Lähtisitkö kumpparit jalassa vaellukselle?

 Tai edes retkelle? Vaelluskumisaappaat parin päivän kokeilussa = alkufiilikset.

Jossain vaiheessa suomalaista eränkäyntihistoriaa kumisaappaat olivat automaattinen valinta vaellusjalkineeksi, muita vaihtoehtoja ei ollut saatavilla.

 

 

 

 

 

 

Omat aiemmat ratkaisuni sateella

Olen sateella kaupungissa käyttänyt Hai-saappaita, mutta en ole koskaan tykästynyt niihin, enkä ottaisi niitä pidemmälle retkelle johtuen omista jalkaongelmistani. Tarvitsen enemmän tukea nilkalle ja paksumman pohjan, kuin niissä on.

Olen ollut Hanwag Tatra -vaelluskenkiini luottavainen, satoi tai paistoi. Ne pitivätkin vettä tasan vuoden ajan, kunnes viime syksynä aloin epäillä, että ne tihkuttavat vettä sisään varpaiden sivusta tai päältä. Minulle sattui kuitenkin sen jälkeen vain aurinkoisen sään retkiä, joten oikea märkyystestaus jäi ja unohtui.

Kesällä Lapissa satoi välillä paljonkin ja huomasin Hanwagien vuotavan.

 

 

 

 

 

 

Vuotaminen ei ole edes isoin ongelma. Kalvokengät eivät kuivu, ja se on se isompi murhe. Ihan sama mitä tein tänä kesänä, kengät olivat ulkoilun jälkeen kolme päivää märät. Minulla oli mahdollisuus kuivata kengät sisätiloissa, joten olin toivonut kenkien kuivuvan yön yli, mutta ei.

Harmittaa, olenhan ostanut kalliit vaelluskengät ajatuksella, että niitä voi käyttää vuosikausia. Hanwagit jäävät siis kuivan kelin päiväretkikengiksi.

Vinkkinä teille muille siis: käyttäkää kenkiänne paljon ja heti alussa myös sateella. Näin huomaatte viat ja ongelmat ”takuuaikana” ja olen kuullut ystäviltäni, että he ovat saaneet tilalle uusia kenkiä, kun ovat ajoissa olleet yhteydessä myyjäliikkeeseen.

Entäs kevyemmät jalkineet?

Juhani Metsäpelto kirjoitti vähän aikaa sitten erittäin perusteellisen artikkelin jalkojen märkyyden sietämisestä ja vaeltamisesta kevyemmillä jalkineilla. Tuolloin olin jo tietoinen Hanwagieni vuotamisesta, mutta epäilyttää, voinko siirtyä kovin paljon vähemmän tukea tarjoaviin kenkiin. Juhanin artikkeli löytyy Huippuretki-blogista, suosittelen lukemaan hänen vaelluksestaan polkujuoksukengillä, vaikka itse vielä jossain määrin uskonkin vaelluskenkiin. Näkökulma on mielestäni tuore.

Uusien kenkien, joko vaelluskenkien tai polkujuoksukenkien, ostamista minun täytyy joka tapauksessa lykätä ainakin loppusyksyyn tai jopa ensi keväälle ja siihen asti arvon omaa valintaani seuraaviksi kengiksi.

Kumisaappaat ovat siis painonsa puolesta iso hyppy väärään suuntaan, jos aion keventää jalkineita, mutta kun aikomus ei ollut lainkaan ostaa tänä syksynä kenkiä ja kumisaappaita tarvitsee välillä kuitenkin.

Haikankärjessä Möykky ja Anne

Mihin ratkaisuun sitten päädyinkään?

Tämä artikkeli kertoo ekat fiilikset näistä saappaista. Kirjoitan vielä myöhemmin erikseen siitä, kuinka kestäväksi ja hyväksi kumisaappaat osoittautuvat käytössä!

Ostin ensiavuksi syksyn sieniretkille vaelluskumisaappaat, Viking Trophy II -saappaat. Ne tuntuivat painavilta, mutta kuitenkin jalassa mukavilta. Pohjissa on rouhea kuvio ja istuvuus on ainakin minulle oikein hyvä.

Olen persjalkainen ja pyöreä ja pohjelihakseni ovat leveät, joten saappaiden ja kumisaappaiden ostaminen netistä tilaamalla on minulle jännittävää arpapeliä.

