Menovinkki: Kuinka historiaa opetetaan ja opitaan

Jos teillä koskaan on mahdollisuus kuunnella Osmo Pekosta, suomalaista matemaatikkoa, historioitsijaa ja kirjailijaa, nauttikaa.

Pelkäsin olevani myöhässä, huonosti käyttäytyvä ja sivistymätön, kun kaksi minuuttia ennen neljää viime tiistaina juoksin Jyväskylän yliopiston C1-saliin, istuin hikisenä puuskuttaen oikeanpuoleiselle penkkiriville ja kaivoin esiin muistiinpanovälineet.

Kiitos akateemisen vartin, en ollut edes myöhässä, mutta joukkoon en sopinut. Tunsin katseet selässäni ja vajosin syvemmälle penkkiin.

Olinko oikeutettu olemaan täällä?

Struven ketjulla maapalloa mittaamaan

Onneksi Jyväskylän yliopiston yleisöluentosalissa ei kysytty koulutusta tai opiskeluoikeutta, sillä alkamassa oli yleisöluentosarja yhdestä lempiaiheestani: Struven ketjusta.

Ja millainen luento tästä ensimmäisestä tulikaan!

Kerron teille vain hieman, sillä jos olisitte olleet paikalla, paheksuisitte kurjaa yritystäni pukea muutamaksi riviksi kaikki se tiede, taide ja huumori, jolla Pekonen tyrmäsi yleisönsä, siis hyvässä mielessä.

Kaikki, mitä kirjoitan, on luennolla kuulemaani ja vihkooni kirjoitettua. Jos kuitenkin tekstissä on virheitä, otan niistä vastuun, tarkistan ja korjaan!

Maapallon muodon mittausta ennen Struven ketjua

Maapallo on aina tiedetty pyöreäksi, tai ainakin sivistyneistö on sen tiennyt pyöreäksi, mutta 1700-luvulla se todistettiin taas ei-pyöreäksi.

Tässä kohtaa Pekonen kaivaa esiin sitruunan ja mandariinin.

Teorioita maapallon muodoista on kaksi: sitruuna ja mandariini.

Isaac Newtonin teorian mukaan maapallo on litistynyt navoiltaan kuin mandariini ja tämä johtuu keskipakoisvoiman vaikutuksesta. Sen sijaan ranskalaiset isä ja poika Cassini olivat vakuuttuneita sitruunan muotoisesta maapallosta, joka on suippeneva napoja kohti, johtuen pyörivästä liikkeestä.

Ranskalaiset olivat väärässä, mutta he eivät luovuttaneet teoriansa suhteen vaan jatkoivat karttojen tekemistä tällä opilla ja ne menivät aina vain enemmän pieleen.

Ranskan tiedeakatemia päätti ratkaista kiistan tekemällä astemittauksen kahdessa paikassa: toinen päiväntasaajalla Perussa ja toinen mahdollisimman pohjoisessa.

Kun maapallo lopulta todettiin astemittauksessa mandariinin muotoiseksi, oli kuningas raivoissaan, sillä sitruunanmakuiset kartat olivat pullistaneet Ranskaa, kun taas havainto mandariinintuoksuisesta muodosta litisti Ranskaa ja kuninkaan mukaan hän menetti enemmän maata matemaatikkojen takia kuin yhdessäkään sodassa.

Kuinka Torniosta sitten muodostui tähtitieteen tunnetuin paikka?

Oli muutama muu paikka, jotka hylättiin astemittauksen kohteina: Islanti, jonka todettiinkin olevan melko etelässä ja Norjan pohjoisosa, koska siellä ei asunut tuolloin ketään.

Torniossa oli jo tuolloin kaupunki ja se helpotti matkajärjestelyitä. Tuolloin Suomi oli Ruotsin kuningaskunnan alaisuudessa.

Yhden asteen meridiaaninkaari, jota tutkimuksessa mitattiin, sattui Tornion ja Pellon välille, matka on noin 110 kilometriä.

