Päiväretki Pyhä-Nattaselle

Kiilopäälle lähtiessäni listasin itselleni kohteita, jotka ehdottomasti tahtoisin nähdä.

Pyhä-Nattanen oli luettelon kärkipäässä.

Syyskuisena sunnuntaina lähdin viettämään vapaapäivääni Sompion luonnonpuistoon.

 

Sompion luonnonpuisto

Sompion luonnonpuisto sijaitsee Sodankylän kunnassa, Urho Kekkosen kansallispuiston kainalossa. Matkaa Kiilopäältä kertyy tietä pitkin noin 45 km ja se sopiikin erinomaisesti päiväretken kohteeksi. Nattasille pääsisi taivaltamaan myös Ruijan polkua pitkin, tällöin matkaa kertyy noin 30 kilometriä.

Sompion luonnonpuisto on perustettu 1956. Alun perin Sompio oli vanha lapinkylä eli metsäsaamelaisten asuinalue. Nykyinen luonnonpuisto säilyttää palan alkuperäistä Sompion luontoa. Puistoa rajaa etelälaidalla Sompiojärvi.

Sompion luonnonpuistosta löytyy pienessä mittakaavassa kaikki ne luontotyypit, joista Urho Kekkosen kansallispuistokin tunnetaan.

Puiston ytimen ja näyttävimmän osan muodostavat Nattastunturit

Nattastuntureiden terävät huiput kohoavat yli 500 metrin korkeuteen.

Päiväretkeni suuntautui Pyhä-Nattasen huipulle, jonne johtaa noin kahden kilometrin polku parkkipaikalta.

Aluksi polku kulki rehevässä lehtomaisemassa, jonka ruska oli värjännyt kauniin moniväriseksi. Puro solisi ja auringossa harmaantuneet pitkospuut johdattelivat kulkijan vähitellen ylös rinnettä.

Maaruska jatkui myös metsässä, mustikat hehkuivat keltaisen ja punaisen sävyissä ja puolukan marjat punottivat kauniina jäkälän joukossa.

Polun noustessa ylemmäs tunturin rinnettä avautuivat edessäni vähitellen horisontissa siintävät laajat suot, Sompiojärvi ja Lokan tekojärvi. Maisema oli henkeäsalpaavan kaunis. Mieleeni muistui vanha nuotiolaulu räiskäleenpaistosta, jossa kadonnutta lettua etsittiin ”kaukaa korvesta, Sompion suolta”. Laulun sisältö sai aivan uudet mittasuhteet tähyillessäni loputonta ruskan värjäämää aapaa.

20170910_113421.jpg

Vähitellen polku muuttui kivikkoisemmaksi ja tunturikoivun loputtua edessäni paljastui Pyhä-Nattasen jylhä huippu. Olin nähnyt paikasta lukuisia kuvia ja ohjelmia, mutta silti näky oli vaikuttava. Harmaan eri sävyissä hohtavat kivipaadet kohosivat erilaisina muodostelmina vasten taivasta.

Lähellä huippua askeliaan sai todella sovittaa kivien muotoihin, mutta maisemat huipulta palkitsivat vaivan moninkertaisesti.

Tunturien jatkuvat jonot Urho Kekkosen kansallispuistossa, huipun jyhkeät toorit, laajat vesialueet ja loputtomat suot etelässä, siellä täällä pilkistävät tunturilammet ja ruskan värien loputon kirjo tekivät maisemasta kerrassaan mykistävän.

20170910_115252.jpg

Tunturin huipulla nökötti vanha palovartijan tupa, joka toimii nykyisin päivätupana. Tuvan pöydän ääressä oli mukava syödä eväitä ja ihastella ikkunoista avautuvaa maisemaa.

20170910_114623.jpg

Nattasten taika ei ollut liioiteltua. Huipulla tunsi olevansa kaukana kaikesta ja horisontissa häämöttävä maisema sai vaellusjalat taas sopivasti kutkuttelemaan ja suunnittelemaan uusia reissuja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s