Kun pohkeen leveyttä ei verkkokaupassa ilmoiteta, täytyy sitä metsästää kissojen ja koirien kanssa valmistajien sivuilta tai tyytyä arvioimaan, näyttääkö saappaan varsi leveältä tai tarpeeksi säädettävältä. Malleilla on aina ihanan kapeat jalat ja pitkät sääret, päinvastoin kuin monella suomalaisella naisella. Kun maksaa tilauksensa heti, onkin epämukavaa siinä kolmannen tilausyrityksen kohdalla huomata, ettei ole vielä saanut rahanpalautusta ensimmäisistä hutiostoksista…

Tällä kertaa säästääkseni aikaa surffasin vaihtoehtoja läpi netissä, sitten marssin kauppaan ja ostin kengät sieltä. Tämäkään ei tosin mennyt kuin Strömsössä: ekassa kaupassa koot alkoivat sirosta nelikakkosesta, toisessa onneksi löytyi lähes oikea koko 38.

Jalkani on mitattuna kokoa 36, tunnen mukaviksi koon 37 kengät, mutta näitä saappaita olikin saatavilla tällä kertaa Jyväskylästä vain kokoa 38 ja siitä ylöspäin. Pohjalliset ja villasukat väliin ja kas, nyt päästiinkin jo eteenpäin. Liian pieniä kenkiä ei saa ostaa, koska niiden tuskallisuus paljastuu ensimmäisessä alamäessä, kun varpaat hakkaavat kärkeen. Kapea jalkani asettui pohjallisen kanssa hyvin.

Päiväretkellä Haikankärjessä

Ensimmäinen kävely noilla kumisaappailla tehtiin Haikankärkeen, tästä paikasta kerroinkin teille aiemmin. Tuolloin luvattiin sadetta, ei satanut. Tällä videolla näkyy, etten ole vielä sinut kumppareitteni kanssa, käynti on varovaista ja jopa kömpelöä. (Tämä onkin tosi mahtavaa huomata valmiilta videolta, josta aviomies on innoissaan: katso miten hienon tein!)

 

 

 

En kuitenkaan luovuttanut heti. Lähdin kahdeksi yöksi Isojärven kansallispuistoon, jossa matkat olisivat melko lyhyitä ja näin kengistä ei tulisi suurta ongelmaa, jos ne osoittautuisivat virheeksi. Rinkassa oli ehkä tavallista enemmän painoa, koska suunnitelmissa oli ruoanlaittoa telttaparini Elinan kanssa toisena iltana.

Sateen ropinassa Heretyn kämppäkahvilalta Kuorejärven laavulle

Testini oli ainakin siitä onnistunut, että satoi. Ensin tihuuttamalla, sitten vähän kovempaa ja yöllä aivan kaatamalla.

 

 

 

 

 

 

Löysin vielä mutaisen reitinkin toiselle päivälle!

Olin Isojärven kansallispuiston Heretyn parkkipaikalla noin puoli seitsemän aikaan illalla ja ainoa tavoitteeni oli olla seuraavana iltana Kalalahden nuotiopaikalla odottamassa telttaparia. Kun ajoin parkkiin, lähetin kotiin tekstarin: ei täällä sada ollenkaan!

Nostin rinkan selkään ja lukitsin auton ovet. Kävelin kartan eteen ja mittailin vielä, että Vahterjärvellehän sitä varmaan voisi kävellä. Alkoi sataa kaatamalla.

Seisoskellessani opastekatoksessa pahimman sateen ajan muutin mieleni. Kävelisinkin vain Kuorejärvelle ja olisin siellä yötä. Illan matka olisi siis 2,5 kilometriä.

Rinkka selässä, sateessa hiljakseen laavua lähestyen, kumisaappaat tuntuivat oikein hyvältä idealta, vaikka tosiaan ne olivatkin aika painavat. Jalkoja ylämäkeen nostellessa tuntui, että tässähän ollaan treenaamassa. Nauratti, mutta kuitenkin oli kivaa tarpoa kiertämättä yhtään lätäkköä.

Jonkinlainen voittajafiilis oli jatkuvaa tällä pienellä iltakävelyllä, olinhan joutunut astelemaan enemmän tai vähemmän märissä kengissä koko kesän.

