Savonmuan kaunein hiekkaranta – Venäjänhiekka

Haluaisin pitää tämän salaisen paikan.

En halua sinne johtavien polkujen levenevän vaelluskenkien iskuista, pitkosten kuluvan askelista tai rannan roskaantuvan kovassa käytössä.

Haluan sen pysyvän sellaisena, kuin se nyt on.

Menetin sydämeni Tiilikkajärven kansallispuiston Venäjänhiekalle.

En kuitenkaan malta olla näyttämättä teille näitä upeita valokuvia, enkä malta olla pyytämättä teitä kunnioittamaan tätä pitkää hiekkarantaa ja kahta toisiaan kohti kurkottavaa niemenkärkeä vierailullanne, jos käytte Pohjois-Savossa.

Jo menomatkalla ihastelimme mäkiä ja laaksoja, alkavaa ruskaa. Olimme hieman pohjoisemmassa, Jyväskylässä ei lähtiessä vielä värejä loistanut.

Tiillikkajärven Kansallispuisto-64.jpg

Parkkipaikka oli melkein täynnä autoja. Näin naisporukan purkavan autosta rinkkoja, mutta muilla oli olallaan vain repussa päiväeväät ja vesipullo. Meillä selässä oli rinkat, Ullan koirallakin omat kantamukset ja Heikillä ja Ullalla kameralaukut.

Tunsimme itsemme kameleiksi!

Tiilikkajärven kansallispuisto ja Venäjänhiekka ovat suosittuja päiväretkikohteita.

Tiillikkajärven Kansallispuisto-80.jpg

Meillä oli takana pieni aamuretki kansallispuiston pohjoisosassa, mutta siitä kerron myöhemmin. Ja herätyskin oli aamukahdelta, mutta kerron siitäkin sitten toisella kertaa, nimittäin matkaamisesta valokuvaajien ehdoilla.

Ensin kerron teille näistä männyistä ja varvikoista, valon siivilöitymisestä puiden välistä ja pitkästä hiekkarannasta auringonlaskun valossa.

Sammakkotammen parkkipaikka – Venäjänhiekka – Kalmoniemi

Matkaa Sammakkotammen parkkipaikalta Venäjänhiekalle on noin 3,5 kilometriä. Uitonkierron polku kulkee välillä sorastettuna, välillä pitkospuita ja välillä kuivaa mäntykangasta myöten. Vaikka polulla on juuri uusittu pitkospuita ja tuotu joihinkin kohtiin soraa, isommissa kohteissa viime aikoina paljon oleskelleena koin Tiilikkajärven polut pieniksi ja kapeiksi, luontoon sulautuviksi. Kaukana oli valtatiefiilikset ja puiden juuretkin odottavat maan alla suurempia kävijämääriä.

Aurinko paistoi puiden lomasta ja korosti ruskan värejä loimotuksellaan. Sitkeästi päätimme olla pysähtelemättä koko ajan kuvaamaan, menisimme suoraan tekemään leirin ja sillä sipuli. Ilman kameraa minun oli helppo myötäillä kuvaajia: joo, leiristä sitten kipaistaan takaisin.

Polun kiertosuunta on myötäpäivään, mutta vastaantulijoita riitti silti lähemmäs Venäjänhiekkaa päästessä. Seuraavana päivänä me kiersimme kiertosuunnan mukaisesti toista reittiä takaisin ja se osoittautui oikeaksi valinnaksi ylittäessämme syksyn värittämiä soita.

Muutamia maastopyöräilijöitä oli liikenteessä ja näkyipä järvellä kajakkikin.

Tiilikkajärven Kansallispuisto-267.jpg

Venäjänhiekalta voi tehdä iltaretken Kalmoniemeen, joka on toinen kapea niemenkärki Tiilikka-järvessä, ja toinen, Kalmoniemeä nenäkkäin oleva, on nimeltään Pohjoisniemi. Aivan kahlaamalla ei näiden niemien välillä voi liikkua, mutta melkein.

Jos vaikka leiripaikalta olisikin lupa odottaa liikoja, ne odotukset ylittyvät Venäjänhiekalla. Siellä on kaksi tulipaikkaa strategisesti hyvin suojaisassa kohdassa, huussissa paperia, liiterissä puita ja telttapaikkoja sopivasti. Samaan aikaan kanssamme oli kolme muuta telttakuntaa, mutta kukaan ei häirinnyt toisiaan, kun teltat olivat melko kaukana toisistaan.

Välillä tuli illuusio, että olisimme tuolla pitkällä hiekkarannalla keskenämme, vaikka tiesinkin äänistä, että nuotiopaikalla vielä kokkaillaan.

Yö Venäjänhiekalla

Venäjänhiekalla nukuimme teltoissa. Illalla auringonlasku aiheutti valokuvaajissamme vipinää. Näin hyvien otosten jälkeen nukkumaan oli mukava käydä.

Yöllä kuulin viereisen teltan vetoketjun äänen ja tiesin, että siellä Ulla kuvaa tähtitaivasta. Harmillisesti taivas oli pilvinen, eikä valokuvaaminen yöllä tuonutkaan toivottua tulosta.

Aamulla heräsin ennen muita ja kurkistin teltasta. Sumu oli vallannut vastarannan ja varovasti koputtelin Heikkiä olkapäälle, haluaisiko hän mennä ottamaan aamukuvia. Itse käänsin kylkeä ja otin koiran kainaloon.

Joitain tunteja myöhemmin valokuvaajat palasivat reissultaan ja aamupalan jälkeen kävelimme Uitonkiertoa toista kautta parkkipaikalle. Tällä kertaa maisemassa ei ollut juurikaan järviä, kuten tullessa, vaan suomaisemia.

Tiilikkajärven Kansallispuisto-309.jpg

Täydelliset maisemat tekivät viikonlopustamme aikaansa pidemmän.

Ihan kuin olisimme olleet viikon lomalla, vaikka olimmekin kansallispuistossa vain noin 32 tuntia.

Lisätietoa: Luontoon.fi – Tiilikkajärvi

 

One Reply to “Savonmuan kaunein hiekkaranta – Venäjänhiekka”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s