin pieni tarvitsee ja tekee on hyvin simppeliä: unta, ruokaa, hygieniaa ja ihmettelyä.

Oman teltan tuttuus on helpottava seikka: tiedän, miten se kasataan nopeasti säällä kuin säällä. Siinä säästää hermoja mukavasti.

Itselleni on jännittävä ajatus edelleen, että jos olemme kauempana mökillä/ kämpällä/ teltalla ja sattuisi jokin onnettomuus, miten silloin toimisimme. Aivan kaikkeen ei voi kuitenkaan varautua. Omia EA-taitoja pidän yllä säännöllisesti työn puitteissa ja kertaan niitä vapaa-ajalla, taitoja kuten vauvan elvyttäminen. EA-pakkaus on tulee pitää ajan tasalla. Puhelimessani on 112 -sovellus hätätilanteita varten!

Retkisimulaattori

Pienen ympyrän käveltyämme ”saavuimme kohteeseen” takapihalle kahden rinkan ja lapsen kanssa illalla. Lapsi kulki kantorepussa edessä mukana. Lapsella päällään t-paitabody, ohut neule, sukat ja kevyet housut.

Teltta pystyyn! Mies hoiti kohdat, joissa piti kumarrella enemmän, koska lapsi oli nukahtanut kyytiin. Sitten aloitimme iltatoimet. Vaipanvaihto sujui helposti matkahoitoalusen päällä teltan absidissa, ulkona sää oli mukavan lämmin. Kosteuspyyhkeet toimivat pepun hoitoon.

Iltapalan teimme retkeilyajatuksella: kaasukeitin ja alumiininen kattila. Tuttipullo veteen pannuun ja pian iltamaito oli lämmin, myös muiden ruokien lämmitys onnistuu hurjan näppärästi näin. Itse osittain imetin lasta, jonka vuoksi korvikkeita tuli kantaa mukana.

Nukkumaan mennessä hyttystilanne alkoi. Näin pienelle kun ei hyttyssuojia voi vielä käyttää, niin iltavaippailut hoidimme teltassa sisällä. Patjoina oli kaksi ilmatäytteistä patjaa ja solumuoviset päällä. Itse hieman hysteerisenä olin ottanut lapselle talvialusen. Tässä kohtaa isi lähtikin töihin ja jäätiin kaksin telttahommiin pojan kanssa. Pitkähihainen yöpuku pojalle päälle, Nalle-langasta kudotut tumput + pipo ja omaan makuupussiin näin puettu pikkumies.

Lapsen makuupussi olikin yksi isoin kysymysmerkki telttailua ajatellen, näin pienille omia varsinaisia makuupusseja ei löytynyt. Omaan pussiin tai kahteen yhdistettyyn pussiin en uskaltanut vauvaa ottaa kierimisen vuoksi. Mutta vaunujen talvirataspussi olikin mitä parhain makuupussi!

Teltan sisäpuolelle laitoin viltin vielä patjan ulkoreunan viereen, josta viileys voisi kulkea. Tärkeintä, kuten meillä aikuisillakin on maasta tulevan kylmyyden eristäminen.

Lapsi nukkui yönsä kokonaan ilman yhtäkään herätystä, liekö ulkoilman ansiota.

Itse välillä heräilin kurkkimaan, miten pikkuisella menee. Yöllä lämpötila laski ja vettäkin ripsutteli taivaalta.

Mietinkin, jos lapsi olisi herännyt maidonnälkään ja imetys ei olisi onnistunut, missä olisin sateessa maidon lämmittänyt: oletettavasti kuistilla takapihalla. Telttaretkeä ajatellen paikan tulisi olla sellainen, jossa voisi sateellakin suojassa käyttää kaasukeitintä.

Laavuun näin pientä en itse ottaisi, ihan jo itikoiden vuoksi. Kämpät ovatkin eri juttu, etenkin jos niissä on hellamahdollisuus.

nukkumassateltassa.jpg

Kaasu on mukavan nopea ja kesällä vesikään ei ole ihan jäistä. Myös tuttien ja pullojen desinfiointi kävi helposti näin. Vettä sai toki kantaa paljon mukana. Tulevana kesänä olen ajatellut kantaa vain lapsen vedet mukana juomista varten ja omat otan suodattimen kautta järvestä.

Aamulla lapsen vaipanvaihto sujui jälleen teltan sisässä kaikessa rauhassa ja lapsi otti tuttipullosta aamun vesihörpyt. Aamu oli ihanan lämmin, hieman kostea, joten otimme ulomman kuoren teltasta auki ja verkko-osa jäi suojaamaan, näin teltasta saatiin kosteus pois samalla. Aamupuuro valmistui kattilassa lapselle. Meillä poika oli syönyt jo tovin kiinteitäkin ruokia refluksitaudin hillitsemiseksi.

Lapsi sai olla teltassa tutkimassa paria leluaan, kun pakkasin omia tarvikkeitani rinkkaan. Telttaa pakatessa poika oli viltillä, jossa on muovipohja. Yksin tämä oli haasteellisempaa, koska sain olla silmät selässä telttaa pakatessa, tässäkin oli hyvä tuntea miten omat tavarat pakkautuvat nopeasti.

Myös käytetyt vaipat sujahtivat mukaan omaan pussiinsa, koska oikeallakin retkellä jätteet pakataan mukaan, ellei roskiksia ole paikalla.

Uusia retkiä kohti

Kesän aikana telttailimme paljon takapihalla, eikä aina näin retkeilytestimielessä. Mutta on hyvä valmistautua, kokeilla turvallisessa ympäristössä, miten ensi kesänä 2018 toteutamme ”oikeita” yöretkiä.

Vaikka lapselle se takapiha tai lähimetsäkin on erilaista ja ihmeellistä!

Päiväretkiä teimme paljon ja lähimetsiä koluttiin päivittäin kahden koiramme kanssa. Päiväretkissä oli omat haasteensa, koska lapsi oli vielä silloin niin pieni, ettei soveltunut kantorinkkaan.

kyydissa.jpg

Myöhemmin kesällä saimme jo rinkan käyttöön ja se helpotti retkeilyä huomattavasti! Sinne sai tavaraa mukaan ja lapsi näki maisemat hienosti! Oma ergonomia myös kiitti eikä kumpikaan hikoillut.

karttaalukemassa.jpg

Nyt lapsen ollessa 1 v 7 kk olemme talvella toteuttaneet pidempiäkin päiväretkiä. Talvella onkin lisää pohdittavaa sujuvuuden suhteen, mutta ennen kaikkea, lapsen ehdoilla, turvallisuus ensin, järki päässä ja siten että lapsi nauttii!

Itse toivon, että pieni lapsi ei olisi este retkeilylle ja voisimme opettaa lapsia nauttimaan luonnosta ja arvostamaan sitä. Tämä takapihatestailu herätti hilpeyttä naapurustossa ja muutama muukin intoutui telttailuun. Keskustelua on herättänyt myös taaperoikäisen (1+v) kanssa retkeily yön yli ja nyt kesällä 2018 olen ajatellut järjestää kiinnostuneille yhteisretkiä. Siitä lisää myöhemmin!

Harmillista, että en huomannut silloin ottaa kuvia näistä ”treeneistä”, mutta muutama kesäinen kuva löytyi kuitenkin.

Nyt kesää kohden ja nautitaan heräävästä luonnosta!

piilossa.jpg

 

//Suvi

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.