Helposti päiväretkelle vauvan kanssa

Ajattelin kirjoittaa omia kokemuksia melko tuoreena äitinä aiheesta, joka oli itsellekin uusi.

Olen koko ”pienen” 33-vuotiaan ikäni kulkenut metsissä, vaellellut isompia ja pienempiä lenkkejä. Erätaitoja olen oppinut vanhemmiltani, partiossa, kantapään kautta ja eräoppailta. Muihin luontoaiheisiin harrastuksiini kuuluu myös melonta ja luonnonantimien haaliminen pakastimeen ja pannulle.

Perheessäni on nyt jo yhden vuoden ja viiden kuukauden ikäinen poika, mieheni, miehen neljä teini-ikäistä lasta ja kaksi koiraa, saattavat siis hekin teksteissä vilahdella.

Voisin aloittaa kirjoittamisen hieman takaperoisesti siitä, mitä olisin ehkä itse kaivannut jossain kohtaa enemmän: kirjoituksia kokemuksista. Meillä on aloitettu telttailukin vauvana, turvallisesti takapihalla. Aiheita olisi vaikka kuinka paljon, teemalla vauvan ja taaperon kanssa retkeily, vuodenajasta riippumatta, hifistelyllä tai todella yksinkertaisesti, tavalla jolla kaikilla on mahdollisuus retkeillä. Meillä oma viimeisin päiväretki tämän pienen kanssa oli 2018 talvisäässä, siinä olikin hieman enemmän haastetta.

pieniretkeilija.jpg

Helposti, matalalla kynnyksellä päiväretkelle kahdeksan kuukauden ikäisen kanssa

Pienelle päiväretkelle lähtö ei ole rakettitiedettä, mutta joitakin seikkoja pitää huomioida. Monilla kuitenkin kynnys lähteä metsään lapsen kanssa on korkealla. Olen kuullut:

”Voi kun osaisin”

”Mitenhän uskaltaisin”

”En ole metsäihmisiä, mutta voisin lähteä pikkuretkelle, jos osaisin”

Esimerkiksi nuotion sytyttäminen voi olla uusi asia. Muutamien tuttavien kanssa olen tehnyt tälläisia ”vauva mukaan metsään” -kokemuksia. Lapsille on hienoa lähteä tutusta ympäristöstä hämmästelemään luontoa.

Keväällä 2017 lähdin ystäväni kanssa retkelle lähellä sijaitsevalle Pikku-Ahvenistolle. Paikka oli entuudestaan tuttu ja todettu helpoksi kohteeksi kulkea, siellä on lyhyitä reittejä, hyvät polut ja laavu, jossa näppärä grillauspaikka. Ilma oli lämmin: noin +13 astetta, mutta tuuli kävi avoimilla paikoilla. Vauva oli varustettava lämpöisesti, sillä 8 kuukauden ikäinen ei itsenäisesti liiku, eikä pysty pitämään verenkiertoa lämmittävästi sormiin ja varpaisiin niin tehokkaasti kuin jo taaperoikäinen.

Laitoin Aarnin päälle pitkähihaisen puuvillabodyn, sukkahousut, collegehousut, kevyen fleece(polyester)haalarin ja kevyen keväthaalarin. Villasukat, Stonz-tossut, kypärämyssy + pipo ja tumput.

Koska jo käytännön syistä meillä on ollut kantoreppu käytössä aiemminkin, otettiin se mukaan. Jos meillä ei omaa kantoreppua olisi, niin ainakin Tampereen seudulla sellaisen lainaaminen on mahdollista ”kantovälinelainaamosta”. Myös somessa on mahdollisuus kysyä lainaan vauvankantamisvälineitä.

Mitä reppuun mukaan? Ainakin makkaraa!

Päädyin keskikokoiseen Haglöfsin Corkeriin, joka on reissussa rähjääntynyt ja ikää yli 10 vuotta, mutta se on juuri sopivan kokoinen ja helppokäyttöinen.

Mukaan otettiin vaippoja pari, matkahoitoalunen (helppo pitää puhtaana pyyhkimällä), kosteuspyyhkeitä, pullollinen maitoa valmiiksi, sosepurkki ja tyhjä tuttipullo vedelle. Vaihtovaatteeksi varmuuden vuoksi yksi body + housut ja merinovillahaalari. Myös yksi sideharso ruokalapuksi, lusikka Minigrip-pussiin, talouspaperia kaikkien käyttöön.

Osa aikuisten ruuista meni kaverin reppuun, joka oli samaa kokoa kuin omani.

EA-pakkaus on aina mukana, sisältäen myös kyytabletteja, joita 0-5-vuotiaalle saa antaa yhden pienen vesimäärän kera (itsellä kyllä ensimmäisenä ajatus soittaa 112 ja lapsen paikallaan pitäminen). Septidin-suihke, joka ei kirvele, on hyvä lapsella haavanpuhdistuksessa, sitä voi käyttää ihan pienillekin, ellei ole vettä ja saippuaa saatavilla. Puukko on hyvä olla aina mukana.

Vauva autoon ja kohteen suuntaan!

Perillä saimme nauttia lämmittävästä auringosta ja olimme varautuneet myös kyykäärmeiden kohtaamiseen, täällä niitä tapaa useimmiten. Eivät ne itseä niinkään säikytä, mutta lapsen kohdalla kyllä on huoli. Lapsi laitettiin kantoreppuun etupuolelle kulkemaan, näin sain helposti oman repun selkään. Koska tuuli oli melko navakkaa, laitoin kantoreppuun suojan päälle. Kantamus tuntui olevan hyvin tasapainossa.

