Syysvaelluksen varusteiden arviointi – oliko kaikkea tarpeeksi?

Lokakuun alussa kävimme ruska-ajan jälkeisellä vaelluksella Urho Kekkosen kansallispuistossa. Mitä meillä olikaan mukana?

Yhteistyössä: The Ten Essentials-verkkokauppa.

Suunniteltu lista varusteista viikon vaellukselle

Kirjoitin ennen vaellusta kevyen listan varusteista, joita aioimme ottaa mukaan. Tähän listaan voisi vielä muutaman lisäyksen tehdä, eikä kyse nyt ole selviytymisestä tai mukavuudesta, vaan vähän kätevämmästä leirielämästä ja huolellisemmasta pakkaamisesta.

09112017-8.jpg

Mitä puuttui?

Muutamia asioita otamme ensi kerralla mukaan, koska lähtöpäivänä ne jostain syystä jäivät keittiön pöydälle. Käykö teille koskaan niin? Jotain tärkeää on siellä kotona keittiön tai eteisen pöydällä odottamassa?

  • kynttilä
  • Wettex-liina teltan kuivaamiseen (Elina lainasi omaansa)
  • vielä yksi ylimääräinen pakkauspussi

Pakkauspusseja oli mukana kaksi ylimääräistä ja ne yllättäen menivät käyttöön, kun pakkasimme teltan kahteen erilliseen pussiin suojataksemme sisätelttaa ja tavaroita rinkassa kastumiselta. Olisi ollut kiva, että kun leiri on pystytetty ja siirrymme nuotiolle tai tupaan tai Luirolla saunaan, olisi ollut ainakin yksi pussi lisää, jossa kuljetella tavaroita. Tällaiseksi riittää ihan kangaskassikin, se ei vie paljoa tilaa.

Tajusin, etten ottanut mukaan mitään kirjoitusvälineitä. Olisi ollut mukava kirjata päivän tapahtumia ylös vaikka ohkaiseen vihkoon.

Ensi kerralla siis mukaan päiväkirja!

Joskus enemmän on enemmän

The Ten Essentials -verkkokaupasta löytyy hyvä valikoima karttoja ja saimme vaellukselle mukaan UKK:n kartan. Elinakin otti mukaan oman kartan, ja itse asiassa matkalla meillä oli kolme karttaa mukana. Tästä ei kuitenkaan kannata säästää, sillä jos kartta lentää tuulen mukaan, onpahan kaverilla sentään toinen!

Elinalla on kiva karttatasku, jollaisen itsekin aion hankkia, tähän mennessä olen karttaa kuljettanut reisitaskussa, mutta sen avaaminen ja tutkiminen olisi kaulassa roikkuvana tehokkaampaa, kuten alla olevista kuvista näette.

Ruokaa oli taas ihan liikaa, mutta tavallaan onneksi. Itselläni tökkäsi täysin se kuivattujen ainesten liottelu, joten itsekuivaamia ruokia ei syöty kaikkia, sen sijaan valmispussiruoka meni kaikki. Tästä jonkinlaisesta epäluulosta tai laiskuudesta tai mitä se lieneekään, pitäisi päästä eroon.

Yhtenä ratkaisuna näen jonkinlaisen kevyen termariratkaisun, johon mahtuu kuivatut ainekset ja vettä sopiva määrä. Vaikka se tuo vähän lisää painoa, tulisi nuo itsekuivatut syötyä reissussa pois.

Urho Kekkosen Kansallispuisto-103.jpg

Toisena ratkaisuna ajattelen hyvää maustamista. Nyt syötyämme pussiruokaa ensin, sen voimakas mausteisuus oli liian iso vastakohta kevyesti maustetulle itsekuivatulle jauheliha-kasvissekoitukselle.

Haluan jättää tilaa myös ylläreille: paistoimme lettuja ja täytimme ne tonnikalalla ja se meni yhtenä iltaruokana. Herkuttelu reissussa on tärkeää!

Se, että ruokaa on liikaa, on parempi kuin että sitä puuttuisi.

Olen huono käyttämään sadehousuja. Vaikka koko vaelluksen ajan oli joko sumua tai pientä vesisadetihkua, menin trikoissa tai Fjällrävenin Keb-housuissa. Illalla kuivemmat housut jalkaan ja märät housut tupaan kuivumaan. Pidän sadehousut kuitenkin mukana, koska ne eivät paina paljoa.

Ensiapulaukkua ei tarvittu yhtään kertaa, mutta sitä ei tohdi kotiinkaan jättää!

Rinkan paino 20 kiloa

Lähtöpisteessämme Kiilopäällä naureskelin, että tämä rinkka painaa varmasti tonnin. Ei painanut tonnia, vaan 20 kiloa täyden litran vetoisen Nalgenen vesipullon, ruokien ja kaasun kanssa.

Askel keveni välittömästi ja oli mukava lähteä matkaan, niin suuri merkitys on mielikuvalla rinkan painosta.

