Päivä Päijänteellä luontovalvojan matkassa

Heinäkuussa tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus päästä päiväksi Päijänteen kansallispuistoon seuraamaan Metsähallituksen luontovalvojan työskentelyä.

Pekkaan, joka työskentelee myös Isojärven puistossa, olin tutustunut talvisen työharjoitteluni aikana. Päivän tehtävänä oli tarkastaa saarien leiripaikkojen kunto ja tehdä samalla kävijätutkimusta.

Starttasimme heti aamusta Padasjoen satamasta kohti kansallispuiston saaria. Ilma oli kesäisen lämmin. Minunlaiselleni maakravulle jo pelkkä veneily oli elämys, kauniit Päijänteen maisemat tekivät vaikutuksen.

Ensiksi rantauduimme Lietsaareen, jossa jututin melontareissulla olevaa pariskuntaa. Itsellenikin heräsi mielenkiinto lähteä tutkimaan saaria joskus kajakilla.
Lietsaaresta jatkoimme kohti alueen suurinta saarta, Kelvennettä.

Kelventeelle pääsee myös yhteysaluksella ja noin kymmenen kilometriä pitkää hiekkarantaista saarta halkoo mukava retkeilyreitti. Saarelta löytyy lukuisia tuli- ja leiriytymispaikkoja.

Päijänne onkin nimenomaan veneilijöiden suosiossa olevan kansallispuisto, kuumina kesäpäivinä rannoilta saa hakea sopivaa koloa, mihin aluksensa ankkuroida.
Kelventeellä pistäydyimme useassa eri rannassa ja kaikissa pääsimme mukavasti juttelemaan veneilijöiden ja retkeilijöiden kanssa kävijätutkimuksen merkeissä sekä sen ulkopuolisissa asioissa.

Ihmisillä oli paljon sanottavaa alueesta sekä kansallispuistoista koko Suomessa. Juttutuokiot olivat järjestään kiinnostavia, rakentavia ja antoisia ja ne pistivätkin miettimään, kuinka paljon luonnossa liikkuminen meille suomalaisille merkitsee. Arvostamme suuresti kansallispuistojamme ja retkeilyn lisääntyessä nousee tarve myös uusille alueille ja rakenteille. Toiveita on paljon, mutta Metsähallituksen resurssit ovat rajalliset.

Keskustelut herättivätkin mielessäni monta kysymystä.

Mitä itse olisin valmis tekemään sen eteen, että nämä mainiot alueet säilyisivät ja kehittyisivät jatkossa? Monessa keskustelussa puhuttiin talkoiden merkityksestä, olisitko sinä valmis talkoilemaan kansallispuistojemme hyväksi?

Anne ja Heikki ovat näyttäneet meille esimerkkiä talkoohengestä Pallaksella, tämän innoittamana ilmoittauduin Metsähallituksen luontopalveluiden vapaaehtoisrekisteriin, jonka tapahtumailmoituksista voin poimia itselleni sopivimmat talkoopaikat ja -ajat. Ilmoittaudu sinäkin!

Luontovalvojan työ ei kuitenkaan ole vain mukavaa rupattelua. Reissulla kohtasimme monta laitonta tulipaikkaa ja muuta rakennelmaa, jotka jouduimme purkamaan. Samalla juttelimme ihmisille kansallispuistojen säännöistä. Retkeilyn lisääntyessä monille voi olla epäselvää, mitä oikeasti saa tehdä ja mitä ei. Siksi näistä asioista on tärkeää muistutella aina sopivan tilaisuuden tullen.

Kierroksen lopuksi Pekka vei minut Päijänteellä sijaitsevaan erakkosaareen, jossa yksinäinen kalastaja oli elellyt vielä 1970-luvulla. Kaunis ja mielenkiintoinen paikka, jonka originelli asukas oli viettänyt melkoisen värikästä elämää.

Pekkaa päivän seurattuani arvostus tätä tärkeää työtä kohtaan nousi entisestään. Luontovalvojan työ on suurelta osin raskasta fyysistä kunnostus- ja huoltotyötä, mutta yhtä tärkeää on myös retkeilijöiden kohtaaminen ja tiedon jakaminen. Ja kun kyseessä on henkilö, joka tuntee alueen historian ja luonto-olosuhteet kuin omat taskunsa, on anti kuulijoille aivan omaa luokkaansa.

Alueelleen omistautunut luontovalvoja onkin mitä parhain innostaja luontoa arvostavaan ja kunnioittavaan retkeilyyn.

//Elina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s