UKK-vaellus, päivä 1: Palautekeskustelua ja totuttautumista sumuisiin oloihin

Me taisimme olla sen tarpeessa, nimittäin tuntikausien keskustelun.

Telttaparini Elinan kanssa oli nähty viimeksi joskus keväällä ja vaikka WhatsApp on välillämme kovassa käytössä, ei se kuitenkaan ole korvannut täysin naamakkain keskustelemista.

Urho Kekkosen Kansallispuisto-49

Koulupäivät olivat kummaltakin ohi, valmistuminen nurkan takana odottamassa ja kun yhtä ja toista olimme vuoden mittaan oppineet sekä itsestämme että opiskelusta, tuntui että puitavaa riitti. Mukaan lähtenyt Heikki saikin kuunnella ”palautekeskusteluamme” ensimmäiset kaksi päivää, kunnes kaikki olikin sitten käsitelty.

Olen niin iloinen, että lähdimme juuri tällä porukalla, sillä puhuminen mistä tahansa on helppoa kun kaikilla on niin samanlainen lähtökohta.

Joskus joku sanoi, ettei enää koskaan lähde työkaverin kanssa vaellukselle, kun tulee juteltua niin paljon töistä, mutta meidän kohdallamme oli tärkeää saada jutella kaikki mieltä painavat asiat pois painamasta.

Elina myös kertoi harjoittelustaan Kiilopäällä ja apuopaskeikoistaan. Minä taas olin viettänyt koko kesän Pallaksella ja kerroin niistä omista aikaansaannoksistani. Puhuimme paljon myös tulevaisuudesta: mitä sitä nyt sitten koulun jälkeen voi tehdä?

Meillä oli paljon puhuttavaa ja hämmentävän vähän miettimistä omassa etenemisessämme ja varusteissamme.

Meidän oppilaitoksessamme ei ollut pitkiä reissuja, vaan muutaman yön reissuja, joilla tarvittavat taidot tiiviisti esitettiin opettajille ja näytön vastaanottajalle. Meitä tämä puute oli jäänyt harmittamaan ja tämä vaellus olikin yksi tapa korjata asia: mennään keskenämme metsään viikoksi ja katsotaan, kuinka meille käy!

Ensimmäinen päivä: Kiilopää-Suomunruoktu, 14 kilometriä

Alkupätkä Kiilopäältä lähtiessä oli aikamoista valtatietä, Rautulammen ympyräreitti kun on kovin suosittu. Toki tykkään siitä, että kulutus ohjataan yhteen kohtaan maastoa, etteivät kaikki juokse ja pyöräile rinteitä omasta kohdastaan ja kuluta maastoa pilalle.

Pysähdyimme Niilanpäällä katsomaan tupaa ja syömään ensimmäiset voileivät. Muuten tallustelimme rauhallista tahtia eteenpäin tiheässä sumussa. Elina harmitteli sitä, ettemme oikein näe hienoja maisemia. Puhuimme siitä, että näemmehän me ne sitten takaisin tullessa, viikon päästä.

Vasta viikon päästä! Eräänlaista innostusta oli ilmassa!

Päämäärämme ensimmäiseksi yöpaikaksi oli Suomunruoktu, jonne käännyttiin Rautulammen reitiltä vähän Niilanpään jälkeen pienemmälle polulle. Polku oli edelleen ihan selkeä, mutta huomattavasti vähemmän ”ajettu”.

Lounastimme puronvarressa. Tässä kohtaa pilkahti aurinkokin vartin verran ilonamme.

Urho Kekkosen Kansallispuisto-103

Puhuimme paljon siitä, mitä kaikkea jännää meillä olisi edessämme viikon aikana. Esimerkiksi joen ylittäminen kahlaamalla heti ensimmäisenä iltapäivänä Suomunruoktun tuvan edustalla. Minä ja Heikki emme olleet ikinä ylittäneet jokia kahlaamalla ja kun takana oli jo pitkä pätkä sateista syksyä, siellähän voisi olla paljonkin vettä!

No, ei ollut.

Urho Kekkosen Kansallispuisto-140

Teltat pystyyn, tuvan tsekkaus ja nuotion sytyttäminen. Suomunruoktulla iltaohjelmana istuimme nuotiolla ja paistoimme pois makkarat, jotka olivat ekan illan eväät. Ja ilveilimme Heikille:

Urho Kekkosen Kansallispuisto-155

Pieni vesisade ei lannistanut meitä ollenkaan. Raitista ilmaa tarpeeksi saaneina kömmimme hyvissä ajoin telttaan nukkumaan.

Kaikesta ”palautekeskustelusta” huolimatta ensimmäisestä päivästä kirkkaimpana jäi mieleen nämä kauniit yksityiskohdat:

One Reply to “UKK-vaellus, päivä 1: Palautekeskustelua ja totuttautumista sumuisiin oloihin”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s