Kaamosvaelluksella ensimmäistä kertaa

Ensimmäinen kaamosvaellukseni sijoittui joulukuulle.

Halusin nähdä ja kokea tuon mystisen ajankohdan, jolloin odotettavissa olisi hiljaisuutta, hämäryyttä ja kaunista luontoa.

Kaikkea tätä reissu pitikin sisällään.

Lähtöpaikka Kiilopää, vaellukselle lyhyet päivämatkat

Tapasin reissukaverini Kiilopäällä, josta starttasimme seuraavana aamuna viikon vaellukselle. Molemmilla oli varustuksena ahkiot ja metsäsukset.

Reittimme tulisi kulkemaan suurimmaksi osaksi merkityn latuverkoston ulkopuolella, mutta osittain myös merkityllä reitillä. Tarkoituksenamme oli yöpyä autiotuvissa ja turvallisuussyistä mukana oli myös teltta keittimineen. Teltta antoi myös vapauden muuttaa alkuperäistä suunnitelmaa, mikäli niin päättäisimme.

Päivämatkojen pituudet vaihtelivat 7-16 kilometrin välillä riippuen maastosta ja kelistä. Aikaa näihin pätkiin kului 5-9 tuntia (minitauot ja lounas mukaan luettuna).

Kaamosajan vaellukselle valitsimme tarkoituksella lyhyempiä matkoja kuin keväthangille.

Keliolosuhteet, upottava hanki, pimeys ja se, että valmiita kelkkauria/ latuja ei ollut käytettävissä, vaikuttivat päivämatkojen valintaan. Lisäksi halusimme jättää aikaa myös autiotuvassa nautiskeluun.

Autiotuvan valitsimme sen vuoksi, että pimeää aikaa on kevättä enemmän ja se on miellyttävämpää viettää kaamosaikaan tuvassa kuin teltassa. Lisäksi itselleni autiotupayöpyminen on jäänyt telttailua vähemmälle.

kaamosvaellus (18)

Välipäivä osaksi suunnittelua, mitä muuta?

Olimme varanneet hiihtoviikkoon myös yhden ahkiottoman päivän, jolloin hiihtelimme autiotuvan lähimaastoja tutkaillen. Tarvittaessa tämän päivän olisi voinut viettää myös taukopäivänä, mikäli matkalla olisi tapahtunut jotain odottamatonta.

Kaamosvaelluksessa itselleni uusia seikkoja, aiempiin vaelluksiin verrattuna, olivat pimeässä tunturissa suunnistaminen sekä täysin upottava hanki suurimman osan matkasta. Tehokasta, valoisinta hiihtoaikaa oli 4-5 tuntia, tämä vaikutti päivän rytmitykseen ja toki myös reitin suunnitteluun. Pimeimpään aikaan käytimme muutaman kerran GPS:ä tuvan paikallistamisen apuna.

kaamosvaellus (8).jpg

Tänä vuonna joet olivat edelleen auki ja osa lammistakin oli huonosti jäätyneitä. Tämä vaikutti reittisuunnitteluun jonkin verran ja maastoa täytyi lukea muutenkin kuin kartan perusteella:

Mistä mennään joen yli, kuinka syvä joki on?

kaamosvaellus (17)

Pakkanen vaihteli -10- 15 °C välillä, ajoittain satoi lunta ja tuuli kovasti. Pilvisestä säästä huolimatta näkyvyys oli hyvä.

Suksivalinta upottavaan hankeen on metsäsuksi ja huopavuorisaapas

Välinevalinnassa metsäsuksi (Peltosen MetsäStep suomupohjalla) oli lyömätön peli tälle reissulle. Upottavassa hangessa tunturisuksi olisi ollut väärä valinta ja suomupohjasuksen pito yllätti positiivisesti, joten koko reissun aikana ei tarvinnut lainkaan nousukarvoja.

kaamosvaellus (23).jpg

Metsäsuksen kanssa käytän huopavuorista kumisaapasta sen monipuolisuuden vuoksi: korkea varsi, aina lämmin, erillisiä leirikenkiä (tupatossuja lukuun ottamatta) ei tarvita ja joenylitykset onnistuvat huoletta eikä saapas hätkähdä märkää keliä.

Makuupussi ja vaatetus hiihtovaelluksella

Makuupussina oli telttayömahdollisuuttakin ajatellen kahden pussin taktiikka: kolmen vuodenajan untuvapussi (RAB Ascent 900) ja ohut kuituinen kesäpussi (Haglöfs). Tuvassa pystyi nukkumaan kuitenkin yhdellä pussilla. Makuualustoja oli myös varalta kaksi: ilmatäytteinen sekä solumuovinen.

Hiihtoasuna oli joka päivä seuraavanlainen yhdistelmä: alla merinokerrasto ja päällä kuorivaatteet. Tauoilla vedin päälle untuvatakin ja tarvittaessa toppahameen. Käsineenä oli lasketteluhanskat ja päässä tuulenpitävä hiihtopipo. Otsalamppu valaisi pimeää taivalta. Tupaan tultaessa vaihdoin kerraston ja jalkaan villasukat sekä tuvassa käytin tupatossuja.

kaamosvaellus (28).jpg

Mistä vaelluskaveri? Outdoor Siskoista tietenkin!

Reissukaverini oli mitä parhainta seuraa ja ajatuksemme reissusta osuivat hyvin yhteen, vaikka emme tunteneet entuudestaan. Olimme nähneet nopsaan kesällä Jukolan viestissä, viestitelleet ja puhuneet puhelimessa joitain kertoja ennen reissua ja silti uskaltauduin kuitenkin hänen kanssaan reissuun. Miksi näin?

Naisretkeilijöille on oma yhteisönsä netissä, nimeltään Outdoor Siskot.

Netin kautta on mahdollista löytää retkiseuraa päiväretkistä pidempiin vaelluksiin, oli kyse sitten kävelystä, pyöräilystä, vapaalaskusta, polkujuoksusta, melonnasta tai hiihdosta. Kannattaa itse olla aktiivinen seuranhakija ja myös ”tapahtumanjärjestäjä”. Riittävän selvät kuvaukset millaiseen retkeen seuraa kaipaat (kokemus, päivämatkat, maasto, välineistö) auttavat sinua löytämään itsellesi samanhenkisen ja -kuntoisen seuralaisen.

Peruslähtökohta Outdoor Siskot-porukassa on se, että kaikki ovat samanhenkisiä luonnosta ja retkeilystä pitäviä, joten keskusteluaiheita ainakin löytyy. Uusien tuttavuuksien kautta saa itsekin aina oppia ja vinkkejä mm. retkieväisiin, varusteisiin sekä kuulee mielenkiintoisia retkikertomuksia.

kaamosvaellus (22).jpg

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.