Kun pääsin Kuorejärvelle, oli paita vähän märkä, johtuen sateesta, hiostavasta takista ja kaikesta jalkojen nostelusta. Sateessa oli tauko, jonka aikana pistin teltan pystyyn ja kokkailin iltapalaa, sitten meninkin jo nukkumaan.

Isojärvi18.jpg

Aamulla laiskottelin lähtemisen kanssa, kun tosiaan edessä oli lyhyt matka ja koko päivä aikaa. Leikin kameralla, otin ajastimella omia kuvia (joista hyväksyn tuon otsakekuvan onnistuneeksi) ja mussutin lisää pähkinöitä. Viihdyin yllättävän hyvin omassa seurassani, omia juttuja ajatellen.

Jatkoin matkaa joskus yhdentoista aikaan Latokuusikon luontopolkua sivuten Vahterjärven laavulle. Jälkikäteen harmittaa, etten käynyt Latokuusikossa, sillä ihan kelpoja näistä valokuvaotoksistani tuli ja Latokuusikossa olisi ollut sekä paljon kuvattavaa että paljon tunnistettavia kasveja. Ensi kerralla sitten!

 

 

 

 

 

 

Matka Kuorejärveltä Vahterjärvelle oli taipaleen mutaisin osuus, vaikka ei enää satanut. Polku oli kuitenkin käveltävissä, varsinkin voittajasaappaillani! Tämä etappi oli kolme kilometriä pitkä.

Kuivaakin oli paikoittain. Reitillä oli myös hieno luola, jonne, anteeksi vain pupupöksyisyyteni, en uskaltanut mennä sisälle. Minulla on yksin vaikea rohkaistua menemään tällaisiin onkaloihin, vaikka tämäkin näytti tuolta lipan alta katsottuna aika hulppealta.

 

 

 

 

 

 

Vahterjärvellä pidin lounastaukoa, vettäkin tihuutti vähän. Minua nauratti ja ehkä sitten hieman itkettikin perhe, joka tihkusateessa kävi Vahterjärven toisella reunalla olevalla nuotiopaikalla, katsoi minua, piti neuvonpitoa ja kääntyi takaisin. Hei, en minä nyt niin pelottava ole!

Sateen loputtua lähdin kävelemään vielä viimeisen pätkän, 3,5 kilometriä Vahterjärven laavulta Kalalahden laavulle. Siellä odottelin Elinaa, jonka kanssa soutaisimme yöksi Renusaareen. Matkalla oli monipuolista metsää, joten selasin välillä kasvikirjaa ja tunnistin eri lajeja. Kävelemiseni oli todella hidasta tämän luonnontuntemusharjoittelun vuoksi.

Kalalahteen kävellessä ei enää satanut ollenkaan ja aurinko paistoi välillä lämpimästikin. Silti ei tuntunut yhtään hankalalta elo kumisaappaitten kanssa, siinä ne mukana tulivat.

Kumisaappaista oli iso hyöty, kun työnsimme vuokravenettä vesille ja Renusaaressa rantauduimme. Niillä kun voi rantaveteen hypätä ottamaan vastaan.

 

 

 

 

 

 

 

Loppuarvioni kumisaappaiden käytöstä omalla kohdallani jatkossa

Kumisaappaat sopivat päiväretkille sateella ja/tai viileällä säällä.

Yön yli retkellekin ne voi ottaa, jos päivämatka on lyhyempi kuin tavallisesti, sillä pitkämatkalaiselle painavien kenkien nostelu voi käydä rasittavaksi! Jos vaellusviikoksi lupaa sadetta, arvioisin ehkä koko reissun tarvetta uudelleen, mutta jos olisi mentävä, ottaisin kumisaappaat ja lyhentäisin päivämatkoja hieman.

Itse olin viilannut retken helpoksi ja matkat lyhyiksi jo senkin takia, että käytin todella paljon aikaa tutkimalla ja tunnistamalla kasveja koulua varten.

Omat matkat tällä kertaa olivat: 2,5 km (Heretyn kämppä-Kuorejärven laavu), 6,5 km (Kuorejärven laavu-Kalalahden laavu) ja 2 km (Kalalahdesta Kalalahden parkkipaikalle) eli hyvin kevyt retki oli kyseessä, rinkka tosin painoi, kun roudasin telttaa ja paistinpannua ja evästä. Yhteensä 11 kilometriä.

