Koululaisten kanssa Karhunkierroksella

Aiemmin kesällä olin ystäväni kanssa kulkenut Oulangan kansallispuistossa sijaitsevan Karhunkierroksen ja pidin kovasti maisemista.

Ajattelin innostuneena, että kävelisimme koko perhe siitä osan syyskuisena viikonloppuna.

Pidämme ulkoilemisesta ja retkeilystä ja tuolloin 9- ja 7-vuotiaiden lastemme kanssa n. 7 kilometrin päivämatkat eivät tuntuneet mahdottomilta.

Valmistelut

Ryhdyimme suunnittelemaan mieheni kanssa reittiä kotona karttaa tutkien ja sopivimmalta vaikutti kulku Ristikalliolta Savilammelle, etelästä pohjoiseen.

Lapset perehtyivät reissuun kesällä ottamistani kuvista ja kertomuksistani.

Aiempaa vaelluskokemusta lapsilla oli edelliseltä kesältä Päijänteen kansallispuiston Kelventeen saaresta, jossa kävelimme kolmen päivän aikana saaren päästä päähän. Jo tällöin tuli selväksi, ettei patikointi ollut lapsista parasta, vaan perillä olo.

Kotona pakkasimme autoon viiden ihmisen ja yhden koiran reissukamat, mitkä oli juuri ja juuri saatu mahtumaan viiteen rinkkaan. Lasten rinkat täyttyivät kunkin yöpymisvarusteista ja pienestä määrästä yhteistä ruokaa sekä omaa tekemistä. Tämä tarkoitti perhovapaa ja muistikirjaa, kalastus oli yksi retken tavoitteista ja koulusta oli tullut vapaapäivän läksyksi opiskella luontosanastoa englanniksi.

Aikuisten rinkat olivat aika mehevän kokoisia, sillä viisihenkinen perhe tarvitsee kaksi telttaa ja liian tarkkaan lasketuilla ruuilla ei uskalla lähteä matkaan.

Hyvä ruoka, parempi mieli – vai miten se meni?

Lähdimme innoissamme matkaan torstaina ja saavumme Rukalle perille myöhään illalla, jossa meitä odotti hotelliyö. Perjantai aamunalähdimme hotellin aamiaisen kautta kohti Sallan tien varressa olevaa P-paikkaa ja siitä maastoon.

Vaelluksen päivät eivät olleet veljiä keskenään

Ensimmäisen päivän osalle sattuivat Ristikallion huikeat maisemat, Maaninkajoen köngäs ja Puikkokämppä. Liikuimme niin, että kulkiessa sai napsia pähkinöitä ja suklaata ja kerran pysähdyimme pidemmälle ruoka- ja kalastustauolle. Ruuaksi olivat valikoituneet valmiit pussiruuat, joihin kaadetaan vain kuumavesi päälle ja annetaan hautua. Ei varsinaista gourmeeta, mutta kaikille kelpasi. Lisäksi oli leipää ja erilaisia energiapitoisia herkkuja.

Illaksi pääsimme Taivalkönkäälle. Sattumalta siellä oli Kuusamon lukion eräkurssilaisia yöpymässä, joten telttapaikkat haimme hieman kauempaa. Illalla ihailimme könkäitä ja niiden yli kulkevia riippusiltoja, etsimme karhunpesää ja kirjoitimme tyttöjen teltassa matkapäiväkirjaa.

Päivän kävely oli sujunut yllättävän mukavasti. Nuorin lapsemme kulki, kun sai taluttaa koiraa ja kuvata mielestään hienoja kohteita. Isommat eivät juuri motivointia tarvinneet.

Toisena päivänä kävelimme Taivalkönkäältä Savilammen kämpälle. Tämä oli selvästi vaikein päivä. Rinkat tuntuivat lapsista painavilta ja maasto ja maisemat yksitoikkoisemmilta. Pidimme reilun lounastauon lisäksi pari muutakin kunnon taukoa. Koiraa saivat taluttaa kaikki, koska se tuntui kivasti vievän eteenpäin.

Lähellä Savilampea lähtivät reippaammat edeltä valmistamaan iltaruokaa ja me rauhallisemmin etenevät saimme saapua valmiille ruualle. Illalla Ihastelimme Oulangan kanjonia, juttelimme kämpään majoittuneiden nuorten kanssa ja katselimme ruokaa hakevia metsämyyriä. Pystytimme teltat kämpän pihaan.

Tällä aikaa mieheni oli palannut retkemme alkupisteeseen ja siirsi auton odottamaan Savilammen parkkipaikalle. Jos hän ei olisi jaksanut tehdä autonhakua, olisimme tilanneet parkkipaikalle taksin.

Viimeinen aamu oli aika viileä ja menimme aamupalalle kämppään sisään. Teltat olivat yön jäljiltä kosteita, mutta emme jääneet niitä kuivattelemaan. Lähdimme taipaleelle hyvillä mielin, nyt lapsetkin olivat jo rutinoituneet kävelyyn, rinkat olivat keventynet, kun ruokaa oli syöty ja maisemat Kanjonin kurkkauksen varrella olivat huikeita.

20150904_130140

Perille autolle pääsivät onnelliset ja hyvän tuuliset, vaikkakin väsyneet retkeilijät.

Reissu meni mukavasti, vaikkakaan kaikki eivät aina jaksaneet kävellä innokkaasti, kalaa ei tullut, yksi vapakin katkesi astuttuani sen päälle.

Myyriä oli joka paikassa, niin että ruuat piti pistää hyvään talteen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.