Talviset menovinkit kolmevuotiaan kanssa Pallaksella

Meillä ei ole pieniä lapsia, mutta joululomalle pyysimme mukaan Ullan ja hänen kolmevuotiaan tyttärensä. Siitä tulikin kahden viikon seikkailu!

Majoituimme Pallasjärven lähistöllä, olimmehan myös vapaaehtoistöissä kansallispuistossa: tämä kirjoitussarja on osa vapaaehtoistyötämme, kun kerromme omille lukijoillemme kansallispuiston mahdollisuuksista! Kohteet valikoituivat sekä Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta että sen reunoilta ja paljon touhuamista meillä oli myös omassa pihapiirissä.

Tässä muutamia vinkkejä talviselle lomalle Pallaksen maisemissa pienen lapsen kanssa.

Tiedän, että joku voi ottaa lapsensa vaikka hiihtovaellukselle mukaan, mutta me olimme tällä kertaa pienten matkojen päässä parkkipaikoilta ja mukavasti sisätiloissa yöpyen. Vaikka seurueen nuorimmainen onkin kova retkeilijämimmi, meille sattui ensi alkuun kovat pakkaset ja sitten muutama muu sattuma, joten telttayöt jäivät tällä kertaa muutamaan yöhön.

Ylläksen vinkkejä on vielä tulossa omassa kirjoituksessaan.

Norppa (3)

Pallastunturin Pallaskodan alue on helppo kohde lapsiperheelle

Pallaksen luontokeskuksen pihasta lähtee hyvältä parkkipaikalta mahtavia reittejä tunturiin, mutta kävimme tutkailemassa niitä lähinnä aikuisten kesken lumikenkäillen.

Pari kertaa laskimme pitkää pulkkamäkeäkin yhdessä: aikuisille pulkan vetäminen ylämäkeen onkin aikamoista hommaa pehmeässä puuterilumessa. Sitten lumikengät pitäisi saada pulkan kyytiin paluumatkalle – kävihän se jotenkin.

Mutta entäs se helppo osuus?

Kiva retkipaikka löytyy ihan muutaman sadan metrin päästä luontokeskuksesta Orava Avenuelta ja Pallaskodan alueelta.

Orava Avenue on ympäristötaideteos Pallaksen kulttuurivyöhykkeellä. Lainaus Metsähallituksen sivuilta:

Mats Wikströmin teos Orava Avenue johdattelee kävijät Pallaskodalle ja edelleen Palkaskeron kierrokselle. Teos muodostuu seitsemästä pronssiin valetusta oravasta, jotka on kiinnitetty puupilarien päihin. Eri asennoissa olevat oravat ilmentävät maailman suuria uskontoja ja niiden kautta luomakunnan ykseyttä. Teoksessa on esillä kristinusko, juutalaisuus, islam ja sen vapaamielinen suuntaus, buddhalaisuus, hindulaisuus sekä luonnonuskonto.

Tämä uskontoaihe oli itselläni kirkkaana mielessä, mutta kolmevuotias ei ollut siitä kiinnostunut.

IMG-20171229-WA0001.jpg
Kuva: Ulla Keituri

Sen sijaan, kun hän joutui paluumatkalla luontokeskukselle kävelyhommiin eivätkä lyhyet jalat tahtoneet millään jaksaa tarpoa pehmeässä lumessa, olikin keksittävä motivaatioleikki.

Teimme siis niin, että menimme aina seuraavan oravan luo tervehtimään: ”Hyvää päivää, herra tai rouva Orava!”

Jo tämä aiheutti riemunkiljahduksia. Välillä oravien matkiminen oli hauskaa: kun orava luki kirjaa, piti sen kirjanlukemista jäljitellä ja kysyä veikistellen, onko hyvä kirja.

Orava Avenue johdattaa kahden kodan pihaan. Toinen on suuri varauskota, jonka voi varata luontokeskukselta. Varauskodalla teimme lumityöt, taas minä isommalla lapiolla ja juniori pikkulapiolla.

Toinen, luontokeskukselta päin saapuessa takimmainen, hieman pienempi autiokota, on kaikkien vapaassa käytössä. Pihan toisella puolella on huussirakennus ja puuliiteri.