Sateessa käveleminen on aina oma hommansa ja kompromissi: mitä puen päälle, hiostaako takki, käytänkö sadeviittaa ja puenko sadehousut vai uhraanko jotkut housut kastumiselle. Kumisaappaat eivät hengitä, paitsi varren yläosasta tietenkin ilma hieman vaihtuu, mutta tauoilla on tosi tärkeää ottaa ne pois jalasta ja tuulettaa jalkoja. Pysähtyessäni tauoille pidin Crocseja.

Muokkaus 18.8.2017: Vinkki Esa M:ltä kommenteissa:

Vinkkinä kumppareiden tuuletuksen parantamiseksi, että jos kenkään laittaa ohuen silikoniletkun, joka menee sukan sisään ja letkun pää ulottuu saappaan varrensuuhun, niin kävellessä ilma vaihtuu kengän sisällä ja sukka pysyy kuivana. Letkun ulkomitta voisi olla jossain alle 10 mm, jottei se tunnu epämukavalta siellä kengän sisällä. Sopivan letkun paksuuden voi testata ostamalla vaikka paria eli vahvuutta noin 30-40 cm/saapas.

En saanut kumisaappaista yhtään rakkoa, tuplasukilla (ohuen ohut bambusukka + neulottu villasukka) taas mentiin kuten aina. Kumisaappaita ei voikaan ”sisäänajaa”, mutta testata ne kannattaa ennen pidempää reissua. Kokoa voi aavistuksen säädellä pohjallisella, minulla on paksut villapohjalliset.

Painavuudesta ja alun kömpelyydestä huolimatta näissä kengissä minulla on vähän sellainen menestyjäolo. Olosuhteet eivät pääse käsiksi!

Muokkaus 18.8.2017: sain Facebookissa kommentin Katariinalta, ettei näillä kannata Lapin tuntureiden rakkakivikkoon mennä. Ehkäpä näin, sillä kivikko raapii ikävästi eikä tuki välttämättä ole niissä olosuhteissa riittävä. Poluilla, rannoilla ja metsässä siis parempi valinta.

Muiden käyttäjien kokemukset: huono kestävyys, hyvä kävellä

Huomasin vielä Facebookissa keskustelun Viking Trophy II -saappaiden kestävyydestä ja osallistuin siihen: käyttäjät, joilla juuri tämä malli oli käytössä, olivat huomanneet saappaan rikkoontuvan varresta alle kahden vuoden kevyellä käytöllä. Kestävyys ei siis ole parasta luokkaa! Kirjoitan kuitenkin näistä kumppareista toisenkin artikkelin joskus keväämmällä, kun minulla on niistä enemmän käyttökokemusta: katsotaan, ovatko ne enää edes ehjät!

Merkittävää kuitenkin oli, että kaikki kommentoijat olivat silti pitäneet näitä kenkiä tosi hyvinä kävellä rinkankin kanssa ja itse ajattelen, että vuosihinnaksi näille kumppareille tulisi kahden vuoden käytössä noin 35 euroa. Se ei enää ole paha, mutta vastustan kertakäyttökulttuuria ja aion tutkia kumisaapasvalikoimaa huolella ennen seuraavien ostamista!

Osaatko sinä vinkata hyvin jalkaa tukevista ja kestävistä vaelluskumisaappaista?

Kuva vielä illan parhaista yhdistelmistä: loimulohta ja valkkaria ja toisessa kuvassa telttapari!

 

 

 

 

 

 

 

 

12 Replies to “Lähtisitkö kumpparit jalassa vaellukselle?”

  1. Hyvää pohdintaa! Minulle on todella tärkeää, että jalkani pysyvät kuivina vaelluksella, joten suosin kumisaappaita. Varpaani hiertyvät helposti ja märkyys pahentaa tätä taipumusta. Lisäksi minä inhoan märkien kenkien laittamista jalkaan aamulla telttayön jälkeen.

