UKK-vaellus, päivä 3: Suunnistusvirhe ja ahtaan paikan kammi

Kolmannelle päivälle meille valikoitui lyhyt päivämatka.

Aamupalan nautimme Tuiskukurulla ja Minna ja Vesa lähtivät toiseen suuntaan, kohti Suomunruoktua.

Meillä taas edessä oli matka Luirojärvelle, jossa aioimme viettää kaksi yötä, välipäivänä Sokostia huiputtaen.

Päivä 3: Tuiskukuru-Luirojärvi 8 km

Tuiskukurulta reitti lähti tuvan taakse ylämäkeen ja sieltä mökki näyttikin oikein sievältä, kun vielä sille soimme viimeisen silmäyksen.

Aurinkokin vilkahti tämän kävelyn alkupuolella, yllä näette siitä oikein kuvatodisteen.

Reitti Tuiskukurusta Luirojärvelle kulkee suoraan lännestä itään. Kuljimme ensin metsän siimeksessä, mutta avointa maastoa olikin pitkä pätkä Ampukankaanvaaran ja Ampupäiden välissä. Tässä kohtaa maisemia ja rakkakivikkoa ihastellessamme teimme pienen suunnistusvirheen.

Lähdimme täältä kivikosta kuljetun näköistä polkua kohti Ampuojaa ja huomasimme jossain kohtaa olevamme maastokartassa näkyvällä eteläisemmällä polulla kuin olimme aikoneet.

Tämä polku päättyisi ennen Ampuojaa ja sitten meidän tulisi suunnistaa alkuperäiselle polullemme joko hakeutumalla joenvarteen ja siirtymällä sitä pohjoiseen tai sitten polun loppuessa kävellä pohjoiseen saavuttaaksemme alkuperäisen polun.

Eihän se polku mihinkään päättynyt, paitsi siinä kartassa vain. Se meni siihen Ampuojan rantaan hieman etelämmäksi kuin alkuperäinen aikeemme oli. Ilmeisesti ”kaikki muutkin” kävelivät yleensä tätä polkua pitkin, jota olimme tulleet alas joenvarteen.

Kävelimme joenrantaa tai oikeastaan jokea, jossa vesi oli tosi alhaalla, ylityspaikalle ja olimme taas alkuperäisen suunnitelman mukaisella reitillä.

Suunnistusvirhe ei siis koitunut kohtaloksemme. Päätimme kuitenkin jatkossa olla tarkempia kartan kanssa.

Tämäkään vesistön ylitys ei ollut vaikeaa, kun etsimme vain sen alkuperäisen polun kohdan ja loikimme kiviä pitkin matalan veden yli. Lounaan söimme tässä, ennen Luusuanvaaran ylitystä.

Lounaalla alkoi sataa, mutta se ei laskenut joukkomme mielialaa. Reput selkään ja ylitimme Luusuanvaaran. Luirojärven tupaa ennen oli vielä vesistön ylitys siltaa pitkin ja sitten saavuimmekin tuvalle.

Kartassa luki tässä kohtaa ”kahlaamo” ja vettä olisikin ollut reilusti ylitettäväksi, mutta nyt tässä tosiaan oli silta. Olisiko kovinkin tuore rakenne?

Juoksentelimme pitkin pihaa, kurkimme saunaan ja kaikkiin tupiin. Luirolla on Tuiskukurun suunnasta lähestyessä ensimmäisenä vastassa Kuuselan varaustupa, sitten näkyy sauna ja saunan jälkeen autio- ja varaustupa.

Pihapiirin jälkeen on vielä Rajankämppä-niminen autiotupa, jonne voi majoittua, jos Luirojärven suosittu autiotupa sattuu olemaan täynnä.

Raappanan kammi

Pystytimme teltat ja söimme pientä välipalaa, sitten lähdimme vielä iltalenkille: tutustumaan Raappanan kammiin. Itse ajattelin, että sehän on tuossa kulmalla, mutta meillä menikin pitkä aika sinne kävellessä.

Matkalla Luirojärven tuvalta Raappanan kammille on yksi rakennus, nimittäin huoltotupa, joka ei siis ole yleisön käytössä vaan Metsähallituksen rakennus. Uteliaina kävelimme siihenkin pihaan, naureskelimmekin vähän katolla olevia antenneja, että löytyi viihdekeskus keskellä erämaata. No, eihän se sellainen ole, mutta olimme tosiaan vain hieman uteliaita ja siksi kävimme sitä kurkistamassa.

Polku meni Luirojärven lähellä ja pieni lampikin siinä oli matkalla. Puolukat olivat vielä syötäviä, popsimme niitä pitkin matkaa. Takaisin tullessa Elina keräsi niitä mukaan aamupalapuuron lisukkeeksi.

Raappanan kammi on siis maahan kaivettu ”tupa”, jossa itselle tuli välitön ahtaan paikan ahdistus. Siellä on kuitenkin sisällä tulisija ja laveri, pihassa huussi ja tulipaikka.

Tämä on todellisen extreme-eräilijän valinta!

Urho Kekkosen Kansallispuisto-427

Raappanan kammilta Luirojärvelle palattua päätimme tehdä iltaruokaa Rajankämpässä, kun se oli tyhjillään. Saunanlämmitys jäisi seuraavalle päivälle. Istuimme iltaa pöydän ääressä varmaan melkein kymmeneen.

Urho Kekkosen Kansallispuisto-444.jpg

Päätimme nukkua aamulla niin pitkään kuin sattuisi nukuttamaan ja sitten lähteä aamulla huiputtamaan Sokostia.

Lue myös:

Varusteet: Syysvaelluksen suunnittelu
UKK-vaellus, päivä 1: Palautekeskustelua ja totuttautumista sumuisiin oloihin
UKK-vaellus, päivä 2: Ympäri käydään ja yhteen tullaan
UKK-vaellus, päivä 4: Välipäivänä ei tarvitse välittää mistään
Varusteiden arviointi jälkikäteen: Oliko kaikkea tarpeeksi?

6 Replies to “UKK-vaellus, päivä 3: Suunnistusvirhe ja ahtaan paikan kammi”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s