Makkaranpaistossa tuulessa ja/tai sateessa – kiitos retkiystävälleni Ullalle

Tästähän alkaa tulla jo ihan tapa, sanoin Ullalle.

Olimme Pallasjärven rannalla, tulipaikalla, jota kukaan ei ollut käyttänyt koko talvena. Lunta oli varmasti noin metri, koska sitä tuiskutti järveltä koko ajan lisää. Tulipaikasta ei näkynyt mitään, joten ulkomuistista mittailin pari askelta puuliiterin nurkalta ja Heikki aloitti arkeologiset kaivaukset varovasti.

Nuotiolla järven rannassa

Pian löytyi lumen alta penkki ja sitä seuraten koko ympyrä.

Kun saimme nuotiopiirin puhtaaksi lumesta, alkoi tulenteko. Tuuli riepotteli liekkiä järveltä, mutta tuli saatiin syttymään.

Makkaranpaisto sen sijaan perinteisesti tikun nenässä kävi hitaanlaisesti, liekki oli enimmän aikaa vaakasuorassa tuulen suuntaisesti, joten laitoin makkarat nuotiopuiden päälle, kiinni hiiliin ja vielä osin liekehtiviin puihin kuin hiilloskalan, kaadoin glögiä mukiin ja odottelin. Pari kääntöä ja makkarat olivat erinomaisessa kuumuusasteessa, eivät palaneita, mutta eivät myöskään sisältä kylmiä.

Muistuttiko tämä minua jostain toisesta reissusta?

Tämä muistutti yhtä kevätreissua, kun kävimme Ullan kanssa kaksin Mäyrävuorella ja sitten koirien kanssa makkaranpaistossa Jääskelän luontopolun nuotiopaikalla. Kävellessä alkoi sataa, nuotio syttyi kuitenkin ja sitten kun hiillos oli makeimmillaan, alkoi sataa suurinpiirtein vaakasuoraan vettä ja sitä riitti ihan maahan asti.

Kun kuitenkin makkaratikkujen toisissa päissä oli kaksi huumorintajuista ja päättäväistä naista, ei leikkiä jätetty sikseen, vaan paistettiin makkarat, kaadettiin mehua mukiin ja kippisteltiin kaatosateelle. Eikä pidetty kiirettä.

Tämmöisiä hommia me tuon Ullan kanssa aina keksimme, vähän tiukassa voi olla joskus makkaranpaiston onnistuminen, mutta kesken ei luovuteta. Ei kaatosaderintaman saapuessa tai vaikka on kaivettava metri lunta pois tulipaikan päältä pakkasen kiristyessä koko ajan.

Kiitos retkiystävälleni Ullalle näistä muistosta ja hyvää ystävänpäivää!

Mikä on sinun hauskin retkimuistosi ja kuka paras retkiystäväsi?

Tässä alla myös muita viime vuosien retkiystäviä.

Kiitos retkimuistoista vieraskynäjengille, kiitos JERat-16, Retkipaikan tiimi, Outdoor Siskot, Pallas-Yllästunturin kansallispuiston kansallispuisto-oppaat ja väärtiporukka. Ja muut ystävät ja sukulaiset.

4 Replies to “Makkaranpaistossa tuulessa ja/tai sateessa – kiitos retkiystävälleni Ullalle”

  1. Hihi, mun mielestä eväät maistuu just parhaalta, kun sää on rankka. En tiedä, olenko kertaakaan jättänyt ”mennään ihan pariksi tunniksi vain nuotiopaikalle syömään päivällistä” -tyyppistä retkeä tekemättä sään takia. Joulun välipäivinäkin tuli kykittyä parin makkaran grillailun verran tuulessa ja räntäsateessa merenrannalla. Kyllä kelpasi! 😀

    Liked by 1 henkilö

  2. Ihan viime viikolta on yksi parhaista muistoista. Kesken työpäivän ja pitkään jatkuneen kovan stressin tuli viesti kaverilta: lähtisinkö mukaan Nuuksioon nokipannukahveille? Päätin heti että nyt menen tuulettamaan aivoja vaikka työpäivää olisi ollut vielä jäljellä, ja kohta oltiin notskilla – puut lukkojen takana, hiipuva hiillos ja yksi klapi, mutta sitkeydellä saatiin nuotio syttymään ja kahvit keitettyä sekä suklaabanaanit grillattua 😀

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s