Rinkkaputki suosittelee – seitsemän kevätbongausta

Saanen esitellä teille muutamia kevätbongauksia.

Ei, kyse ei ole linnuista, vaan löytämistäni blogiaarteista. Tällä kertaa joukkoon on eksynyt parit laadukkaat ”oppimateriaalit”, pari podcastia ja muutama uusi blogi, joissa on omat koukkunsa.

Nuotio laavulla

Oppimateriaalien aatelia

Huippuretken suunnistusjuttu

Huippuretken Retkeilyn ABC:ssa on omistettu suunnistamiselle oma artikkeli. Se on helmi.

Tätä lukiessa minulle, joka teknisesti osaa suunnan ottaa ja tuntee myös karttamerkeistä ainakin ne olennaiset, tuli aivan valtavan rauhallinen olo: näin.

Toistan: tämä on helmi.

Onnellisen tädin treeni: Eräoppaan treeni

Sain muussa yhteydessä kuulla tutkitun oivalluksen liikkumattomuudesta ja liikkumisesta viime viikolla. Se menee näin: Liikunnallisen ihmisen on todella vaikea saada liikkumatonta ihmistä liikkeelle. Siis sori vaan, jumppamaikat ja ystävät, jotka juoksevat maratonin ja huikkaavat sieltä välistä, että minunkin pitäisi.

Liikunnallisen ihmisen on todella vaikea ymmärtää, kuinka joku voi olla aivan tyytyväinen elämäänsä katsoen elokuvia tai lukien kirjoja, viiniä lipittäen ja sipsejä mutustaen.

Tämän kertoi minulle eräs (liikunnallinen) puhuja, joka oli puhumassa soveltavasta liikunnasta kertovassa tilaisuudessa, jossa aika varmasti muut olivat urheilullisia. Minä en. Huomasin ympärillä pientä nyökyttelyä. Itselleni tämä oli läpimurto. Olen aiemmin ajatellut, että olen vain huono tässä, mutta ehkä olen lukenut vääriä opetuksia (jos et ole kunnossa, et ole mitään -tyyppisiä kirjoituksia, ei tsemppiä tai lämmintä kannustusta).

Tästä melko pitkästä johdannosta hyppään nyt tähän artikkeliin. Kirjoittaja Mia on urheilullinen ja saattaa silti onnistua herättämään haluan pyrkiä samaan. Hän ei saarnaa syyllistäen, ei väheksy lukijaa, vaan kertoo oman treeninsä. Hän viittaa löytyneeseen iloon, pitkiin suorituksiin ja lihaskuntoharjoitteluun treenin tukena. Myös ystäviin treenin tukena.

En kopioinut Mian treeniä itselleni, vielä. Mutta tajusin tämän luettuani, että minun elämässäni ”edes jotain” on se, mistä voin aloittaa taas liikunnan. Talvivaelluksella huomasin hengittämisen olevan vaikeaa huonon kelin päivänä ja ylämäessä. Sen jälkeen keuhkot ovat huutaneet apua jo ylämäkeen kävellessä. Kova treeni saattaa olla minulle nyt aivan liikaa. On kerättävä ”edes jotain” pohjaa ja kevät on siihen hyvää aikaa pyöräilyn ja kävelemisen suhteen.

Kiitos, Mia, sanoista ”edes jotain”.

Jos olette jo päässeet pidemmälle kuin minä tässä henkisessä työskentelyssä, käykää lukemassa hyvää pohdintaa treenistä.

Petri Pihko, Retkipaikka: Retkeilijän sää

Onnekseni Petri halusi puhua retkeilysäästä Retkelle-messuilla viime viikonloppuna. Kun itse olen kovin laiska retkipaikkalainen kirjoittaja tällä hetkellä, ei tule välttämättä sivullakaan käytyä tsekkaamassa uusia juttuja, mutta nyt tutustuin aiheeseen, kun Petri oli tulossa messuille puhumaan.

Loistavaa! Tällaisia juttuja maailma tarvitsee.

Teidän olisi kaikkien pitänyt nähdä, miten Petri demonstroi ylätuulia ja alatuulia messuilla esityksessään ja ihmiset kuuntelivat lumoutuneina. Sää on todella kiinnostava aihe, eikä suomenkielistä materiaalia juurikaan ole.

Sarjassa on julkaistu jo kaksi osaa ja lisää on tulossa!

Tiilikkajärven Kansallispuisto-183

Podcast on uusi blogi

Podcast on nyt kaikkialla. Mikäs siinä, itse tykkään sekä lukea tekstiä että kuunnella hyvää monologia tai keskustelua. Esittelen teille kaksi, toinen on koko podcast ja toinen yksi jakso.

Havuhattu-podcast menee syvälle luontosuhteeseemme

Havuhattu on teknisesti ja sisällöltään täydellinen podcast. Se on toteutettu kokonaisuutena niin hyvin, että sen pitäisi tulla ainoana ohjelmana ja jatkuvana toistona Yle Puheelta.

