Ikuinen jälki kansallispuistossa – ja myös minun käsistäni

Joku on ehtinyt jo kysellä, mitä kesällä tein Pallaksella ja miksi en ole kirjoittanut siitä.

No katsokaas, kun Lapin kesän jäljiltä putosin tunturikuplasta jonkinlaiseen lievään masennustilaan ja identiteetti vaihtui opiskelusta työttömäksi, en ole oikein jaksanut kirjoittaa kaikkea teille.

Olin noin kaksi kuukautta työharjoittelussa Metsähallituksen luontopalveluissa Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa, Pallasjärven toimipisteessä.

No, oliko hienoa, kysyy moni ja aina olen vastannut, että oli! Ei ole yhtikäs mitään valittamista kesästä. Jos en olisi perheellinen ihminen, en olisi enää tullut takaisin Keski-Suomeen.

Harjoitteluun kuului kansallispuisto-oppaan sertifikaatin suorittaminen eli tietopuolista opiskelua kansallispuistosta, työtehtäviä puiston huollossa ja rakentamisessa ja tutustumista luontokeskuksiin.

Kauden erityistehtävänä meillä oli rakentaa Pyhäjoen luontopolulle kiviportaat ja vaihtaa pitkospuut huonoimpaan kohtaan Kuoppasuvantoon.

Pyhäjoen luontopolun kiviportaat

Kyllä teillä siinä viikko menee.

Meni kolme päivää.

 

Pallas-Yllästunturin kansallispuiston Pyhäjoen luontopolun kiviportaiden hanke on ainutlaatuinen Suomessa. Me rakensimme paikalta kerätyllä materiaalilla portaat, jotka on tarkoitettu ikuisiksi.

Ne ovat oikeastaan ennemmin ympäristötaideteos kuin portaat, sanoi ohjaajamme Tapani. Ja ne ovat ikuiset!

Anne_Lapissa-29.jpg

Useampi kaveri on käynyt portaita ihailemassa. Eniten niitä varmasti muistamme lämmöllä me tekijät ja kaksi onkin jo lähettänyt WhatsApp-ryhmäämme kuvatodisteita siitä, että raput ovat edelleen paikallaan.

kiviportaat11

Pitkospuut Pyhäjoen luontopolulla

Välillä satoi vettäkin, mutta sitkeästi palasimme työmaalle. Tässä jono marssii Pyhäjoen luontopolulla, olemme matkalla vaihtamaan pitkospuita Kuoppasuvannon kohdalle.

suopyhajoki

Se työmaa meni ajoituksellisesti täydellisesti: purimme vanhat pitkoset pois, kannoimme ne korsiksi kekoon ja toisesta kasasta talutimme tilalle uudet pitkoset.

Kun viimeinen tappi oli lyöty perjantaina työpäivämme päättyessä, kajahti NUTS Ylläs-Pallaksen lähtölaukaus Ylläksellä ja pian kiviportaita ja uusia pitkospuita testasi yli 100 pitkän matkan polkujuoksijaa.

Voisi melkein sanoa, että menipä täpärälle, mutta kai se oli tarkoitettu.

pitkoset1

Tiedättekö muuten, miten paljon painaa tuollainen pitkospuun puolikas?

En tiedä minäkään, mutta tämä Metsähallituksen crossfit-leiri pisti hikinoron juoksemaan selkää pitkin.

Toiseenkin kohtaan teimme Pyhäjoen polulla uudet pitkospuut, sinne suunnille, mistä lähtee risteyksestä polku Pallastuntureita kohti.

Nythän tuolla polulla on siitä kehno tilanne, että kun päätös luontopolun uudesta linjauksesta oli tehty, hajosivat kotkansiipilaakson jälkeen olevat pitkospuut kokonaan ja niillä liikkuminen on kielletty. Kun kyseessä on rajoitusalue, ei kiertoteitä saa käyttää, sillä koko polun alueella ei saa liikkua polkujen ulkopuolella. Uusi linjaus on kuitenkin tulossa varmasti ihan pian! Jos teillä on tästä parempaa tietoa kuin minulla, laittakaa kommentti!

Palkaskeron kierroksen pitkospuiden purkaminen

Virka-apuna kävimme auttamassa Pallaksen luontokeskuksella huoltoporukkaa vanhojen pitkospuiden purkamisessa. Ne vasta painavia olivatkin, sillä noin 15 vuotta ne olivat vettyneet rinteessä virtaavissa vesissä.

Tässä kuvassa havainnollistan myös sitä pitkospuumateriaalien taluttamista, jota tehtiin sekä Pallaksella, että Pyhäjoella, koska moottorikelkalla ja mönkijällä ei voi ajaa herkässä maastossa:

 

Ja nyt jos joku alkaa itkeä noitten pitkosten perään, niin käykääpäs katsomassa, kuinka paljon parempi linjaus polussa on nyt! Huoltotarve on vähentynyt ja Pallas-hotellin pihasta pääsee huonompijalkainen sakki ihailemaan tunturirinnettä.

Ja jos koskematonta luontoa haluat nähdä, niin lähde toki hieman kauemmas siitä luontokeskuksen pihasta: kansallispuistossa riittää nähtävää ja hiljaisiakin polkuja kulkea!

Pyhäjoen luontopolun merkkitolppien vaihtaminen

Se luku taisi olla päälle kaksisataa, kuinka monta merkkiä Pyhäjoen luontopolulla onkaan. Voit käydä laskemassa!

Me teimme uudet tolpat ja vaihdoimme ne. Vanhat toki kannoimme reppuselässä pois!

pyhajoki.jpg

Pallasjärven toimipisteellä teimme maisemointitöitä (ruohonleikkuuta) ja Skotlannin äijän niityllä perinnemaisemointia (eli kaadoimme puita). Ohimennen kävimme riistakolmiolaskennan tekemässä, se kuuluu kansallispuisto-oppaan harjoittelujaksolle. Kävin tutustumassa myös kaikkiin kolmeen luontokeskukseen ja niiden lähialueisiin ja näyttelyihin.

Tein siis kesän aikana kaikenlaista hauskaa, vähän raskastakin ja ulkoilua tuli riittävässä määrin, kun iltaisin teki mieli vielä tutustua lähikohteisiin.

Tässä vielä tiimi, heinäkuun ajan tein töitä kiviportaiden, pitkospuiden, maisemoinnin ja näitten tyyppien kanssa:

Kiitos Kristiina, Malla, Niko, Jaana, Tuomas ja Markku sekä  ylemmissä kuvissa näkyvä ohjaajamme Tapani.

tiimi1.jpg

 

4 Replies to “Ikuinen jälki kansallispuistossa – ja myös minun käsistäni”

    1. Se oli urakka, mutta luulin paljon raskaammaksi etukäteen! Meitä oli onneksi monta. Nuo raput lämmittävät tällaisen kivienhalailijan sydäntä. Kyllähän tämä on ainutlaatuinen tekonen, tai ei sitä tiedä, jos joskus jossain muuallakin pääsisi tekemään kiviportaita. Pitkospuita kyllä pääsee tekemään, talkoita on joka kesä jossain!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s