Pohjoisniemen nokassa – Tiilikkajärven kansallispuistossa syysretkellä

Saavuimme Tiilikkajärvelle hyvissä ajoin aamusella.

Aloitimme retkemme kansallispuiston luoteispuolelta, Pohjoisniemen parkkipaikalta. Siellä oli asuntoautoja parkissa ja hiivimme niiden ohi hipihiljaa, ettemme häiritsisi kenenkään aamu-unia.

Pitempi polkureitti kulkee järven itärantaa pitkin aina kansallispuiston eteläisimmässä kärjessä sijaitsevalle Sammakkotammen parkkipaikalle asti. Me valitsimme kuitenkin aamun kävelyetapiksi Pohjoisniemen nokkaan vievän polun, sillä olimmehan aikeissa palata autolle, kiertää kansallispuisto tietä pitkin Sammakkotammen parkkipaikalle ja mennä yöksi Venäjänhiekalle.

Pohjoisniemi

Nyt olikin sitten esteetöntä ja valtatietä! Pohjoisniemen lähes koko mitalta oli polku, joka oli niin tasainen, että sitä pääsisi vaikka lastenvaunuilla kulkemaan.

Niemi on yli kaksi kilometriä pitkä ja siellä on aivan mahtava tunnelma tasaisen puuston ja osan matkaa molemmilla puolilla näkyvän järven keskellä.

Kävimme kääntymässä Pohjoisniemen nokassa, näimme siellä tulevan iltalenkkimme kohteen eli Kalmoniemen. Niemien kärjet ovat uintimatkan päässä toisistaan ja vitsailimme, että olisihan meillä se kahden aikuisen juuri ja juuri istuttava kumivene, siitäpä olisi tullut lystiä, kun sillä olisi telkuttu rinkkoja niemestä toiseen.

Tämä ei olisi kuitenkaan ollut edes sallittua lyhintä reittiä käyttäen.

Lumettomana aikana sekä Pohjoisniemessä että Kalmoniemessä saa liikkua ja nousta maihin vain merkityillä poluilla ja paikoilla. Muuten niemet ovat rajoitusaluetta.

Täyssinän rauhan rajakivi – mikä se on?

Matkan varrella on myös Täyssinän rauhan rajakivi – tosin järvessä. Samanlaisia on nähtävissä Pisan luonnonsuojelualueella kallioon hakattuina merkkeinä.

Toukokuussa vuonna 1595 solmittu Täyssinän rauha oli savolaisille merkittävä, koska siinä tunnustettiin alueen kuuluminen Ruotsin valtakuntaan. Ruotsi-Suomen raja siirtyi idemmäksi ja uusi raja merkittiin maastoon tärkeimmille rajapaikoille.

Rajamerkit ovatkin muinaismuistolailla rauhoitettuja.

Kivi on tosiaan järvessä, puolivälissä Pohjoisniemen rantaa ja vastarantaa. Siinä on Ruotsi-Suomen valtakunnan tunnuksena kruunu ja Venäjän valtakunnan tunnuksena risti, kertoo luontoon.fi, mutta tätä emme nähneet rannalta käsin.

Kosevan kämppä

Yllätyksemme oli suuri, kun tällä lyhkäisellä aamulenkillämme näimmekin kyltin autiotuvalle. Kosevan kämppä!

Ilmeisesti tuli vähän hätiköiden lueskeltua kohteesta etukäteen, sillä tämä tosiaan huomattiin vasta kohdalla, kun tuvan pihaan menevää polkua osoitti jo joku kyltinpahanen. Kävimme pihassa ihailemassa tupaa, otimme siitä valokuvia ja söin jo vähän pähkinöitä, kun otti niin koville se aamuherääminen kahden aikaan.

Se ei ehkä riittävästi erotu näistä kuvista, mutta tupaa vartioi puusta veistetty suomenpystykorva. Tupa on kahdelle henkilölle tarkoitettu, pihassa on reilusti tilaa teltoille.

Matalan kynnyksen kesäretki voisi siis suuntautua tähänkin päähän kansallispuistoa, eikä täällä olisi läheskään sellaista ruuhkaa kuin eteläpuolen Venäjänhiekalla. Kosevan kämppäkin sijaitsee kauniilla rannalla.

Oli aika lähteä tutustumaan Tiilikkajärven kansallispuiston eteläosaan ja palasimme Pohjoisniemen parkkipaikalle, hyppäsimme autoon ja lähdimme ajelemaan kohti Sammakkotammen parkkipaikkaa.

Valokuvaajien kanssa piti tietysti pysähdellä myös matkalla ottamaan kuvia, kun oli niin komeita mäkiä.

Oletko sinä käynyt Tiilikkajärvellä?

Tiillikkajärven Kansallispuisto-64

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.