Miltä maistuisi opastettu minivaellus?

Tuntuuko, ettei oikein uskalla lähteä lasten tai kaverin kanssa tuntureille?

Ei se ihme ole, jos mietityttää, niin paljon esimerkiksi blogeissa ohjeistetaan  hankkimaan kalliita retkeilyvaatteita ja -varusteita: jos sulla ei ole näitä kaikkia, et voi selviytyä! Useimmiten kirjoittaja on saanut nämä tuotteet ilmaiseksi, sinulle ne maksavat kuukausipalkkasi verran. Ja sitten toinen kirjoittaja ohjeistaa hankkimaan toiset vehkeet, jotka maksavat kaksi kuukausipalkkaasi. En ohjeista hankkimaan halvinta, mutta uskon, että jos olet menossa lyhyelle yhden yön retkelle, pärjäät aika hyvin tavallisella markettituulipuvulla.*

Mitenkäs ne jokamiehenoikeudet ja kansallispuiston säännöt menikään? Kompassin käyttö näyttää ihan helpolta, mutta entäs nämä karttamerkinnät? Muista ottaa uskomattomat Insta-kuvat!

Myös vaelluksen matkalla ja kestolla kilpaillaan ja eihän se ole mies/nainen eikä mikään, jos ei ole vaeltamassa viikkoa kerrallaan.

Entä jos epäilyttää, että pärjääkö yhtäkään yötä?

Varsinkaan, jos ei ole pitkää taustaa retkeilyssä takana. Ja sitten vielä se yksi juttu: entä jos haluaisit nauttia hienoista maisemista ilman, että opettelet paljon erätaitoja ja sitoudut ainakin henkisesti nukkumaan jatkossakin ulkona hankkimalla kalliit varusteet? Jos tämä olisi vain yhdenlaista huvia tällä lomalla ja seuraavalla lomalla menisit jonnekin ihan muualle, vaikka sukeltamaan tai ratsastamaan?**

Ei nyt sattunut olemaan ketään kaveriakaan, joka osaisi neuvoa. Mitäs sitten tehdään? Unohdetaanko koko homma..?

Entäs jos aloittaisit helposti ja ottaisit mukaan oppaan?

Leikkimielisesti entinen työkaverini Tuija ehdotti minulle #twittervaelluksen tuotteistamista, kun hänen retkensä kanssani herätti kommentteja ja kysymyksiä Twitterissä.

Oikeastaan meilläkin oli jo #twittervaellus, koska annoin hänelle joitain vinkkejä Twitterissä, sitten teltan lainaan ja lopuksi päädyin lähtemään yhdessä hänen porukkansa kanssa tunturiin, koska olen työharjoittelussa Pallaksella.

Onko sen pakko aina mennä näin, että vain jos satut tuntemaan jonkun innokkaan eräilijän, saat häneltä apua?

Pallas12-95.jpg

Entäs jos voisit kysyä etukäteen yksityiskohtia eräoppaalta, joka lähtisi mukaan retkelle ja auttaisi sinua tarvittaessa? Hän valitsisi sinun seurueellesi ja varusteillesi sopivan reitin ja kertoisi ryhmällesi, mistä reitille pääsee, mitä otatte mukaan ja tarvittaessa lainaisi varusteita teille. Hinta ei olisi kovin paljoa nokkaa kohti, kun oppaan palkkion jakaa retkelle lähtijöiden kesken. Varusteita voisit vuokrata!

Onnittelut, sillä tällaista matalan kynnyksen retkeilypalvelua on jo olemassa, tai ainakin pitäisi olla*** ja nyt olet löytänyt tiesi minun blogiini kuulemaan lisää minun testiretkestäni!

 

 

Testissä minivaellus lasten kanssa

Minua jännitti ihan vähän, kun lähdimme lauantaina Pallas-hotellille aamupalalle ja suunnittelemaan reittiä, jolle lähtisimme kuuden hengen porukalla. Mukana olisi myös kaksi alakouluikäistä lasta, joille kilometrimäärä pitäisi olla kevyt. Maisemia olisi kiva nähdä ja kansallispuiston sääntöjä noudattaen yöpyisimme tuvan lähistöllä.

Suunnittelu ei ollut ollenkaan lähtijöitten mielessä päällimmäisenä, sillä he olivat tulleet monen mutkan kautta. Kerroin siis oman ehdotukseni reitistä ja se hyväksyttiin mukisematta. Varalle minulla olisi ollut pari erilaista vaihtoehtoa reiteiksi, mutta omasta mielestäni tämä oli ehdotuksista paras.

