Maalisudin vaellus Pyhäkeron kahvilan ympäri

Vapaaehtoistyö antaa enemmän kuin ottaa.

”Ei niitä kiinnosta tuollaiset jutut, sen pitää olla kaupallista”, vastasi kaupallisista asioista enemmän tietävä ystävä.

Olin juuri kertonut hänelle tarjonneeni esitystä kansallispuiston vapaaehtoistyöstä erääseen yritykseen ja saanut ensin innokkaan vastauksen ja kerrottuani yksityiskohdista vastassa olikin ollut radiohiljaisuus.

Esimerkki on vain yksi tapaus monista, kun harrastukseni on katsottu marginaaliväen touhuksi. Vapaaehtoistyö ei ole seksikästä. Se on vanhanaikaista ja tylsää. Siinä ei oteta hienoja kuvia kallionkielekkeillä eikä matkusteta maailman ääreen.

Se ei tue konseptin Ihminen 2.0 mallia Voittaja.

Siinä ei etsitä itseä eikä myöskään löydetä sitä mielentilaa ja rohkeutta, että jatkossa minä teen mitä haluan, muut kuolevat tylsyyteensä. Siellä tehdään, mitä joku muu käskee, eikä siitä saa rahaa.

Kansallispuiston väärtit 2016

Vai olikohan sittenkään ihan näin?

Oma motiivikehitykseni vapaaehtoistyössä

Vapaaehtoistyöhön lähdin urpona, ihan vain soitellen sotaan. Tuumailin, että siellä kunnostetaan samoja rakenteita, joita minä itse olin alkukesästä kuluttanut kansallispuiston asiakkaana: maksaisin takaisin oman käyntini.

Tutustuisin ehkä uusiin ihmisiin ja oppisin korjaustöitä.

Näin tapahtuikin, kädessä oli pian maalisuti ja sitten vasta avautuikin se syvempi tarkoitus, kun sitä sutia oli hetken aikaa heiluttanut. Kuin Karate Kid: wax on, wax off. Minun liikkeeni vain oli vasemmalle ja sitten oikealle, ei ympyrä.

Ymmärsin, että kaikella tekemisellä on suuri merkitys kokonaisuuteen. Noin 15 000 kävijää vuodessa näkisi jatkossa minun maalaamani seinän. Joku paheksuisi väriä, toinen ihastelisi. Hehkuin, mutta vielä melko vaatimattomana.

Maalausurakka Pyhäkeron kahvilalla

Kun maalaaminen jatkui, kävi yksi vaeltaja kiittämässä, että olen vapaaehtoistyössä. Hämmennyin ja meni roskia silmiin. Minäkö nyt näin tässä ihan vain vapaaehtoisena olisin kiitoksen arvoinen.

Sitten tuli ylpeys: ehkä olenkin! Uhrasin kaksi viikkoa kallista aikaani, kyllä olen erinomainen ja ihana ihminen!

Onneksi emme tässä kohtaa tulleet pois tunturista, sillä kokemus olisi jäänyt vajaaksi ja minulle väärä käsitys omasta paikastani.

Kun maalausurakka jatkui fyysisesti korkeammalla, yksin katonrajassa telineellä istuen, opin vielä asettamaan asiat oikeaan mittasuhteeseen.

Tajusin nimittäin, että tämä hieno kansallispuisto ei tarvitse minua eikä se tarvitse ketään muitakaan. Se elää täällä ikiaikaista elämäänsä, kuluu ja rapistuu vain kävijän kosketuksesta. Vapaaehtoisen ja huoltohenkilökunnan tehtävä on minimoida vahingot ja korjata jäljet, mutta kansallispuisto ei tarvitse meistä ketään. Se ei tarvitse näitä rakennuksia ja hienoja seiniä.

Minä tarvitsen kansallispuistoa ja olen sille ikuisesti velkaa

Siellä Pyhäkeron tunturin juurella, kahvilan katonrajaa maalatessa minä tajusin: asia ei ole niin, että minä tekisin tässä palvelusta kansallispuistolle. Se edelleen teki palveluksen minulle.

