Geokätköily saa liikkeelle ja ulos

Melko tarkkaan kolme vuotta sitten istuimme kavereidemme kanssa ravintolassa juttelemassa aiemmin nähdyn oopperan kuvioista ja nauttimassa illallisesta, kun keskustelu kääntyi geokätköilyyn.

Lähistöllä kuulemma oli yksi, jonka voisi käydä etsimässä korkkareissa ja juhlatamineissa.

Olin omaan uteliaaseen tapaani luonut tunnukset harrastussivulle kahdeksan vuotta aiemmin, ikinä sen enempää lajiin tutustumatta ja siitä mitään ymmärtämättä. Nyt oli aika lyöttäytyä korkkarikätköilijöiden mukaan nurkan taakse katsomaan mistä ihmeestä oikein on kyse. Pian räystään takaa löytyikin musta rasia ja mopo oli käynnistetty.

Alku meni rauhalliseen tahtiin harrastusta opetellessa

Kätkö päivässä tuntui hyvältä tahdilta – muutaman viikon ajan.  Sata löytöä oli täynnä 65 päivän kuluttua aloituksesta, kaksisataa 19 päivää myöhemmin.

Nyt koossa on hieman reilut 6000 löytöä 244 kotimaisesta kunnasta ja 35 valtiosta.

Harrastuksen käynnistämiseen riitti nettisivu ja kännykän kätköilysovellus. Ja tietty kaikissa taskuissa ja kasseissa oli oltava nippu Ikean lyijykyniä, kätköilijän perustarvikkeita.

Näillä varusteilla geokätköily onnistuu hyvin, mutta tietenkin tätäkin harrastusta on mahdollista viedä enemmän ja enemmän välineurheilun suuntaan. Pian kahden metrin teleskooppitikkaat eivät riittäneetkään, vaan piti ostaa pidemmät. On magneettivartta, kolmioavainta, tarttumavarsia, teleskooppivapaa ja rautalankaa.

Köysinippu valjaineen ja lisävarusteineen ilmestyi varustevalikoimaan, kun kävimme kätköilijöille suunnatun turvallisen kiipeilyn ja laskeutumisen kurssilla.

Halpakaupasta löytyi kahluuhousut, vene ja reilumpi maastoauto ovat sentään edelleen vain huumorilla heitettyjä ajatuksia.

Enkä olisi uskonut muutama vuosi sitten, että yhtäkkiä metsässä rämpiessämme huomaamme äkillisen tarpeen päästä Biltemaan. Saati että lähden pusikosta ihmisten ilmoille hiukset havunoksissa ja tuulipuku kahisten. Tai edes sitä, että omistan kuntosalivaatteiden lisäksi ylipäätään housut.

Mikä geokätköilyssä sitten viehättää?

Monikin asia. Kätköjä on kaikkialla, joten se on helppo yhdistää matkailuun. Olemme nähneet kolmen vuoden aikana hirmuisen määrän upeita paikkoja joihin emme ilman kätköä olisi koskaan löytäneet. Pikkuteiden päistä löytyy hylättyjä rantoja, sammaloituneita muistomerkkejä tai erikoisia museoita.

Usein ohi ajetun reitin puskien takaa löytyykin henkeäsalpaavia maisemia tai hienoja kallioita.

Geokätköily saa liikkeelle ja ulos, kaupunkeihin ja erämaihin. Se saa myös ylittämään itsensä.  Takana on päivävaelluksia saarissa ja luonnonpuistoissa, jääkävelyjä kevätauringon paisteessa ja autoilua Suomen suvessa pitkin kauniita sivuteitä. Olen kontannut betoniputkessa moottoritien alla, uinut siltarummussa, kahlannut metrisessä umpihangessa, työntänyt autoa mutavellissä, saanut reiluja ruhjeita ja survoutunut itseäni pienempiin kivenkoloihin.

Toisaalta myös poikennut juhlakampauksessa ja korkkareissa nurkan takana ”nopeasti yhdellä”.

Kaiken kruunaa ennemmin tai myöhemmin kuuluva huuto: Löytyi!

//Essi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s