Havuhattua tekevät Joonas Vaarala ja Otto Kronqvist vieraineen. Laatu – sisältö – tekniikka – tarinat – I love it!

Olen pahoillani tästä fanityttöhetkestä. Teidän kaikkien pitää heti käydä kuuntelemassa kaikki Havuhatun jaksot. Nyt. Menkää. Ja tätä voi rahoittaa Rapportin kautta!

Eräloki – kuinka retkeilystä voi tehdä työn

Niin paljon kuin haluaisinkin olla valtavirrassa ja suitsuttaa tätä koko podcastia, minun täytyy häpeäkseni myöntää, että rasitun vähän kaikesta ”ihan tosi kivasta” ja voluumin vaihtelusta. Olen aivan liian vanha ja huomaan sen tällaisten trendikkäiden juttujen kohdalla.

Jokin tekninen juttu olisi tarpeen tässä… ehkä kaksisuuntainen mikrofoni? Molempien ääni kuuluisi sitten hyvin. Minä nyt tietenkin olen sellainen vanha radionkuuntelijajäärä, enkä kykene sopeutumaan näihin uusiin sisällön tuuliin ja lisäksi arvostan laatua jopa liiallisesti.

Jatkuvan oman FOMO:ni takia olen kuunnellut kaikki jaksot ja seurannut keskustelua ja odottanut teknistä nousua, äkkiäkös näin hyvät tyypit löytävät jonkun tarjoamaan studion tai uuden mikrofonin. Sisältö osuu aivan täysillä siihen oikeaan kohderyhmään, joka heillä on hallussa.

Tämä yksi jakso sisältää paljon asiaa retkeilystä ammattina ja ainakin yhden tärkeän viestin.

Ilahduttavaa oli se, ettei erä- ja luonto-oppaaksi opiskelua nostettu välttämättömyydeksi, kiitos. Yleisistä puheista, mediasta ja blogeista olen huomannut, että kun yhdeksänkymmentäluvulla se oli keraamikon ura, nyt se on eräoppaan ura. Molemmissa täytyy olla nöyrä, hinnoittelutaitoinen ja lahjakas tienatakseen elantonsa ja silti koulut hukkuvat hakemuksiin.

Fiksusti podcastissa puhuttiin siitä, että millaisia muita töitä on retkeilyn ja luonnon parissa: valokuvaamista, kirjoittamista ja matkailun markkinointia.

Hyvä puheenvuoro sen puolesta, ettei meistä kaikista tarvitse tulla eräoppaita.

Itse olen näiden tapahtumien tapahtumajärjestäjän töissä lähinnä siksi, että olen käynyt eräopaskoulun ja saanut sieltä juuri nämä kontaktit, mutta millin verran kaduttaa, etten opiskellut opintovapaalla tuonkin vuoden ajan ammattikorkeakoulussa tai avoimessa vaikka markkinointia tai matkailun kehittämistä, että saisin niitä hankkeiden ja projektien työpaikkoja, joista haaveilen.

Opiskelen nyt työn ohessa avoimessa. Työpaikkailmoitusten kingi, soveltuva korkeakoulututkinto, parin vuoden päästä tapaamme! Minulla kun tuppaa jäämään kaikki työpaikat jo hakuvaiheessa saamatta: en täytä vaatimuksia koulutuksen osalta. Media-assistentti, merkonomi ja erä- ja luonto-opas – hahhah, sanoo suurin osa työnantajista, suksi kuuseen!

Eräopaskoulusta haaveileva tyyppi, joka on jo ehtinyt saada jonkun korkeakoulututkinnon ja kannuksia työelämässä, voi varmasti vuoden ajan tehdä, mitä huvittaa. Mutta se, kannattaako sitä tehdä yhteiskunnan varoilla (koulutuksen järjestämiseen koulut saavat yhteiskunnan tukea, vaikka itsensä elättäisikin säästöillä), on kyseenalaista.

Matkailu, markkinointi, viestintäala, valokuvaus ja jopa liiketalouden opiskeleminen ovat hyviä väyliä työllistyä myös luontomatkailun pariin.

Omiin harrastuksiin voi hakea syvempää osaamista vaikka järjestöpuolelta: Suomen Latu kouluttaa vapaaehtoisia oppaita ja siellä pääsee nauttimaan ulkoilmaelämästä yhtä lailla jonon etunenässä kävellen.

Anne riippumatossa

Uudet blogit – tai ainakin joillekin teille uudet

Nämä blogit ovat melko uusia ja kotipesästä eli Retkipaikasta tuttuja minulle. Ne ovat kuitenkin kumpikin loistavia juuri kirjoitustyylin takia eikä sisällössäkään ole vikaa, päinvastoin.

Kokovartalokommando kirjoittaa ”varustelekaa

Minulla oli kunnia tavata Kokovartalokommando eli Joonas Talka Retkelle-messuilla. Ensikohtaaminen tapahtui, kun puuskutin mahdollisena nykyisenä astmaatikkona Harjun yli ja hirveässä kiireessä esittäytymään parkkipaikalle. En voi kehua ensivaikutuksella omalta osaltani!