Mutta millainen Ranskan kuninkaallisen tiedeakatemian retkikunta tulikaan tekemään astemittausta Tornioon 1736-1737?

Les Messieurs du Nor

Retkikunnan johtajana toimi matemaatikko Pierre Louis Moreau de Maupertuis.

Retkikunnan kirjeenvaihtaja, kartanpiirtäjä ja pappi Outhier kirjoitti retkikunnan matkasta hyvin yksityiskohtaisen kirjan, Matka Pohjan perille. Hänen ansiostaan retkikunnan vaiheista on niin paljon tietoa.

Lahjakas, nuori matemaatikko Clairaut vastasi laskutoimituksista. Hänet oli valittu Ranskan tiedeakatemian jäseneksi jo ennen täysi-ikäisyyttä.

Le Monnier, tähtitieteilijä, valittiin matkalle pääastronomiksi niin ikään hyvin nuorena, vain 20-vuotiaana. Hän nimesi retkikunnalle oman tähtikuvion, Poron tähtikuvion. Se tosin poistettiin tähtikuvioista myöhemmin, mutta tähdethän ovat taivaalla edelleen, joten sitä voi etsiä Pohjantähden lähistöltä.

Camus toimi retkikunnan insinöörinä ja lääkärinä.

Astemittaukseen osallistuivat myös ruotsalaiset Anders Celsius ja Anders Hellant. Anders Celsius testasi retkellä lämpömittaria, arvannettekin mistä Celsius-asteet ovat saaneet nimensä (vaikka niihinkin liittyy tarina päinvastaisesta asteikosta, kertoo Pekonen ohimennen) ja Hellant taas oli paikallisasiantuntija, olihan hän syntynyt Pellossa ja viettänyt lapsuutensa Torniossa.

Astemittauksen metodi

Tutkimuksessa tuli mitata yhtä astetta vastaavan meridiaanin kaaren pituus kahdessa paikassa maapallolla. Jos maapallo olisi litistynyt eli mandariiniteorian mukainen, Lapissa mitatun kaaren tulee olla pidempi. Näin olikin, ja mittaustulos oli erilainen jo Pariisissa mitattuun kaareen nähden, saati Perun mittauksiin.

Mittaustyökaluina käytettiin kvadranttia ja sektoria.

Tässä kohtaa Pekonen piirtää kaavat fläppitaululle ja arvaan, että salissa kaikki muut ymmärtävät ja minä en. En välitä, sillä olen kiinnostunut tarinoista.

Maupertuis – mediaorientoitunut tiedemies

Maupertuis ei ollut vaatimaton mies lainkaan. Hän kertoi tiedeakatemiassa seikkailuistaan naisiin vetoavasti liioitellen ja piti suuria lehdistötilaisuuksia.

Hän sanoi itseään ”maailman onnellisimmaksi lappalaiseksi” kirjoittaessaan kirjeen Verteillacin kreivittärelle, pukeutui lapinpukuun ja maalautti itsestään muotokuvia litistämässä maapalloa.

Hänen vaatimattomammat tutkijakollegansa kuvailivat häntä:

Hän riehuu jatkuvasti mediassa, haluaa että lehdistö kirjoittaa hänestä ja hänen tyttöystävistään.

Tuolloin ei ollut ollenkaan yleistä, että tiedemies pitäisi meteliä saavutuksistaan, mutta Maupertuis ei välittänyt vaan jatkoi omalla tavallaan.

Hän sai Euroopan sekaisin myös kertomalla Niemivaarasta, että siellä on keijukaisia ja haltiattaria karhujen sijaan.

Välissä katsoimme 20 minuutin elokuvan La Figure de la Terre.

Maupertuisin roolin elokuvassa näytteli itse Pekonen.

La Figure de la Terre
Elokuvajuliste: La Figure de la Terre.

Tässä kohtaa lienee tarpeetonta kertoa, että näin sitä historiaa opetetaan ja opitaan.

