Maailman huipulla – tai ainakin Hyyppäänvuoren

Pari kertaa vuodessa on sopiva annos Hyyppäänvuorta.Jos useammin käy, maisema menettää yllätyksellisyytensä, mutta kun käy kerran kesässä ja kerran talvessa, säilyy jännitys.

Hyyppäänvuorelle menimme nyt sen ainoan kerran oikeasta lähtöpaikasta oikeaa polkua pitkin. Tavallisesti on ihan ihmeellisiä keinoja ja suunnituksia käyttäen ja aina eri syistä jääty matkan päähän, mutta täällä polun oikeassa lähtöpaikassahan on ihan parkkipaikka!

Hyyppäänvuorelle kiivetessä on vielä nyt kohtalainen polkutilanne, mutta kun kelit lämpenevät, tulee mäestä yhtä jäistä liukua. Ole siis varovainen, jos meidän innostamana lähdet maisemia katsomaan!

Mukaan haimme Annan, meidän entisen tiimikaverin. Oli mukava nähdä ja oikeastaan me olimme sellaisella asialla, että Annan piti vähän opetella kameran säätöjä.

Hyyppäänvuori-200118-146.jpg

Repussa meillä oli eväät: lihakukkoa ja teetä.

Olen pohtinut, voisiko vaeltaja elää pelkillä kala-, lanttu- ja lihakukoilla. Siinähän on rasvaa, proteiinia ja hiilareita.

Pitääkin jollain reissulla kokeilla, mutta ongelmaksi taitaa jäädä enää se, millä saa kalakukot Lappiin asti kuljetettua, vai onko niillä siellä myynnissä kukkoja?

Kyllähän se vähän poseeraamiseksi meni. Tukkakin jäi kampaamatta.

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.