Miten sinä kuljet työmatkasi?

Retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi työmatkan muodossa!

Aloin miettiä autoilulle vaihtoehtoja kulkea 10 kilometrin työmatka kotoa työpaikalle. Olen niin onnekas että kodin ja työpaikan välissä lainehtii järvi, joten siitähän sain loistavan idean oikaista järven poikki, matkakin lähes puolittuisi! Piti vain valita järvellä vallitseviin olosuhteisiin sopiva kulkupeli.

Kesällä melomalla

Meloin matkan Tarpon 120 Sit-On-Top kajakilla, jota voisi kuvailla intiaanikanootin ja perinteisen kajakin välimalliksi, jota melotaan kaksilapaisella melalla.

Alkukesän aamu oli aurinkoinen ja tyyni, joten melontaolosuhteet olivat mitä parhaimmat.

Kesäaamut ovat kauneimpia kesähetkiä ja oli enemmän kuin mukavaa suunnata kajakin keula kohti ulappaa heti aamusta.

Reilun neljän kilometrin matka taittui yllättävän nopeasti tyynessä kelissä. Työpaikalle päästyä käsissä ja hartioissa oli sangen vetreä olo ja mieli oli iloinen, sillä ei sitä ihan joka päivä melomalla töihin tule menneeksi, mutta nytpä tuli!

Iltapäivän paluumatkalla aalto keinutti vahvasti, mutta Tarpon on tuulisemmassakin kelissä vakaa ja helppo meloa, aikaa kotimatkaan kului aamua enemmän, mutta pääasia oli päästä turvallisesti perille. Tarponia käytetään paljon kalastamiseen vakautensa vuoksi, mutta retkeilyvälineenäkin se toimii mainiosti ja nuo kaksi lajiahan voi helposti yhdistää.

Talvella pyöräillen

Suurin osa viime talven maastopyöräreissuista suuntautui Päijänteelle ja Muuratjärvelle, joten työmatkan taittaminen pyörällä sujui rutiinilla, mutta ei laisinkaan tuntunut rutiinilta.

Ajo-olosuhteet olivat jäällä koko talven hyvät, jokaisella kerralla siellä oli erilaista ajaa. Koko talvena jäälle ei tullut liian paksua hankea, joka olisi vaikeuttanut pyöräilyä, vaan tuuli puhalsi joko lumen pois tai muovasi hanget sopivan sileiksi pyöräilylle. Välillä lumi kinostui dyyneiksi, joiden yli oli hauska ajaa.

Pyörän nastarengas toimi hyvin peilikirkkaallakin jäällä.

Pyöräillen en malttanut mennä suorinta reittiä vastarannalle, vaan matkalla kävin ihailemassa kevätjäistä muodostuneita jääröykkiöitä. Ne olivat hienoja luonnon muovaamia taideteoksia, joista näkyi veden ja jään mahtivoimat sekä talven ja kevään mittelö. Niin komeaa jäiden nousua ei joka kevät pääse ihailemaan.

Tunnelma aloittaa työpäivä oli tämänkin kulkutavan jälkeen tyytyväinen ja energinen.

Kevättalvella potkukelkkaillen                                                                  

Kevätauringon ja tuulen kovettama hangenpinta on mitä parhain alusta potkukelkalle, etenkin kun potkukelkan jalaksissa on leveät muoviset hankijalakset.

Aamulla lähtiessä pakkasta oli toistakymmentä astetta, mutta kevätauringon teho sai sään nopeasti tuntumaan lämpimältä.

Repun laitoin potkurin kyytiin ja ei muuta kuin vauhtia potkimaan intoa täynnä, loppumatkasta potkuttelu alkoi tuntua mukavasti takajaloissa. Tälläkin kulkupelillä matka taittui joutuisasti ja hymyssä suin.

Vastarannalla potkuri parkkiin rantakoivun kupeeseen ja loppumatka sujui jalan sulaa kävelytietä pitkin. Hymyilytti vielä töissäkin ja kesti tovin ennen kuin kevätauringon ja innostuksen aikaansaamat intoläntit vaalenivat poskista.

Kevättalvella luistelemalla

Järvellä liikkumisen paras ajankohta on mielestäni kevät. Menneenä loppukeväänä jäät olivat poikkeuksellisen hyvät luistelemiseen. Rannassa hokkarit jalkaan, naskalit kaulaan ja matkaan.

Seuraani sain eskarilaisen luistelijan, joka jaksoi hyvin koko matkan ja oli vähintäänkin yhtä innostunut kuin minä.

Matkan puolivälissä pidimme mehu- ja rusinatauon istuen saaren rantakivillä, samalla ihaillen luontoa ja kevätaamua. Joutsenet pitivät lähellä kevätkarkeloita ja ihmettelimme kevätauringon sulattamia kivien ympäryksiä.

On hyvä retkeillä myös pienemmän väen kanssa, sillä he kiinnittävät luonnossa huomiota sellaisiin seikkoihin, joita ei itse välttämättä huomaa jäädä hämmästelemään. Tämä reissu jäi meidän molempien mieleen pysyvästi, niin hienolta yhteinen kokemus tuntui.

Olisiko muita tapoja kulkea työmatka järven poikki?

Kaisa Rikalainen on täällä Rinkkaputkessa kirjoittanut uintivaelluksesta. Siinä olisi ainakin sellainen laji, jossa olisi itselle haastetta! Taitaisi tosin käydä niin että työpäivä olisi jo ohi ennen vastarantaan pääsyä. Tuo haaste kannattaakin siis valita vapaapäivälle.

Oletko sinä miettinyt vaihtoehtoja työ- tai koulumatkan taittamiseen autoilun sijaan?

Voisiko pidemmän työmatkan taittaa polkupyöräillen tai voisiko lyhyemmällä matkalla kiertää uutta reittiä tai käyttää eri välinettä liikkumiseen? Näitä ajatuksia kannattaa välillä pysähtyä miettimään ja toteuttamaan, sillä pienikin luontopyrähdys aamuisin ja iltapäivisin tekee meille kaikille hyvää ja ne tuntuvatkin juuri niiltä retkihetkiltä arjen seassa.

//Johanna

 

2 Replies to “Miten sinä kuljet työmatkasi?”

  1. Oi, että olisikin mahtava mennä kesäisin pyörällä ja talvella kävellen töihin. Harmi vaan, että matkat on niin pitkät, ettei ole mahdollista. Ehkäpä joskus vielä..

    Tykkää

    1. Itsellä tämä mahdollisuus on ollut silmieni edessä kauan, mutta kesti niin monta vuotta että huomasin mahdollisuuden käyttää järveä oikotienä. Autolla on tullut paahdettua työmatkaa lukuisia kertoja ennen ja jälkeen kertomieni tapojen. Automatkoista ei ole jäänyt mitään oleellista mieleen, mutta melonta, luistelu, pyöräily ja potkukelkkareissut ovat jättäneet pysyvän muistijäljen. Yhteenvetona voitaneen siis sanoa että elämässä pitää tehdä enemmän niitä asioita jotka jäävät mieleen.
      Toivottavasti sinullekin vielä tulee mahdollisuus työmatkafiilistelyyn liikunnan muodossa!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s