Itsellä vaatetus oli joustavaa ja hyvin hengittävää, pieni lapsi on kuin patteri sylissä. Kyykistelemään ja kurottelemaan on syytä päästä. Mutta kyllä perusverkkarit sopivat hommaan hyvin ja vaikka lämmin villapaita, kunhan olo on mukava!

Kengät ovat hyvin olennainen seikka itselleni yliliikkuvien nivelien vuoksi, mutta tällaisilla, ei kovin kuraisilla poluilla pärjää vaikka tavallisilla lenkkareilla, kunhan nauhat eivät aukea ja aiheuta kaatumisvaaraa. Sormikkaat olivat mukana kevätilmoilla ja aurinkolasit päässä, myös lapsella. Hyttysistä ei onneksi ole haittaa vielä keväällä, kesällä se onkin ihan oma ikävämpi seikkansa.

Lyhyt matka ja hyvä sää, kaveri mukaan

Päätimme kävellä noin kahden kilometrin lenkin järven ympäri. Oli mukava kulkea kauniissa säässä ja ihmetellä luonnon heräämistä synkeähkön talven jälkeen.

Pienillekin retkille on mukava saada toinen aikuinen mukaan. Retkikaveria suosittelen lähtiessä jo ihan siksikin, että kahdessa repussa on tavaroita helpompi kuljettaa. Toinen voi myös vaikka sitoa auenneen kengännauhan, koska se ei ole aina niin helppoa kun pieni kulkee rinnan päällä.

Jossain kohtaa alkoi metsä suojaamaan tuulelta ja kantorepun suoja voitiin ottaa pois, tässäkin kaverin apu oli paikallaan! Eipä sinne reppuun tavaraa saa helposti ilman toisen apua.

Poikamme oli kulkenut ennenkin metsässä repussa jo hyvin pienenä, neljän kuukauden ikäisenä keskellä talvea. Silloin tosin hyvin pieniä matkoja: koiria ulkoiluttamassa ja järeämmässä vaatetuksessakin.

Nyt kahdeksan kuukauden iässä ympäristö kiinnosti aivan eri tavalla! Mukava seurata miten lapsi reagoi ääniin ja väreihin.

Oma hyvä ja rento fiilis tarttuu helposti lapseen ja toisin päin.

Kiire ja pelko tarttuvat myös, joten lapsen ehdoilla kulkeminen on tärkeintä koko hommassa. Pelko voi olla myös sitä,että aikuinen ei tiedä miten toimia ja hermot kireällä suorittaa retkeä. Siksipä on hienoa jos mukana on joku, joka osaa opettaa tai toimia luonnossa. Tähänkin ratkaisuna voi olla vaikka puhelu lähistön partioon, sieltä voi saada helposti erätaitoja omaavan kaverin matkaan. Toki myös some tai tuttavien kontaktit auttavat.

Kotona on aina lähtiessä hyvä ilmoittaa, mihin on lähdössä ja milloin palaamassa takaisin.

Nuotiopaikalla

Lenkki saatiin kierrettyä ja päädyimme tulentekopaikalle. Plussaa oli puuvarasto, jossa oli kuivia halkoja valmiina. Itselläni on mukana varmuudeksi aina pari sytytyspalaa, mutta nyt niitä ei tarvittu. Vajassa oli myös kuivaa tuohta ja hieman kun puukolla teki kiehisiä niin tuli syttyi nopeasti. Paperin käyttäminen sytykkeenä ei ole kovinkaan hyvä ratkaisu, se palaa nopeasti pois ja tekee tuhkaa pöllyämään. Ns. hirsitalomallinen nuotio oli helpoin saada puista syttymään, tuohia vain riittävästi mökin alle.

_MG_9496.jpg

Aikuisille laitettiin makkarat tulille ja termarista helposti kahvit. Jos isommalla arsenaalilla oltaisiin matkassa niin nokipannu kuuluisi asiaan, mutta tämä olikin helppo retki -aatteella. Poika istui tukevasti kodassa ja kantorepun suoja toimi hyvänä istuma alusena. Vaipan vaihto oli tehtävä, joten homma hoidettiin tuulensuojassa ja nopeasti, mahdollisimman vähäisellä riisumisella. Kakkavaippa omaan pussiin ja mukaan reppuun. Kantosuojan päälle matkahoitoalunen oli paras ratkaisu.

Koska pikkumies osasi istua tukea vasten oli hänet helppo syöttää, sideharso ruokalappuna kauluksen sisään viritettynä. Maito oli huoneenlämpöistä, koska se oli pakattu pieneen lämpöä pitävään pakastekassiin. Muuten sen olisi voinut lämmittää pannussa nuotiolla.

Kaverin apu oli näissä jutuissa ehdottoman hyvä, koska vielä minulla ei ollut käytössä kantorinkkaa, jossa lapsi voi istua paikallaan irti maasta ja itse voit helpommin touhuilla. Yksin tehtyjä päiväretkiä tuli myös kesällä myöhemmin siten tehtyä.

Roskat roskiin, paikkojen siistiminen ja kohti autoa! Paluumatkan kotiin vauva nukkuikin hyvin tyytyväisenä, raikkaalla ulkoilmalla lienee osuutensa tähän.

Toivottavasti saisin tällä omalla kertomuksellani hieman kannustettua perheitä luontoon, vaikka se olisi uusi juttu.

Yhdessä kuvassa olemme mieheni kanssa päiväretkellä ja siinä lapsi onkin selässä kantorepussa. Kaikki mahtui yhteen isompaan reppuun sillä reissulla ja näin näkee luontoa helposti!

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s