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on juridinen määritelmä maa-alueelle, joka kutsui minua kylään ensin vaeltajana ja tuolloin jokaisella varvullaan ja aurinkoisella päivällään muistutti minua olemaan siellä siivosti.

Minä kuulin tämän kutsun ensin kävelemään ja sitten maalaamaan, onnekas sattuma johdatti minut maalaamaan tätä ikivanhaa kahvilaa, väsymään vähän kevyestä työstä ja itkeä tirauttamaan ilosta tälle maisemalle, jossa sain sutia heiluttaa.

Minä tajusin, että kun suoritin tuota kevyttä työtä, ajatukseni olivat kerrankin vapaat.

Olin kuin vaelluksella, suti eteni kymmeniä senttejä kerrallaan pitkin pitempää seinustaa ja milli kerrallaan ikkunoiden luona, kun jokainen väärä veto näkyisi heti lasissa.

Tuon maalisudin pitkän vaelluksen kuluessa ajattelin, ajattelin ja taas ajattelin, olin haluamassani eristyksessä kaupungeista ja ihmisvilinästä, opin lisää itsestäni ja se johti elämässäni suuriin muutoksiin työelämässä ja vapaallakin.

Vapaaehtoisuuteeni on kuulunut muitakin tehtäviä kuin maalaaminen. Olen ollut mukana rakentamassa kiviportaita, purkanut pitkospuita ja kirjoittanut perusteellisen Hetta-Pallas-oppaan tänne omaan blogiini ja Retkipaikkaan. Kaikki työ on kuitenkin ollut palkitsevaa ja jäänyt mukavina kokemuksina mieleen, houkuttaen ilmoittautumaan ensi vuonnakin.

Möykky ja Anne tunturissa

Esitän virtuaalisen kiitokseni Pallas-Yllästunturin kansallispuiston luonnolle sen tarjotessa kauneimmat maisemat ajatustyölle, vapaaehtoistyökoordinaattori Ritva Saarensalmelle kaikesta tuesta ja erinomaisista talkoojärjestelyistä, huoltopuolen koko väelle mahtavasta seurasta ja työn ohjaamisesta ja ennen kaikkea kaikille mukanani vaeltaneille vapaaehtoisille!

Erityisen kiitollinen olen puolisolleni, joka on antanut vapauden mennä ja tulla.

Lämmin ajatus lähtee myös niille uusille vapaaehtoisille, jotka olen mukaani saanut, vuonna 2017, heidätkin hieman sattuman kautta omalle polulleen kohti vapaaehtoistyötä. He auttavat omalta osaltaan kehittämään vapaaehtoistyön houkuttelevuutta, joka meille konkareille, jo useampana vuonna huoltojaksonsa tehneille on jo itsestäänselvyys: me tulemme joka vuosi, emme siis ole helppo, vaan varma nakki!

En suinkaan sattumalta yltynyt juuri tänään kiittelemään kaikkia asianosaisia? Ehei. Minua muistutettiin kesän talkoista oikein ylemmältä taholta.

Vuoden vapaaehtoinen -ehdokkuus

Pallas-Yllästunturin kansallispuiston edustajat ovat ehdottaneet meitä Vuoden vapaaehtoiseksi. Tämä on suuri kunnia ja voitte arvata, että nyt niitä roskia on silmissä entistä enemmän.

Pelkkä ehdokkuus on maailman suurin kunnia.

Kaikki tämän vuoden ehdokkaat löydät täältä ja voit osallistua valintaan äänestämällä suosikkiasi. Oma ehdokkuus on paitsi suuri kunnia, myös osa kansallispuistojen taustatyön tekemistä näkyväksi ja talkootyön arvostuksen nostamista kansallispuistojen kävijöiden joukossa.

Näkymä Keimiöjärven päivätuvan ikkunasta Keimiötunturi

Jos kuitenkin haluat suuremman vaikutuksen omaan elämänpolkuusi, käy ilmoittautumassa vapaaehtoisrekisteriin täällä.

One Reply to “Maalisudin vaellus Pyhäkeron kahvilan ympäri”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s