Lopuksi Pekonen kertoi vielä Struven ketjun synnystä, 50 vuotta kestäneistä mittauksista Mustaltamereltä Jäämerelle.

Planströmin tyttäret

Lopuksi Pekonen vastasi vielä yleisökysymyksiin, joista mielenkiintoisin koski retkikunnan peräänsä jättämiä aviottomia lapsia ja onnettomia naisia. Aviottomia lapsia ei tiedetä jääneen, mutta kertomus raatimies Planströmin tyttäristä olisi elokuvan arvoinen:

Nuoret naiset Christine ja Elisabeth olivat ihastuneet joihinkin retkikuntalaisiin heidän Tornion vierailunsa aikana ja kun retkikunta palasi Ranskaan vuonna 1737, lähtivät tyttäret omine lupineen heidän peräänsä. He saapuivat Pariisiin Tukholman kautta noin vuoden kuluttua ja siitä nousi kohu. Varsinkin tiedemieskollega Voltaire aloitti mustamaalauskampanjansa.

Oliko Mapertuis ollut tekemässä tiedettä vai vikittelemässä nuoria naisia?

Arvatenkaan Lapin tyttäret eivät enää kelvanneet retkikuntalaisille, jotka olivat nousseet matkansa ansiosta Ranskan seurapiireihin. Heille kerättiin kolehti ja Ranskan kuningas lupasi naisille pienen eläkkeen, kunhan he kääntyisivät katoliseen uskoon ja näin kävikin.

Christine jäi loppuelämäkseen luostariin, mutta Elisabeth meni naimisiin aatelismiehen kanssa, josta kuitenkin myöhemmin erosi riitaisasti.

Kotiin päästyäni en ollut enää unta saada, kun mietin kaikkea kuulemaani. Vaikka osa asiasta oli minulle tuttua, kertojana Pekonen on vailla vertaa.

Ja vaikka kertojat vaihtuvat, lisää historiantunteja on luvassa jo tiistaina, sillä luentosarja jatkuu Struven ketjun merkityksillä klo 16 Jyväskylän yliopiston päärakennuksen C1-salissa, Seminaarinkatu 15.

Yleisöluentosarja: Struven ketjulla maapalloa mittaamaan, tulossa olevat luennot

ti 19.9. klo 16–18 Heikki Rantatupa ja Kari Rantalainen:
Struven ketjun merkitykset – yleiskartat ja kolmiomittaukset

ti 26.9. klo 16–18 Heikki Rantatupa ja Ismo Nuuja:
Struven ketjun Keski-Suomen pisteet

ti 3.10. klo 16–18 Joonas Ilmavirta:
Maapallon geometria ja sen selvittäminen

ke 11.10. klo 16–18 Janne Vilkuna:
Ne kansan toisenlaiset rajat

Luennoille on vapaa pääsy, lisätietoja: Yleisöluentosarja: Struven ketjulla maapalloa mittaamaan (Jyväskylän yliopisto 12.9.2017)

Korpilahden Oravivuori, Puolakan mittauspiste

Jos luento ei käy aikatauluusi, yhteen mittauspisteeseen voi tutustua myös vaihtamalla lenkkarit jalkaan ja kiipeämällä Oravivuorelle.

Otsakekuva on Jyväskylän Korpilahden Oravivuorelta, Puolakan mittauspisteelta. Torni ei ole mittaustorni, vaikka useissa lähteissä niin kirjoitetaankin, vaan Metsähallituksen 1997 rakentama näköalatorni.

Tornin juurella on kalliossa porattu reikä, joka on Puolakan peruspiste vuodelta 1834, suojeltu Unescon maailmanperintökohde.

IMG_2789

Lisätietoa Oravinvuoresta: Struven ketju: Puolakka, Korpilahti (Retkipaikka, kirjoittaja Upe Nykänen 21.2.2013)

Lisätietoa Osmo Pekosesta: Wikipedia

One Reply to “Menovinkki: Kuinka historiaa opetetaan ja opitaan”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s