Huhtamo International Film Festival

Lapissa ollessani puhelimeeni kilahti myöhään illalla viesti vanhalta koulukaveriltani Vammalan Ammattikoulun ajoilta:

”Lähdetkö festivaaleille kuvaamaan?”

Ensin laitoin bisneshatun päähän ja aloin pohtimaan asiaa laskutuksen kannalta. Mutta mitä enemmän luin tästä hankkeesta, sitä enemmän ajattelin että tämä kuulostaa sellaiselta tapahtumasta, josta vuosien päästä puhutaan legendojen syntypaikkana. Tällaisestahan Sodankyläkin nousi.

Jos Huhtamo ei paikkana kuulosta tutulta, se on pieni mutta pippurinen pala Huittista Vampulan, Alastaron ja Punkalaitumen rajalla. Jos Huittinen ei kuulosta tutulta, en tiedä miten auttaa. Ajatelkaa sitä Hullua Miestä vaikkapa.

Huhtamo International Film Festival on Pekka Ollulan päänupista maailmalle kajahtanut unelma, joka on muutaman vuoden ankaran suunnittelun tulos. Ja sanon jo tässä kohtaa, että olen täysin klapilla päähän lyöty tämän viikonlopun jälkeen. Aivan uskomaton kokemus!

 

Vaikka itse pääsin paikalle vasta perjantai-iltana, kun juhlallisuudet olivat alkaneet jo edellisenä päivänä Huhtamon Kirkolla, otettiin meikäläinen avosylin osaksi talkooporukkaa. Sain sukulaisilta kyydin Kentälle (eli Auvo Korven käden kautta kunnostetulle vanhalle urheilukentälle), jonne pystytin upouuden yksiötelttani. Moni luulikin että olin pakon edessä joutunut telttamajoitukseen, mutta selitin että kyse on ihan omasta tahdosta.

Kentän reunalle on vuosina 2014 ja 2015 rakennettu laavu tulipaikkoineen, huusseineen ja puuliitereineen. Auvo oli sinne jopa puolijoukkueteltan pystyttänyt! Muita telttailijoita ei meikäläisen aikana näkynyt, festarikansa taisi käyttää huhtamolaista vieraanvaraisuutta hyväkseen ja majoittuivat sukulaisten, ystävien ja uusien tuttavuuksien luona.

Lauantai

Lauantai-aamuna otin kameralaukut kantoon ja aloin painelemaan kohti Honkapirttiä, jossa festarit jatkuisivat sunnuntaihin asti. Puitteet olivat todellakin kohdallaan: oli ruokailukatosta, säkkituoleja ja aurinkovarjoja. Oli ruisrokihtava esiintymislava ja myöhemmin paikalle tuotu, mainio pieni vegaaniruokaa tarjoava koppi.

 

 

Lupiininsiemen. Ai herranen aika sentään kun se oli herkkua. Ikinä ole maistanut niin hyvää vegemuonaa!

Lauantai alkoi lapsille ja lapsiperheille tarkoitetulla ohjelmalla. Lastenelokuvien lomassa oli hulahula-vanteen pyörittelyä ja jonglöörausta. Ja pillimehuja!

Tutustuin heti aluksi paikalle saapuneisiin ”filmipoikiin”, eli Samiin ja Askoon – Lakea Film Companyn mukaviin herrasmiehiin. Kavereilla oli aikamoiset härvelit mukanaan ja kyllä sitä tunsi olonsa aika amatööriksi monenkymmenentuhannen euron välineiden rinnalla. Jätkät siis hoitivat tapahtumatallennuksen ja olivat enemmän kuin tyytyväisiä kun kuulivat meikäläisen ottaneen dronen mukaan. Tulokset näette myöhemmin!

 

 

Se täytyy myötää, että itse en katsonut ainuttakaan leffaa näiden elokuvafestivaalien aikana. Oli valokuvausmoodi päällä, ei voi mitään – keskityin täysin omaan touhuun ja verkostoitumiseen ja komentaja Dwarfin kanssa selfien ottamiseen.

Plingonisoturit eivät käy suihkussa!

Iltapäivällä elokuvien ikärajat hieman kohosivat ja muutenkin aikuisempaa väkeä alkoi virrata Honkapirtille. Paikalle tuotiin myös kokonainen palvattu porsas, jota sitten raakalaismaisesti porukalla syötiin. Olihan se nyt älyttömän hyvää.

Jossain kohtaa huomasimme parkkipaikan viereen nousseen pienen sinisen katoksen, josta kantautui miehekästä musisointia. Kyseessä oli ns. salalava, jossa kaverukset soittelivat covereita laidasta laitaan.

 

 

Iltakymmeneltä alkoi sitten ”päälavalla” soittamaan laulu -ja soitinyhtye Pimeys ja kansa kohahti. Tunnelma oli aivan katossa. Bändin kanssa yhden kappaleen lauloi myös näyttelijä -ja muusikkolegenda Tapio Liinoja. Aivan mahtavaa!

Ilta jatkui yömyöhään vielä bändin pakattua kamansa kun Timo ”Iron Sky” Vuorensola otti DJ:n roolin ja alkoi pyörittämään Kirkan hittejä kuin paraskin seremoniamestari.

 

 

Löysin tieni takaisin teltalle lopulta (kiitos kyydistä te-joiden-nimiä-en-nyt-muista) ja paistoin vielä yö-makkarat tulipaikalla.

Sunnuntai

Sunnuntai oli ymmärrettävästä syystä hiljaisempi, mutta kiitos upeassa ladossa näytettyjen lyhytelokuvien, sitäkin mielenkiintoisempi.

Pääsin itse paikalle puolen päivän aikaan, enkä taaskaan kävellen perille asti, kun Lakea Filmin kaverit nappasivat meikäläisen kyytiin tien poskesta.

Festareiden viimeisen päivän kohokohta oli ehdottomasti elokuva Samurai Rauni Reposaarelainen, jonka näytöksen jälkeen ihmiset kävelivät suurena ja hämmentyneenä massana ulos salista. Tuottaja Harri Sippola oli myös paikalla keräämässä kehuja ja nauttimassa fiiliksestä.

 

 

Itse kun jouduin hyppäämään iltaseiskan bussiin ja täten ottamaan klo 18 lähtevän ilmaisen linja-auton tapahtumapaikalta asemalle, missasin loppuillan ja after partyt sun muut. Mutta kuuleman mukaan kyse oli hyvin eeppisestä meiningistä. Kotonahan olin vasta 00:45 seuraavana päivänä. Mutta kyllä se myöhempi bussi kannatti.

#hiff

Kiitos tuhannesti kaikille järjestäjille ja eritoten Pekalle! Ensi vuonna uudestaan ja isommasti!

//Heikki ”Helikopteriäijä” Sulander

35977049851_399a9bd4f0_o

 

One Reply to “Huhtamo International Film Festival”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s