Yksinkertainen opas aloittelevalle retkimelojalle

Kesä alkaa jo olla ohitse, mutta hyvät retkeilykelit jatkuvat.
Melontaan loppukesä ja alkusyksy sopivat hienosti, kunhan muistat, että syysmyrskyllä ei vesille lähdetä. Sisävedet kirkastuvat syksyä kohti ja kanootista voi päästä näkemään maisemien lisäksi vedenalaista elämää.

Rentoa menoa

Melominen on helppoa ja onnistuu vasta-alkajaltakin. Jos melontaretki kiinnostaa, mutta lähteminen arveluttaa, haluan rohkaista: huoli pois! Arkijärjellä pärjää kanootinkin kanssa pitkälle. Melominen on hirmuisen kivaa!

Olen melonnassa ikuinen aloittelija. Meloskelin inkkarikanootilla peruskouluikäisenä parhaan ystäväni kanssa monena kesänä, mutta sittemmin kanotoinnit ovat olleet hyvin satunnaisia. Nyt olen tehnyt peräti kaksi kanoottiretkeä saman kesän aikana.

Alan päästä jyvälle melonnan itsestäänselvyyksistä – ja aion nyt paljastaa ne muille aloitteleville melojille.

Perusjutut: ennakkotiedot ja uimataito

Ennen retkeä sinun pitää tietää vähän yleistä tietoa melomisesta ja osata uida. Supermeloja tai superuimari sinun ei tarvitse olla, perusjutut riittävät.

Melomisesta ja kanoottiretkistä saat tietoa kirjastosta ja netistä. Uimaan opit uimakouluissa, joita järjestetään myös aikuisille. Uimataito ja taito olla vedessä hätääntymättä on tärkeää aina vesillä liikuttaessa, oli alla sitten kanootti tai loistoristeilijä.

Melomista voit harjoitella vuokraamalla kanootin pariksi tunniksi. Melontaseurat järjestävät myös kursseja, joilla opit asiat kerralla oikein. Elina kirjoitti vähän aikaa sitten osallistumisestaan opastetulle melontaretkelle.

Vaikeaa melominen ei ole, ainakaan sillä välineistöllä, joka meillä oli käytössä: 30 vuotta vanha lasikuituinen inkkarikanootti ja samaan ikäluokkaan kuuluva käsintehty kajakkikaksikko ilman hienouksia, kuten mahdollisuutta käyttää aukkopeitettä.

Retkimelonnassa tärkeintä on retken kokeminen, ei nopeus. Omia voimia tai kykyjä ei yliarvioida, vaan otetaan varman päälle ja nautitaan!

Lastaa kanootti tasapainoiseksi, jotta sen kulku on vakaata ja saat ohjattua sitä mahdollisimman helposti. Kaikki tavarat tulevat kastumaan, sillä meloessa aina roiskuu, joten pakkaa tavarat kuivapusseihin tai jätesäkkeihin. Melonnan aikana tarvittavat tavarat (vesipullo, kartta, kompassi, välipalat) asetat kanoottiin siten, että ulotut niihin istuessasi kanoottia keikuttamatta.

Astu kanoottiin joko laiturilta tai vedestä ja käy heti istumaan. Siis heti, tai muuten horjahdat ja pahimmassa tapauksessa kanootti kippaa ympäri. Kanoottiin ja siitä pois astuttaessa painopiste pidetään kanootin keskilinjassa ja matalalla. Tätä voit harjoitella lähtörannassa. Melasta pidät koko ajan kiinni, jotta se ei putoa veteen ja ui karkuun.

Meloessa treenaat selkä-, käsivarsi-, hartia- ja vatsalihaksiasi. Myös “istuinlihaksiltasi” vaaditaan kestävyyttä, sillä melonta tapahtuu istualtaan.

Kanootissa ei saa nousta seisomaan tai jaloitella. Sitä varten pidä taukoja ja käytä hyväksi mahdollisuutta rantautua lähes minne tahansa. Tauon aikana lepää, venyttele ja evästele. Nauti maisemista ja siitä, että olet retkellä!

Muista lepotauot

Tee suunnitelma

Ennen matkaa varaa hetki suunnittelulle.

Varsinkin silloin, jos mukaan lähtee lapsia, kuten minulla. Minne mennään, ollaanko yötä, mitä syödään, missä nukutaan?

Etelä-Konneveden kansallispuisto

Me menimme Etelä-Konneveden kansallispuistoon, kahdesta suunnasta: lännestä ja idästä. Molemmat retket olivat yhden yön yli kestäviä ja sopivat hyvin aloittelevalle melojalle tai lapsiperheelle.

Ensimmäisellä retkellä meloimme Häyrylänrannasta Haukisaareen (n. 4 km), yövyimme Haukisaaressa ja palasimme samaa reittiä seuraavana päivänä takaisin.

Toiselle retkelle lähdimme Hanhitaipaleen venesatamasta, meloimme Kaituri-nimiselle saarelle yöpymään (n. 9 km) ja sieltä seuraavana päivänä Enonrannan kautta (n. 4 km) takaisin venesatamaan (n. 6 km). Melojina meillä oli kaksi aikuista ja kaksi teiniä, nuorimmainen 12-vuotias. Matkavauhtimme oli n. 4-5 km/h, kun pidimme meloessa jatkuvasti lyhyitä napostelu- ja valokuvaustaukoja.

