Jouluaattona nakkisoppaa

Minä en ole kovin hyvä jouluihminen. En jaksa etsiä ohjeita laittaakseni perinteisiä jouluruokia, stressaan lahjoista enkä haluaisi ostaa mitään turhuuksia enkä tiedä kenen luokse menisin, etten loukkaisi ketään.

Olen sitä aina hokenut ja nyt lienen sillä manannut itselleni tänä jouluna hieman erilaisen jouluaaton, ainakin ruoka-asioissa. Ehkä tämä jouluruoka on asia, jonka menetettyään vasta ymmärtää sen olleenkin tärkeää.

Jo kesällä ajattelin, että olisipa mukavaa nähdä Lapin kaamos.

Kesällä olin täällä Pallasjärvellä koko sen ajan, kun aurinko ei laskenut. Nyt halusin tulla katsomaan sen ajan, kun aurinko ei nouse ollenkaan.

Asiat järjestyivät vapaaehtoistyön kautta: digiväärteinä otamme kansallispuistolle valokuvia ja arkistoimme tupien vieraskirjoja lähetettäväksi Haltiaan. Muitakin pieniä työtehtäviä aiomme parin viikon aikana suorittaa. Saamme käyttöömme saman asunnon, jossa kesällä olimme ja meille jää myös vapaa-aikaa retkeillä ympäriinsä.

Saavuimme viettämään joulua Lappiin aatonaattona ja onneksemme kävimme matkalla huoltoaseman kaupassa ostamassa varmuuden vuoksi parin päivän kulutuksen verran arkiruokatarpeita.

Aamulla iloisina juoksentelimme pitkin poikin Pallasjärven rantaa, hihkuen kaamoksen kaunista valoa. Sitten ajattelimme käydä hoitamassa loput kauppa-asiat ja syömässä valmiissa pöydässä joululounaan. Samalla kyselisimme savusaunasta ja avantouinnista vaikka joulupäivälle.

Lappi_Joulu2017-11.jpg

Auto ei ollut samaa mieltä, se ei käynnistynyt.

Ymmärrän, ettei se varmaan rikki mennyt, vaan joko lämmitin toimii kehnosti tai akku sippasi, mutta kyllä siinä oli hieman kyyneltä silmäkulmassa, kun tajusin ettei sitä väkisin saa liikkeelle. Vastaavassa pakkasessa on aiemmin lähdetty ongelmitta, mutta ei pidä muistella menneitä.

Majoituksemme on paikassa, jossa ei ole palveluja kävelymatkan päässä, joten ostokset ja joululounaat piti unohtaa. Menimme sisälle ja keitimme nakkikeittoa. Sitten nukuin päiväunet ja lakkasin huolehtimasta siitä, jos auto ei enää koskaan käynnisty. Uskon, että arkena saamme apua auton käynnistämiseen, nyt ei kuitenkaan ole hätätilanne vaan pärjäämme täällä.

Lappi_Joulu2017-3.jpg

Uusi jouluaaton perinneruokamme on siis nakkikeitto. Toivottavasti emme Lars Monsenin tapaan joudu turvautumaan koiranruokaan vararuokana. Ehkä tämän joulun tapahtumat joskus vielä naurattavat.

Onneksemme Ulla oli tulossa joulupäivänä, joten hän toi täydennystä ruokavarastoon. Kun kelit lauhtuvat, kokeilemme uudelleen auton käynnistämistä ja lähdemme tarvittaessa etsimään apuvoimia.

Lappi_Joulu2017-8-2.jpg

Olen jouluna yhden kerran aiemminkin ollut erikoisessa paikassa.

Vuonna 1999 lähdin aattona joulupöydästä synnyttämään poikaani ja palasimme sairaalasta kotiin välipäivinä, eikä synnärillä tunnettu kinkkua ja laatikoita. Noiden ponnistelujen tulos täyttikin nyt jouluna 18 vuotta ja tylsistyy kuoliaaksi täällä jumissa kanssamme. Olen tosin kuullut, että tylsyys on hyväksi.

Muuten kaikki joulut on vietetty aina perinteisessä joulupöydässä, rosollin, kinkun ja laatikkojen kera. Vähän oli tänä vuonna ikävä graavilohta ja sienisalaattia.

Tarinan opetus: pidä matkustaessa jouluruoka lähelläsi, sillä tekniset ongelmat voivat estää parhaatkin suunnitelmat!

Joulun valokuvasatoa tulossa vielä myöhemmin lisää, varsinkin revontulia ja muita kivoja ulkoiluhetkiä tässä lähistöllä. Mukavaa ja rauhallista vuodenvaihdetta kaikille lukijoillemme!

Revontulet-10.jpg

 

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.