    En enää ikinä haluaisi vaeltaa ilman kumisaappaita sen koommin, kun ensimmäistä kertaa lähdin patikalle Nokian Trek Plussilla. Niissä on kuitenkin pari ongelmaa: ne ovat kauhean painavat ja ne hajoavat suhteellisen nopeasti. Nyt vanhat Trek Plussani vuotavat ja mietin, saanko niitä paikattua, vai lähdenkö syksyllä vaeltamaan Kontioilla. Nilkkani ovat vähän muljuvaiset, joten Kontioiden kanssa pitäisi kehitellä jotain nilkkatukiviritelmiä – mutta en tiedä vielä, minkälainen nilkkatuki ei hiertäisi kävellessä.

    Vaelluskumisaappaiden paino ei ole suoranaisesti haitannut minua ikinä, sillä niillä käveleminen on sen verran mukavaa noin muuten. En ole kuitenkaan harrastanut yli 20 kilometrin päivämatkoja, joten saattaa olla, että pidemmillä etapeilla alkaisi jalka painaa. Ehkä siinä tapauksessa kevyet, vettähylkivät lenkkarit jalkaan poutapäivien kävelyä varten ja kevyet kumisaappaat rinkkaan sadepäivien ja kahlailun varalle voisi olla järkevä kombo.

    Minusta on tosi ihanaa, kun sateessa, suossa ja puroissa voi vain rämpiä menemään ilman, että kengistä missään tapauksessa voisi päästä vesi läpi. Kunhan saappaanvarsi vain riittää, kumppareilla patikoiminen on ihanaa luksusta. Jalat pysyvät kuivina. Toki kenkien sisälle kertyy kosteutta hikoilun myötä, mutta jos varsi on riittävän väljä, kävelyn myötä syntyvä liike vaihtaa ilmaa saappaassa aika tehokkaasti, joten kokemukseni mukaan tiiviit kalvokengät hiostavat jopa enemmän kuin kumpparit. Saappaat on myös niin helppo potkaista pois jalasta ja takaisin, etttei mikään tauko ole liian lyhyt varpaiden tuulettamiseen.

    Kumppareiden kanssa ei myöskään ole tarvinnut ottaa mukaan erillisiä leiri- ja kahlauskenkiä. Tosin en ole joutunut vielä ylittämään sellaisia jokia, joissa saappaanvarsi ei riittäisi. Syvemmät kohdat pitäisi nimittäin kahlata paljain varpain, mikä saattaisi olla hiukan epämukavaa.

    Toisaalta en ole ehkä koskaan omistanut oikeasti vedenpitäviä vaelluskenkiä. Muutamalla patikalla, joilla olen ollut isommalla porukalla liikkeellä ja kovaa sadetta on saatu useamman päivän ajan, kaikki kevyillä kalvokengillä liikkuneet ovat joutuneet kulkemaan märin jaloin, mutta hyvin vahatut jämäkät kalvokengät ovat pitäneet vettä. Niistä kevyemmistä kengistä vesi on tullut läpi aina jalkapöydän päältä siitä kohtaa, joka taipuu askeleen aikana. Minulla on aina ollut juuri se ongelma kaikissa vaelluskengissäni, että päivän mittaan vesi survoutuu kalvon läpi juuri siitä jalkapöydän päältä, jos ei ole tullut jo jonkin sauman kohdalta läpi ennen sitä.

    Nykyisetkin vaelluskenkäni vuotavat jo vähän, enkä lähtisi niillä varsinaisesti vaeltamaan, vaikka päiväretkikenkinä ne ovatkin loistavat. Olen miettinyt hienompien vaelluskenkien hankkimista, mutta toisaalta en haluaisi enää ostaa mitään uusia kalvollisia varusteita, kun niiden kalvojen epäympäristöystävällisyyskin on jo tiedossa.

    Tulipa pitkä viesti… Kenkien valitseminen vaellukselle on tarkkaa puuhaa! 😀

    Liked by 1 henkilö

      1. Hihi, kiitos! Piti muuten myös mainita vielä tuosta paksun pohkeen ongelmasta. Nuorempana mullakin oli sen verran kapea pohje, että Trek Plussa mahtui rennosti jalkaan, housunlahje kivasti saappaanvarteen ja silti jäi hyvin tilaa ilman virrata saappaan sisään ja ulos. Nykyään varsi mahtuu juuri ja juuri, väliin saa mahtumaan nippa nappa ohuen säärystimen, mutta housunlahkeet pitää kääriä. Olen miettinyt väljävartisempiin – ja toivottavasti myös paremmin kestäviin – vaelluskumppareihin siirtymistä, mutta haluaisin kuitenkin mahdollisimman korkeavartiset, mikä vähentää vaihtoehtoja.