Yö Kaiturissa

Molemmille retkille otimme mukaan teltan (kolmelle) ja riippumaton tarppeineen (yhdelle). Tein etukäteen ruokalistan, jonka mukaan hankin ja valmistelin ruuat. Lisäksi otimme mukaan pari vararuokaa, energiapitoisia välipaloja ja herkkuja. Kanootti kannattaa koepakata etukäteen. Me saimme nippanappa neljän hengen tavarat mahtumaan kyytiin. Neljä makuupussia ja teltta vievät paljon tilaa.

Hanki kartta: melontareiteille on usein saatavilla omia tarkkoja karttoja

Retkelle kuin retkelle otetaan mukaan kartta. Melontaretkelle otetaan mukaan vedenpitävä kartta, sillä tosiaankin, meloessa kaikki kastuu.

Kartan lisäksi sinun pitää tietää, miten karttaa luetaan. Ota mukaan myös kompassi ja taito sen käyttöön. Huom! Nämä taidot eivät ole ollenkaan vaikeita, sillä niitä opetellaan liikuntatunneilla ala- ja yläkoulussa. Jos taidot ovat ruostuneet, niitä voit kerrata tai opetella uudelleen, jos kaikki on unohtunut.

Hyvä kartta meloessa on parempi kuin huono kartta. Minä olin tulostanut kartat molemmille retkille luontoon.fi -sivustolta, jolla tekemämme melontareitit esiteltiin (Haukisaari ja Kaituri-Enonranta). Haukisaaren retki onnistui hyvin tällä kartalla, sillä reitti oli selkeä, mutta Kaituriin mennessämme jouduimme tuon tuosta pysähtelemään sokkeloisessa saaristossa reittiä lukemaan. Luontoon.fi -sivuston kartta oli hyvin epätarkka.

Vesillä “maasto” näyttää aivan erilaiselta kuin maalla. Pieniä saaria ei erota mantereesta ja välimatkojen arvioiminen on vaikeaa. Kaiturissa saimme käsiimme yksityiskohtaisemman kartan, mikä helpotti matkantekoa huomattavasti.

Retken jälkeen kyselin Seitsemisen luontokeskuksesta, mistä paremman kartan voisi etukäteen saada. Heillä ei ollut asiasta mitään tietoa. Majoitus- ja ruokapalveluita tarjoavasta Törmälästä kerrottiin, että karttoja saa heiltä ja vedenpitävän kartan hinta on 7 euroa (elokuussa 2017).

Mieti ruokaa

Melontaretken ruoka on hyvää, sitä on mukana paljon ja tarjolla usein.

Syöminen antaa voimia ja piristää mieltä. Erityisen paljon ruokaa otetaan mukaan, jos retkueeseen kuuluu suurisyömäisiä teinipoikia. Ruokalistan suunnittelussa kysytään jokaiselta, mitä hän haluaisi syödä retkellä. Näin kaikkien toiveet voidaan ottaa huomioon.

Kanoottiretkellä voit kuljettaa ruoan aineksesta riippuen tuoreena, säilykkeenä, kuivattuna tai vaikka pakastettuna. Paino ei retkimelonnassa tule esteeksi, enemminkin kanootista loppuu tila. Ruuanlaitto-olosuhteet määrittävät sen, missä muodossa ruoka kannattaa ottaa mukaan. Retkikeittimellä ja avotulella tuoreet ainekset kypsyvät hitaasti. Säilykepurkeista taas kertyy paljon jätettä.

Meillä oli mukana ruokaa kaikissa olomuodoissa. Tuoreessa ruuassa maku on parhaimmillaan, mutta valmistusaika voi olla pitkä ja säilyvyys heikko. Säilykkeenä ruoka säilyy, mutta mukana kulkee paljon turhaa ja se maku, hmm… Kuivattu ruoka on kätevää ja lähes kaikkea voi kuivata itse (oma suosikkini!). Pakastettu ruoka toimii kylmäkallena kylmälaukussa syömiseen asti. Pääasia, että ruoka on hyvää, jotta sitä on kiva syödä.

Retkellä pitää myös vähän herkutella! Ulkoilma tekee nälkäiseksi ja välipaloja syödään usein. Meillä ensimmäinen “mulla on nälkä” kuultiin n. 500 metrin melomisen jälkeen.

Huomioi keli

Merellä melomisesta en tiedä mitään, mutta sisävesillä on joskus tyyntä ja joskus taas ei. Melomiseen paras keli on pläkä eli tyven.

Tuuli ottaa yllättävän paljon kanoottiin vaikeuttaen melomista ja matkan edistymistä. Pienelläkin virillä on vaikutusta, puhumattakaan kunnon aallokosta. Sinun ei kuitenkaan tarvitse pelätä! Järki päässä pärjäät kyllä.