Kodalla on mukava paistaa makkaraa tai nauttia muita eväitä. Pihassa ja polulla mennen tullen riittää tykkylumisia puuhahmoja ihmeteltäviksi. Lunta on ja riittää, joten pihassa on turvallista peuhata.

Jos hämärä ehtiikin ennen kodalta lähtemistä laskeutua, polku on hyvin tallautunut eikä suurta eksymisen vaaraa ole hotellin valojen paistaessa vastaan parkkipaikalla.

Hotelli ei ole auki joulun aikaan, mutta Lapland Hotels Pallaksen sivu kertoo, että se on avoinna vuonna 2018 talviaikaan 16.2. – 1.5.2018. Sitten kun hotelli aukeaa, sieltä saa kahvia ja ruokaa, nyt on kuitenkin hyvä varautua omilla eväillä.

Tilavierailulla Raattaman Lapin Curly-tallilla tapasimme pussailevan poron ja kiharakarvaisia amerikanhevosia

Lapin Curly-talli valikoitui käyntikohteeksemme, koska jo kesällä olimme kuulleet kiharaisista hevosista, mutta emme ehtineet tuolloin niihin tutustua. Tilavierailuun kuuluu tutustuminen poroihin, hevosiin ja ylämaankarjaan, joten ajattelimme tämän sopivan mainiosti myös kolmevuotiaan kanssa tehtäväksi aktiviteetiksi.

Meidät otti vastaan Bertta, jonka kanssa kiersimme tilaa ja pääsimme tutustumaan eläimiin.

Syötimme poroja jäkälällä ja juttelimme niiden elämästä. Poroista ahnein oli lauman johtaja Otto, joka yritti pussailla meitä koko ajan saadakseen lisää evästä ja ajoi muut pois syömäpaikalta saadakseen itse eniten jäkälää.

31122017_Raattama_Pallas-53.jpg

Ylämaankarja on jättiläisen sukua. Yksi vasikoista oli kanssamme samassa aitauksessa ja söi leipää kädestä nätisti. Tämän tuttavuutemme nimi oli Pimpula ja se on tosiaan vielä aika pieni verrattuna aidan takana olleisiin aikuisiin lajitovereihinsa. Kaikkia sai kuitenkin syöttää. Voin sanoa, että paahtoleipäpaketti jos toinenkin hävisi nopeasti parempiin suihin!

Hevoset – huh, ne olivat ihania. Minä pelkään hevosia, koska ne ovat niin isoja ja mielestäni arvaamattomia, mutta joko nämä hevoset oli opetettu hyvin tai sitten niiden hermorakenne on aivan erityislaatuinen, sillä kun menimme aitaukseen, ne vain ympäröivät meidät ja käyttäytyivät korkeintaan uteliaasti, eivät pelottavasti.

IMG-20180106-WA0001.jpg
Kuva: Anne Sulander

Tunsin itseni hetken aikaa todella rakastetuksi, kun nämä tulivat kerjäämään rapsutuksia ihan viereen. Piposta oli lähteä tupsu (ei kuulemma ollut lähelläkään)!

Kierros kasvoi vielä loppupäästä käsittämään lisää eläimiä: aasin, kaneja ja bernhardilaiskoiran, joten tässä olikin hieman enemmän eläimiä kuin oli alunperin puhe! Kanille sai antaa porkkanan ja sen jälkeen menimmekin vielä tallitupaan juomaan kahvia ja mehua ja syömään Bertan äidin leipomuksia.

Lapin Curly-talli Raattamassa on kasvattanut kiharakarvaisia american bashkir curly -hevosia kohta jo kaksikymmentä vuotta. Pieni tila löytyy läheltä Raattaman kauppaa ja tilavierailun voi varata olemalla yhteydessä tallin henkilökuntaan vaikkapa Facebookin kautta, lähettämällä sähköpostia tai soittamalla.

31122017_Raattama_Pallas-64.jpg

Makkaranpaistovaellus Pallasjärven rantaan

Pallasjärven rannassa on helposti saavutettavissa Punaisenhiekan päivätuvan nuotiopaikka. Me emme kuitenkaan lähteneet sinne, sillä arvasimme sen olevan kaikkien joululomalaisten suosikkikohde.