Olen kuullut paljon painavammistakin rinkoista enkä koe olevani grammanviilaaja, mutta olen yrittänyt keventää varusteita yksi kerrallaan. Kukkaron kevetessä samaa tahtia, ei ole mahdollista kaikkea uutta ostaa kerralla ja niinpä taistelenkin vielä painavan makuupussin kanssa. Tuli kuitenkin kevyt olo, kun tavarat painoivat näin vähän.

Olivatko ne sitten Heikillä, ne minun painavat tavarat? Heikin rinkka kameran jalustan ja teltan kanssa painoi 23 kiloa. Eli eivät ne sielläkään olleet. Heikin rinkka on Deuterin vähän minun rinkkaani suurempi  malli, 75+10.

Urho Kekkosen Kansallispuisto-16.jpg

Rinkan pakkaaminen: millään ei ole väliä ja kaikella on väliä

Olen itse lyhyt ja tukevaa tekoa, enkä pysty kantamaan valtavaa rinkkaa. Oma rinkkani on Deuterin 60+10 ja tavoitteeni on pienentää tavarat sopimaan siihen täysin nykyisen maltillisen ylipakkaamisen sijaan.

Vain muutamia tavaroita on kiinnitetty rinkan ulkopuolelle: taukokengät ja yksi putkilomallinen pussi, jossa on keveitä tavaroita sekä taukotakin pussukka toisella sivulle. Kuvassa takkini on tavallista huolettomammin remmien välissä, pyrin senkin laittamaan kireälle, ettei se kahise ja heilu liikkuessani.

Pakkausohjeita on yhtä monta kuin ohjeistuksen antajia. Kehottaisin tutkailemaan omia fiiliksiä ja käyttötarpeita ja pakkaamaan sen mukaan. Painavat asiat toki lähemmäs selkää ja repun keskiosaan. Pieni koekierros rinkka selässä lähipolulla kertoo kyllä, jos jotain meni pieleen: hölskyy, heiluu, haittaa tasapainoa.

Pakkaamisen filosofiassa millään ei ole väliä ja kaikella on väliä.

Itse pakkaan makuupussin tuonne erilliseen alalokeroon, kuten vanhimmat ohjeet kehottavat ja uusimmat ohjeet kieltävät. Minun pakkaustapani johtuu siitä, että tuo lokero on täsmälleen pienin pakkaamismuoto minun makuupussilleni. Jos makuupussi vaihtuu, voi vaihtua paikkakin.

Pysähdyttäessä lounaalle ei ole kiva kaivaa ruokaa, keitintä, kaasua, tulitikkuja tai ruokailuvälineitä syvältä rinkasta, joten pakkaa ne helposti saataville. Alalokero on tähän ihanteellinen, mutta itselläni se on jo varattu, joten ruokatarvikkeet ovat yhdessä pussissa ihan rinkan yläosassa, josta saan ne avaamalla vain läpän ja kiristysnauhan.

Käytän erivärisiä pussukoita eri asioille: punainen ensiaputarvikkeille, oranssi nukkumisaikaan tarvittaville välineille (yökerrasto, puhallettava tyyny, makuualustan pumppauspussi, yöpipo), keltainen ruokatarvikkeille ja vihreä vaihtovaatteille ja pyyhkeelle. Siniseen menee likaiset vaatteet.

Rikkoontuneet varusteet reissulla – nolla

Tällä reissulla mitään ei rikkoontunut, mutta ennestään rikkoutuneista kengistä tuli vähän harmia.

Vaelluskenkäni alkoivat kesällä vuotaa ilmeisesti kalvon rikkouduttua ja luulin päässeeni ongelmasta, kun käytin ne pintakäsittelyssä XXL:ssä. Käsittelyn pitäisi taata vedenpitävyys kahdeksi kuukaudeksi ja testilenkeillä ne eivät päästäneet vettä läpi, mutta päivämatkat 10-19 kilometriä yhtä mittaa märässä maastossa olivat tälle käsittelylle liikaa.

Kävelin lähes koko viikon märissä vaelluskengissä, jotka sain kahteen otteeseen kuivattua tuvissa, mutta heinikossa, sammalessa ja varvikossa tarpoessa ne kastuivat heti aamulla uudelleen.

Purojen ylityksissä tarvitsin Crocseja pari kertaa, muuten ne menivät tällaisia hyviä kivikoita myöten. Kaikenlaista suota ja veden alle jäänyttä tai märän heinikon reunustamaa polkua kävellessä sen sijaan ei voinut vaihtaa Crocseihin, vaan kengät kastuivat. Vaelluksen jälkeen ne alkoivat haista mielenkiintoiselle yhdistelmälle kuollutta eläintä ja suota. Aiemmin ne haisivat vain kuolleelle eläimelle. Täytynee käydä vielä pohjalliset uusimassa kuitenkin.

Urho Kekkosen Kansallispuisto-511.jpg

En kuitenkaan saanut rakkoja jalkoihini ja kun keskittyi maisemiin, märistä kengistä ei ollut haittaa.

Yhteenveto varusteista viikon vaelluksella Urho Kekkosen kansallispuistossa

Juurikaan tarvetta muutoksille ei ole.

