Vieraskynä: Eräopasopinnot – elämän parasta aikaa

Lähes vuosi opiskelua erä- ja luonto-oppaan ammattitutkintoon on takana.

Jos olisin vuosi sitten käynyt selvänäkijällä ja minulle olisi ennustettu, että seuraavan vuoden aikana hiihdän eräsuksilla vetäen raskasta ahkiota, yövyn teltassa yli 25 asteen pakkasessa, nukun laavulla makuupussissa opiskelukavereiden kanssa ja vaellan yli 20-kiloinen rinkka selässäni ja ylitän jokia Muotkatunturin erämaassa räntäsateessa,  en ehkä olisi uskonut.

Sitä en ainakaan olisi uskonut, että suoritan metsästäjätutkinnon ja menen mukaan hirvijahtiin.

Hieman runsas vuosi sitten töissä alkoi tuntua siltä, että jos en pian tee elämässäni jotakin muutosta, sekoan pahemman kerran. Ennen kiinnostavalta tuntuneella työlläni ei ollut minulle enää mitään annettavaa ja ennen kaikkea minulla ei ollut enää mitään annettavaa työlleni. Saatuani taas kerran töissä vettä niskaani oikein urakalla, istuskelin iltamyöhällä keittiön pöydän ääressä ja aloin surffata netissä.

Lähtisinkö vaikkapa opiskelemaan?

Minun ei tarvinnut kauan miettiä, kun löysin etsimäni otsikolla ”Lähde opiskelemaan eräoppaaksi työn ohessa”. Siltä istumalta täytin hakemuksen Karkun evankelisen opiston erälinjalle sen enempää miettimättä. Haku olisi auki enää seuraavaan päivään, joten  nyt tai ei koskaan. Parhaat päätökset eivät välttämättä synny parin viinilasillisen nauttimisen jälkeen, mutta tätä päätöstä en ole katunut.

hiittenharjulla.jpg

Tammikuussa aloitin opinnot työn ohessa

Opiskelukaverit, joita nykyään kutsun leikkimielisesti erätovereiksi retkillä käytettävän majoitteen nimen mukaisesti, tuntuivat heti olevan hengenheimolaisiani. Nuorimmasta vanhimpaan taitavat iät osua 24-65 ikävuoden välille. Osa opiskelee työn ohessa, osa päätoimisesti. Luonto yhdistää meitä kaikkia kuitenkin vahvasti ja meillä on todella hauskaa yhdessä.

En heti tohtinut aloittaa päätoimisena opiskelijana.

Kevään mittaan työni alkoi kuitenkin tuntua yhä enemmän tervanjuonnilta, eivätkä opinnot ottaneet sujuakseen, kun säntillisenä työntekijänä vastailin aina opiskelupäivinäkin työpuheluihin ja sähköposteihin pystymättä täysillä keskittymään opintoihini. Tunsin, että minua ei töissä arvostettu, vaikka kuinka ahkeroin, joten päätin anoa opintovapaata.

Heinäkuusta asti olen ollut päätoiminen opiskelija. Elämäni parasta aikaa!

Olen nauttinut opiskeluistani täysin siemauksin, vaikka olen lähes koko ajan ollut niin sanotusti epämukavuusalueellani. En ole ihan nopein oppimaan ja tuskastun välillä suunnattomasti omaan tyhmyyteeni ja hitauteeni uusien asioiden äärellä. Onneksi minulla on nuo kannustavat erätoverit!

Joutsijarvi8-1030x773.jpg

Olen opetellut tunnistamaan lintuja, niiden ääniä, kasveja, sieniä, nisäkkäitä ja niiden jalanjälkiä. Kun ottaa huomioon lähtötasoni esimerkiksi lintujen tunnistamisessa (juuri ja juuri taisin erottaa harakan variksesta), aivan uusi maailma on avautunut opintojeni myötä. Tunnistan jo monta lintua äänestä ja vähitellen alan oppia myös vesilinnut ja metsäkanalinnut. Lintukurssi Yyterissä oli niin mukava ja hyödyllinen, että menen sinne uudelleen ensi keväänä. Kertaus on opintojen äiti – myös erä- ja luonto-opinnoissa.

Eniten minulla taitaa olla töitä ihan käytännön perustaidoissa, kuten kirveen ja puukon käytössä, tulenteossa ja suunnistustaitojen oppimisessa.

Jo kahdesti on pimeäsuunnistus mennyt ihan kirjaimellisesti metsään ja tulentekonäyttöä en ole tohtinut edes yrittää vielä. Aina löytyy kuitenkin joku, joka jaksaa kannustaa, kun itseltä alkaa usko loppua.

Ruskaretki keskelle erämaata Muotkatuntunturille 30 muun opiskelijan kanssa antoi minulle lisää luottamusta siihen, että olen tehnyt oikean valinnan lähtiessäni opiskelemaan eräoppaaksi. Porukan yhteishenki  olosuhteiltaan aivan kaamean ”pitkän perjantain” jälkeen tiivistyi koko vaelluksen ajan. Viimeisenä päivänä saimme opettajiltammekin kuulla olevamme ”aivan huikee porukka”. Tuosta selviytysmisretkestä taidankin kirjoittaa seuraavan jutun.

Aikaisemmassa työyhteisössäni kutsuimme itseämme perheeksi. Nyt olen saanut uuden perheen – kiitos teille, erätoverit!

Kuvia reissuiltani löytyy Instagramista: avecmarja

Retkipaikasta voit käydä lukemassa retkestäni Joutsijärvelle:
Joutsijärvellä alkutalven patikkaretkella -Marjan matkassa Susanna ja Sepe-koira

// AvecMarja

 

Kuka on AvecMarja?

Marja Kares-Oksman eli AvecMarja on eräopasopiskelija Nakkilasta.

Hänen sivunsa löytyvät täältä: Avec Marja – Marjan matkassa.

Marja Retkipaikassa.

Lue myös juttu aikuiskoulutustuesta: Oodi aikuiskoulutustuelle

Tämä kirjoitus on julkaistu aiemmin Marjan omassa blogissa. Jos haluaisit tulla meille vieraskynäksi, katso ohjeet täältä.

uusirinkkaputkivieras

 

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.