Ajoimme peräkanaa Vuontispirtille ja lainasin seurueelle toisen telttani. Parkkipaikalla nostimme hotellilla pakatut rinkat selkäämme ja lähdimme kulkemaan merkittyä reittiä pitkin ylämäkeen.

 

Ennen Montellin majaa saimme kokea metsämaisemaa, suomaisemaa ja osin vielä lumista rinnettä. Montellin ”hotellin” näkyessä innostuivat nuorimmat retkeilijät jo kipaisemaan edeltä, rinkat lensivät selästä ja koko autiotuvan ympäristö oli hetkessä kartoitettu.

Teimme ekan lounaan Montellin majalla ja siinä puhuimme autiotupien ja varaustupien eroista ja tupaetiketistä, tiskaamisesta luonnossa ja hyvistä retkieväistä.

Pallas12-111.jpg

Lounaan jälkeen viimeisetkin rinkan kantamisen kurjuudet unohtuivat, kun tarkistimme kartalta yhdessä, kuinka lyhyt matka yöpaikkaan Nammalakuruun olisi ja mitä siellä tapahtuisi. Matka oli enää 1,2 km. Karttaa ei siis suunnistamiseen tarvittu, vaan suunnistuksen harjoitteluun ja välimatkojen tarkistamiseen.

Itsellenikin näkymät olivat uusia, koska viimeksi lähestyin Montellin majaa toisesta suunnasta (Hetasta) ja Nammalakurua hirveässä lumisateessa. Molemmat kuitenkin sijaitsevat oikein idyllisissä kohdissa vaellusreittiä ja onneksi myös helposti kansallispuiston reunalta saavutettavissa. Olin myös kuunnellut palautetta reitistä jo parin viikon ajan luontokeskuksen väeltä ja tiesin maastossa olevan nyt sen verran kuivaa, että pääsisimme kuivin jaloin Nammalakurun tuvalle.

Nammalakurussa pystytimme teltat, tutkailimme kupoliteltan ja tunneliteltan eroja ja lähdimme vielä käymään Lumikerolla eli tulosuunnassamme iltalenkillä.

Lupasin seurueen nuorimmalle, että käännyn hänen kanssaan heti takaisin, jos alkaa väsyttää ja Heikki kävisi muiden kanssa huiputtamassa Lumikeroa.

Ilman rinkkoja matkanteko sujuikin kevyemmin aina Vuontiskeron huipulle asti, josta käännyimme osaporukalla takaisin, toisten käydessä Lumikerolla.

 

Takaisin aiemmin kääntyvien porukassa me tiskasimme edellisen ruokailun astiat ja sytytimme nuotion. Kävimme autiotuvassa juttelemassa muiden asukkaiden kanssa. Minä samalla siivosin vähän, koska se nyt vain kuuluu vapaaehtoistyöntekijän hommiin ja halusin myös antaa hyvää esimerkkiä.

Illalla istuimme kaikki yhdessä nuotiolla huokailemassa, kuinka mahtavat maisemat meillä olikaan. Paistoimme tikkupulla-croissantteja ja teimme iltaruokaa retkikeittimillä.

Kun illalla alkoi sataa, kömmimme tyytyväisinä telttaan nukkumaan. Sade ropisi ja minä ja Heikki nukuimme kuin tukit, pikkukoira välissämme. Vieraamme sen sijaan olivat kuunnelleet ensin vetoketjuja, sitten poron röhkimistä ja hieman palelleetkin. Se on aika tavallista, kun kyseessä on eka yö ulkona pitkään aikaan ja päivittämättömät kesävarusteet tunturin viileässä yössä. Kesä on kuitenkin Lapissa todella paljon myöhässä tänä vuonna. Varaustupapaikkoja retkeläiseni eivät kuitenkaan olleet halunneet. Autiotupa oli vieressä, mutta kynnys ei vielä yöllä ylittynyt siirtyä tuvan lämpöön.

Aamupala maistui minulle ja Heikille teltan vieressä istuen ja kun lähdimme etsimään retkiseuraamme, he olivat jo löytäneet autiotupaan aamukahville. Yhdessä tsekkasimme vielä kaasulieden toimintaa ja kun puurot oli syöty, lähdimme kokoamaan teltat kasaan.

Lainateltan otin märkänä takaisin, sillä minulla oli tällä kertaa paremmat kuivausmahdollisuudet kuin lainaajalla, joka lähti ajamaan kotia kohti.

Vielä matkalla saimme viestiä, että reissu oli huikea ja juuri sopiva kaikille osallistujille. Valokuvia, joita Heikki oli ottanut retken aikana, lähetimme jo samana iltana ja niistäkin tuli mahtavaa palautetta.

Jännitys lähtiessä osoittautui turhaksi, sillä jos ei lasketa yhtä kantajalleen kehnoa rinkkaa, reissu meni paremmin kuin hyvin.