Majoituspaikkamme lähellä muistin olevan nuotiopaikan, mutta sehän oli metrisen hangen alla. Vaelsimme noin kaksisataa metriä huoltokeikan reittiä myöten katsomaan, olisiko mitään tehtävissä.

Pieni tuulenvire järveltä tai lumen paljous eivät meitä estäneet, kun lapioimme nuotiopaikan puhtaaksi lumesta. Lapsi sai telmuta ympärillä, pehmeää lunta riitti kiipeiltäväksi ja omalla pikkulapiolla sai myös osallistua kaivuutalkoisiin niin paljon kuin ehti aikuisten välissä.

Järveltä tuuli, joten liekki oli vaakasuora, mutta kun makkaran laittoi vasten palavia puita, se paistui oikein nätiksi. Termarissa mukana oli myös glögiä, joka maistui lumitöiden jälkeen.

Lapsen kanssa liikkuessa teimme huomion, että kaikki tavalliset asiat, kuten makkaranpaisto, ovat paljon hauskempia pimeässä. Kaamosaikaa ei siis kannata ujostella, varsinkin kirkkaalla säällä myös yönäkyvyys on erinomainen.

04012018_Ylläs_Skotlannin-199

Viikon eniten takaisin kinuamista aiheuttavin kohde: Jeriksen minikylpylä

Tästä kohteesta meillä ei kuvia olekaan, kun sellaisten räpsiminen yleisessä saunassa olisi epäkohteliasta.

Kävimme kuitenkin Jeriksellä savusaunomassa ja avantouimassa. Vaikka olimme kuvia nähneetkin, emme ollenkaan tajunneet, kuinka mahtava paikka tämä olisi juuri lapsen kanssa käydä.

Nautimme ensin savusaunassa hyvistä löylyistä, sitten minä ja paikallisoppaani ja ystäväni Marja kävimme avannossa, kun muu retkueemme antoi meille aplodeja kylpylän lasin takaa ja sitten vielä istuimme kaikki yhdessä kylpylässä, joka siis on yhteensä vain ruhtinaalliset kaksi allasta (poreilla ja ilman), mutta aivan riittävän hieno näin yllätykseksi talven keskelle.

Tämä kohde aiheutti käynnin jälkeen sen, että kolmevuotias kysyi joka ilta, voisimmeko mennä saunaan ja pettyi, kun lämmitimme vain oman majoituksen saunan. Hän askarteli meille rannekkeet kylpyläkäyntiä varten ja pieni husky-pehmo sai nimekseen Jeris. Kun kuka tahansa kysyi, mikä oli kivointa Lapissa, Jeriksen Spa ei unohtunut puheesta kertaakaan.

Tuo käynti-iltamme Jeriksen kylpylään oli vuoden viimeisenä päivänä ja meille itsellekin tuosta tuli merkityksellinen käynti: eksoottinen keidas keskellä lumikinoksia ja eka kerta avantouintia! Tämän erikoisemmin ei vuotta olisi voinutkaan päättää.

Suomen Ladun jäsenkortilla saa myös pienen alennuksen kylpylän lipuista!

Lisätietoa:

Pallastunturin ympäristötaidetta: Viisi taiteilijaa, viisi teosta
Lapin Curly-talli Facebookissa
Harriniva Hotels & Safaris: Jeriksen kylpylä

Mitä sinä tekisit talvilomalla kolmevuotiaan kanssa?

 

 

 

3 Replies to “Talviset menovinkit kolmevuotiaan kanssa Pallaksella”

  1. Jeriksen savusauna, avanto ja kylpylä ovat minunkin lempipaikkojani. Myönnän tosin, että mieluummin menen tuonne ilman lasta. En koe kovin rauhoittavana sitä, että koitan estää vilkasta poikaa juoksemasta ja hyppimästä pienissä altaissa ja roiskimasta vettä muiden kävijöiden päälle 😀

    Liked by 1 henkilö

    1. Aivan, siinä on tosiaan myös tämä puoli! Meidän mukana ollut kolmevuotias olikin täällä melko iisi tapaus, ei juoksennellut eikä (onneksi) kiljunut. Ilmeisesti oli menohalut hyytyneet jo päivän mittaan ulkoillessa!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s