Melomaan ei lähdetä huonolla säällä. Seuraa retkikohteen säätiedotusta ja valitse melontapäivä kelin mukaan. Kovaan tuuleen on aloittelijan turha lähteä räpistelemään ja pelkäämään. Jos hyvää keliä ei tule, muuta reittiä tai lyhennä matkaa. Älä yliarvioi omia taitoja, vaan ota varman päälle.

Kalasaasken pesa

Jokaisella melojalla on oltava kelluntapukine ja uimataito.

Meidät aallokko yllätti rasvatyynen yön jälkeen Haukisaaresta lähtiessä. Matka oli lyhyt (4 km), mutta vauhti hiipui sivutuulessa huomattavasti. Vaikka vaaraa ei pienessä sivutuulessa ollutkaan, jäimme me heiveröisemmät kuitenkin vahvempaa kaksikkoa jälkeen. Kanootista löytyi köyttä ja kuminen “mustekala”, joiden avulla pääsimme vahvempien hinaukseen. Hinauksessa oleminen helpotti matkantekoa, mutta kovin suureen aallokkoon en sitä suosittele, sillä silloin jokaisen kanoottikunnan täytyy pystyä ottamaan aallot vastaan omana yksikkönään turvallisuuden vuoksi.

Meloessa seuraa veden pinnan käyttäytymistä. Tuulella on parempi meloa jonkin verran etäämmällä rannasta, jossa heiluva vesimassa hidastaa etenemistä. Aallot on helpointa ottaa vastaan kohtisuoraan (myös moottoriveneiden peräaallot), sivuttaisaallokko heittää helposti vettä kanootin päälle. Kulkusuunta valitaan tämän vuoksi tuulen mukaan.

Muista sesonki

Kesäsesongin aikaan vesilläliikkujia ja maissaretkeilijöitä on paljon.

Kanootilla liikut yleensä rannan tuntumassa, sillä järveltä avautuu uusi näkökulma mantereen tarkasteluun. Isommat veneet ja laivat kulkevat syvempien vesien reittejä, mutta toisinaan joudut niitäkin kohtaamaan. Vesilläliikkujilla on yhteiset, kaikkia koskevat säännöt. Tärkeintä on tietää, että vesillä on oikeanpuoleinen liikenne, joten kohdattaessa väistetään oikealle (kuten maaliikenteessäkin). Kulkulinjojen mennessä ristiin, vasemmalta tuleva väistää oikealta tulevan takaa. Kaikkien vesilläliikkujien tulee väistää. Yleensä moottorivene nopeampana väistää hitaampaa kanoottia.

Sesonkiaikaan varaudu siihen, että tulipaikoilla ja laavuilla on ruuhkaa

Kansallispuistoretkeily ylläpidetyillä laavupaikoilla ei ole erakolle. Kanssaretkeilijöitä tulee vastaan tuon tuosta. Telttapaikat on varattu, laituriin ei mahdu. Onneksi suurin osa retkeilevistä on mukavaa porukkaa ja ajattelee, että sopu sijaa antaa. Ei levittäydy laavuun tai nuotiopaikan ympärille, vaan tekee tilaa toisille. Auttaa vesiltätulijat rantaan ja juttelee edes muutaman sanasen iltanuotiolla.

Ruuhkaa Kaiturin kanoottilaiturilla

Heinäkuun lopulla Kaituri oli tupaten täynnä. Meitä ennen paikalla oli kolmen henkilön retkikunta, joka oli valloittanut sekä laavun että nuotiopaikan ja pystyttänyt vielä teltankin. Saimme oman telttamme pystyyn ja riippumaton puuhun lähistölle. Meidän jälkeemme saareen tuli kajakeilla kolmikko, joka totesi tilanpuutteen vuoksi menevänsä viereiseen saareen yöksi. Sitten tuli meloen pariskunta, jotka rantautuivat ja kävelivät seuraavaan niemeen telttoineen. Illan kuluessa paikalla kävi vielä kaksi retkikuntaa, jotka jatkoivat matkaa, sillä saareen ei enää mahtunut.

Joskus retkeilijää onnistaa ja retkipaikan voi saada yön ajaksi ihan ikiomaksi. Haukisaaressa kävi illan aikana kaksi veneporukkaa ulkoiluttamassa koiria. Muutoin siellä olimme vain me ja luonto.

Haukisaari tarjoaa Etelä-Konneveden kansallispuiston kauneinta idylliä!

Laavu avautuu auringonlaskun suuntaan Rääkänselälle, jolla voi bongata lukemattomasti lintuja. Nautimme lokkien, tiirojen ja kuikkien lentonäytöksistä ja konserteista. Keitimme hyvää teetä ja paistoimme nuotiopatonkeja. Uimme ja makailimme lämpimällä avokalliolla jutellen pitkälle yöhön.

Kaikkein parasta oli se, että vietimme yön kirjaimellisesti kansallispuiston tunnuseläimen, kalasääsken naapurisviitissä. Sääksen suuren pesän voit huomata matkalla Haukisaareen. Tarkkaa paikkaa en paljasta 😉

//Kaisa

2 Replies to “Yksinkertainen opas aloittelevalle retkimelojalle”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s