        Liked by 1 henkilö

      2. Tuo on kyllä selkeä tarjonnan ongelma, ei ole saatavilla hyvää valikoimaa leveän pohkeen saappaita. Tai jos on, mittoja ei ilmoiteta verkkokaupassa.

        Tykkää

      3. Jep, olen tunnistanut saman kun etsin muita vaatteita. En mä voi ostaa mitään tavoitevaatteita, jos en voi ulkoilla saavuttaakseni tavoitteita.

        Tykkää

  2. Minä olen kuluttanut monta pari Nokian Kontio-saappaita tallilla, puutarhatöissä ja sieniretkillä ja marjassa, ja päiväretkillä. Kolsuilla saappailla kulkeminen alkoi vähitellen kyllästyttää, ja Kontioiden rikkouduttua ostin Nokian Koli-saappaat. Miten ihanat saappaat! Saappaat istuvat hyvin jalassa ja ovat paljon miellyttävämmät kävellessä kuin Kontiot. Toimivat ainakin päiväretkillä hyvin. Kapeampi nilkkaosa aiheuttanee sen, ettei ilma vaihdu kuten vanhoissa saappaissa. Mutta kumisaappaathan ne ovatkin… Pitemmillä vaelluksilla en ole ehtinyt noita kokeilemaan. Käytän kyllä kumppareita muutenkin paljon, joten voisin kuvitella vaeltavanikin noilla.
    Mieheni pitää Sievin kevytsaappaista, ovat Nokian saappaita kevyemmät. Hän on käyttänyt niitä Lapin vaelluksillakin.

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos kokemuksista ja kommentista!

      Onpas sievät nämä Koli-saappaat, ja mitatkin ilmoitettu valmistajan sivuilla oikein selkeästi!

      Sievi taas ei ilmoita varren leveyttä, olisi käytävä kokeilemassa, nuo näyttävät kyllä hienoilta myös.

      Tykkää

  3. Itselläni on Nokian Finnjagd joissa on kapeampi nilkkaosa kuin Nokian Kontioissa, kapea nilkkaosa estää kengän hölskymisen mikä on itselleni tärkeä ominaisuus. Joku biologi taisi mainostaa noita saappaita, kertoi niiden olevan tähänastisista saappaista parhaimmat maastokäytössä mitä koskaan on itsellään ollut.
    Kanniskelin saappaitani repussani kesä-heinäkuun vaihteessa Hetta-Pallas reitillä jossa käytin niitä vain Pahakurun ja Hannukurun välillä. Olisin selvinnyt ilman kumppareitakin mutta edellisen kesän märät kokemukset samaisella reitillä saivat minut varmistamaan sen että nyt eivät jalat kastuisi.
    Vinkkinä kumppareiden tuuletuksen parantamiseksi että jos kenkään laittaa ohuen silikoniletkun joka menee sukan sisään ja letkun pää ulottuu saappaan varrensuuhun niin kävellessä ilma vaihtuu kengän sisällä ja sukka pysyy kuivana. Letkun ulkomitta voisi olla jossain alle 10mm jottei se tunnu epämukavalta siellä kengän sisällä. Sopivan letkun paksuuden voi testata ostamalla vaikka paria eli vahvuutta noin 30-40 cm/saapas. Itselläni oli paria eri kokoa silikoniletkua mukana nyt kesällä mutta ei sitten tullut tarvetta letkuille kun saappaat oli niin lyhyen aikaa jalassa.

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos vinkistä ja kommentista! Nostan sen myös tuonne itse artikkeliin.

      Biologit. Sieltä tulee varmasti parhaat saapasvinkit! Harmillisesti näyttäisi tuo pohje aika kapealta. Mutta olen varma, ettei tämä vinkki silti mene hukkaan, kumpparit kiinnostaa!

      Tykkää

  4. Insinööri en ole vaan kultaseppä-hienomekaanikko, noissa hommissani olen tietysti joutunut suunittelemaan asioita.
    Kuiva sukka kumisaappaassa on hieno kokemus 🙂

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s