Yhden yön reissut ja viikonlopun mittaiset retket teen käytännössä samalla perusvarustuksella: nukkumiseen ja syömiseen tarvittavat varusteet. Viikon reissulle muuttuu vain ruoan ja vaatteiden määrä, eikä vaatteidenkaan kovin radikaalisti, lyhyelläkin retkellä kun kannattaa varautua kastumiseen ja kylmään.

Uudet vaelluskengät ovat tarpeen, sillä syksyn ja alkutalven vetiset säät menen nyt ilmeisesti kumppareilla. Onko sinulla vinkkejä tai yli vuoden kokemusta kuivin jaloin jostain merkistä?

En voi vaihtaa polkujuoksulenkkareihin, vaikka niitä suositeltiin minulle: olen nyt harjoitellut niillä lyhyitä ja pitkiä lenkkejä ja tahtoo vain tulla vielä lonkat ja polvet kipeiksi niillä etenemisestä pitkällä lenkillä ilman rinkkaakin. Näiden osieni vahvistamiseksi kuitenkin jatkan polkujuoksukenkien käyttämistä päivittäisillä lenkeillä.

UKK:n epätasaiseen maastoon ja monenlaisiin olosuhteisiin vaelluskengät olivat kuitenkin nappivalinta!

Makuupussin haluaisin vaihtaa kevyempään ja pienempään kokoon pakkautuvaan. Tällöin kaikelle muulle jäisi enemmän tilaa rinkassa.

Tunneliteltta oli ihan hyvä valinta, mutta nyt tietäen sen, että UKK:lla kaikki telttapaikat ovat todella suojaisia, voisin lähteä sulan ajan reissulle myös pienellä kupoliteltalla, jossa kuitenkin on korkeutta enemmän kuin tunneliteltassa.

Mites teidän syksyn reissut sujuivat varusteiden puolesta? Käyttekö te reissun jälkeen läpi varustelistauksenne?

Yhteistyössä: The Ten Essentials -verkkokauppa, josta kirjoitimme aiemmin jutun Mitkä ovat sinun luottotavarasi retkellä? – käsite ”ten essentials”

2 Replies to “Syysvaelluksen varusteiden arviointi – oliko kaikkea tarpeeksi?”

  1. Tykkään lukea varustepostauksia! Niistä saa aina uusia ideoita. 🙂

    Mulla on tapana tehdä pieni laskentataulukko varusteistani ja kirjata siihen kaikki tavarat (joissain tapauksissa tavarasetit) ja niiden painot. Näin on tosi helppo selvittää, mikä painaa suhteettoman paljon ja mistä olisi helppo nipistää. Ihan tavallinen keittiövaaka on tässä käytössä tosi näppärä. Pienistä puroista kasvaa joki, joten otan aina kevyemmän vaihtoehdon, jos painavampi ei puolla paikkaansa muilla ominaisuuksillaan. Reissun jälkeen lisään yleensä tähän samaiseen dokumenttiin kommentteja seuraavaa kertaa varten. Sitten, kun taas alan valmistella uuden vaelluksen pakkauslistaa, voin vain luoda uuden taulukon, kopioida edellisestä olennaiset tiedot siihen ja näin säästyn isolta punnitsemisurakalta, kun suurin osa varusteista on jo viimekerralla punnittu.

    Karttataskuista täytyy sanoa, että itse olen askarrellut läpinäkyviä, vedenpitäviä karttalaukkuja isoista minigripeistä tai muovitaskuista. Vähän jesaria tai sähköteippiä saumojen vahvistukseksi ja ripustuslenkiksi. Kun tällainen viritys kulkee avainnauhan päässä kaulassa, kartta on aina saatavilla ja sään suojassa.

    Olen ollut koko ikäni retkiruokailussa sillä linjalla, että kunhan ruoka ei ole pahaa, se on riittävän hyvää. Niinpä olen kokannut kautta linjan ”yllätyspataa”, jonka runkona on yleensä jokin valmispatapussi, jota jatkan tilanteen mukaan pastalla/riisillä (näin saa nostettua annoskokoa ja taitettua suolaisuutta), soijarouheella tai -suikaleilla, pähkinöillä tai siemenillä ja mahdollisesti omilla kuivasienillä tai -vihanneksilla. Olen tietysti ollut myös kauhean laiska kuivaamaan mitään… No, tänä syksynä opin, että vaelluksella voi syödä vaikka pitsaa tai tortillaa, jos siltä tuntuu. Kumppanini innostui retkikokkailusta, kuivasi kaiken maailman raaka-aineita koko viikon ennen vaellusta ja opetteli laittamaan herkkuja retkikeittimellä. Oli kyllä ihan eri juttu syödä ”oikeaa ruokaa” yllätyspadan sijaan. Parasta olivat tuoreet leivonnaiset! Vaeltaminen näyttäytyi yhtäkkiä ihan uudessa valossa. 😀

    Pitäisi varmaan itsekin koittaa postata omista vaellusvarusteista jossain vaiheessa. 🙂

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s