Onneksi messuviikonloput ovat pitkiä ja hikisiä, joten mahdollisuuksia heittää läppää oli muussakin tilanteessa kuin tervehtiessä perjantaina. Joonas oli mukana pyöräilypaneelissa ja kertomassa omasta harrastuksestaan eli läskipyöräilystä.

Joonas kirjoittaa mainiolla tavalla, hauskalla ja omalaatuisella ja otsikon mukaisesti se sopisi suoraan Varustelekan mainoskatalogiin, jonne kehotinkin häntä hakeutumaan miesmalliksi ja yhteistyökumppaniksi.

Kaikilta osin tuo yhteistyö saattaisi toimia, Joonaksen ensimmäisessä kaupallisessa yhteistyössä The Ten Essentials -verkkokaupan kanssa hän kirjoitti ja teki myös videon siitä, kun hän ajoi otsalampun päältä autolla, jäädytti sen maitopurkin sisälle ja hakkasi vasaralla irti jäästä. Itse olisin kävellyt lähilaavulle ja ottanut pari kuvaa: ihan kiva.

Ehkä tämä kuvailu saa nyt riittää, menkää itse katsomaan.

P.S. Aina kun ajattelen Joonasta, alan itsekin kirjoittaa varustelekaa – tahattomasti.

Tunturihullun päiväkirja – sujuvaa tekstiä, vaikeita aiheita

Siirrymme tyylilajista toiseen. Sini kirjoittaa Tunturihullun päiväkirjaa, eli blogia luontosuhteesta ja luonnon parantavasta voimasta. Masennuksesta ja Metsämieli-menetelmästä. Monenlaiset asiasisällöt sopivat tähän blogiin.

Viimeisimmässä tekstissään Sini puhuu ihailun synkästä puolesta eli kateudesta. Rakastan aihetta, sillä tunnistin viime syksynä kateuden lamauttavan voiman ja siksi teinkin itseni kanssa päätöksen siitä luopumisesta. Sinin oivallus vaikuttaa yhtä radikaalilta kuin omani. Emme olekaan ”joku nolla reunalla” vaan tähtiä (Retkipaikan) tiimin ytimessä! Hyvänen aika, miten parantava hetki.

Olen kirjoitellut itse muutaman luonnoksen toiseen blogiini nimeltä Tavisvägen, mutta rohkeus julkaisemiseen on vielä puuttunut, varsinkin kun nuo kirjoitukset tuntuvat saavan hurjia lukijamääriä, niin oman naaman viereen kirjoitettuna ”Hei, olen hukkunut kateuteen ja kadotin sinne syvyyteen itseni” tuntuu liian rohkealta.

Kateus voi tehdä elämästä hankalaa, mutta kun siitä tietoisesti ottaa niskalenkin ja jättää aktiiviseksi vain kateuden hyvän vaikutuksen: ”tuota minäkin haluan”, kateus muuttuukin suunnannäyttäjäksi ja myös sen älyä tainnuttava vaikutus kuolee: joskus on hyvä huomata, että enhän minä täsmälleen tuota asiaa haluakaan, vaan saman statuksen, mutta omalla jutullani. Kateudelle parasta lääkettä on tervehdyttävä yhdessäolo hyväksyvässä ja kannustavassa seurassa ja oman rajallisuuden myöntäminen.

Jokainen Sinin lause virtaa aivoihini ja saa minut ihailemaan tapaa pukea vaikeatkin termit ja asiat soljuvaksi tekstiksi.

Kun tämän naisen näppäimistö laulaa, se laulaa kauniisti.

Punainenhiekka

Tällä kertaa halusin esitellä teille nämä blogit, ovatko ne ennestään tuttuja?

Lisää mainioita blogeja on esitelty viimeksi Rinkkaputken ihka omassa blogigaalassa ja Facebook-sivullani 100 blogia luonnosta. Tuo lista on alkanut nyt ontumaan, olen aika varma, että menee vielä vuosi, ennen kuin pääsen sataan, mutta onnekseni minulla ei oikeasti ole velvoitteita tämän suhteen.

5 Replies to “Rinkkaputki suosittelee – seitsemän kevätbongausta”

  1. Anne! Jutun juoni on se, että mä EN ole lapsena enkä nuorena ollut urheilullinen. Olin koko lapsuuteni liikka 7 -tyttö, vietin liikuntatunnit ala-asteella mattovarastossa ja kentän takaosassa juttelelmassa. Mulle hoettiin aina sitä, että kuinka kömpelö, epäliikunnallinen ja pullea mä olen. Mä en ole mikään luontaisesti liikunnallinen -tyyppi, vaan ihan perus mukavuudenhaluinen ja laiska sekä fyysisesti arka ja varovainen monessa asiassa. Mut on muut ihmiset vetäneet poluille, vuorille ja vesille. Haluan jakaa sitä samaa ilosanomaa!

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s