Tämä pieni testiryhmä tuntui tarvitsevan juuri pientä kannustusta, ei niinkään perusteellista passaamista tai eräopetusta. Varusteista tuli puhetta vähän siinä sivussa ja tarjosin mahdollisuutta kokeilla rinkkaani tulevaisuutta ajatellen, malli kun on myynnissä vielä.

Retkestä tuli todella hyvä mieli!

Pallas12-296.jpg

*Varusteiden suhteen pyydän vertaamaan kahta asiaa: harrastuksena tai ammattina vaeltaminen ja pikainen pyrähdys kansallispuiston puolelle oppaan kanssa ovat ihan eri asioita. Jos aiot jatkossakin harrastaa vaeltamista ja ulkoilua, tarvitset muutakin, mutta jos aiot kävellä opastetulla retkellä 3-5 kilometriä ulkona ja nukkua sisätiloissa, tuulipuku on oikein passeli. Eiks vaan?

**Yksi kerta tosin voi muuttaa mielesi ja haluatkin jatkossa vain vaeltaa tuntureilla, varoituksen sana siis!

***En ole googletellut kilpailijoitteni tarjontaa, tee sinä niin, jos olet ihan kohtsillään, vaikka syksyllä halukas opastetulle vaellukselle! Eiköhän internetistä joku valmis palvelukin löydy jo nyt, sillä perinteisen vaelluksen on moni jo tuotteistanut. Eräopastovereilta pyydän kommentteihin mainoksia omista vastaavista palveluista, joita vielä olisi saatavilla tälle kesälle ja syksylle! Myös retkeilykursseista, jollaiselle olen itsekin osallistunut ja joita on nyt joka puolella Suomea! Erotetaan kuitenkin kaksi tuotetta toisistaan: opastus ja erätaitojen kouluttaminen. Opastetulla vaelluksella oppii väkisinkin jotain, mutta sen tarkoitus ei ole niinkään kouluttaa vaan mahdollistaa nauttiminen ilman sen syvempää oppimistavoitetta. Jos oppi tarttuu, se on plussaa!

Muokkaus 28.6.2017:

Oppaan kanssa tehdystä reissustaan kertoo myös Simon omassa blogissaan Kevyttä sadetta (osoite poimittu kommentista, kiva kirjoitus viikon reissusta). Hänen eräoppaansa tuolla reissulla oli kuuluisa Minna Jakosuo, joka on kerännyt kokemusta omilla reissuillaan jo vuosien ajan ja vetää mahtavia retkeilykursseja, joista sattumalta kirjoittikin juuri pari päivää tämän juttuni jälkeen, tuoretta tietoa Minnan kursseista siis hänen Kuukausi yksin erämaassa -blogissaan. Suosittelen varaamaan paikan ensi kevään kursseille heti, kun ne tulevat myyntiin, Minnan kurssit ovat tosi suosittuja ja ihan aiheesta. Nämä kurssit on suunnattu kaikille retkeilystä kiinnostuneille!

Toinen vinkki poimittu Varpuslintu / viikarivartti.blogspot.fi:n kommentista, nämä ovat myös niitä koulutuksia, jotka ovat hyvä alku harrastukselle:

Nuorille retkeilystä ja vaeltamisestakin kiinnostuneille vasta-alkajille on Luonto-Liitto, jonka pitkälti vapaaehtoisvoimin järjestetyillä aloittelijaystävällisillä retkillä sekä erätaito- ja vaelluskursseilla voi oppia perustaitoja ja löytää retkeilyseuraa suhteellisen vähällä rahalla, opiskelijabudjetille mukavasti, ja ilman sitoutumista toimintaan sen kummemmin (vrt. partio). Tänäkin kesänä on tulossa ainakin pari vaelluskurssia:

Varsinais-Suomen piirin (sis. Lapin-vaelluksen): http://luontoliittovasp.blogspot.fi/2017/06/vaelluskurssi-kutsuu-seikkailuun.html

Uudenmaan piirin (Helvetinjärvellä): http://www.luppi.fi/tapahtuma/vaelluskurssi

 

9 Replies to “Miltä maistuisi opastettu minivaellus?”

  1. Teidän tarinoita luettuani mulle on muodostunut sellainen kuva, että teidän (Anne ja Heikki) kanssa olis tosi mukava vaeltaa. Niin aloittelijan kuin kokeneen. Ootte varmasti yliveto pari oppaiksi tunturiin.

    Tunsin piston sydämessäni kun olen kirjoitellut blogiini arvioitani tosi kalliista kamppeista. Pitäisköhän mun kirjoittaa juttu mistä mulla kaikki alkoi. Annan itsestäni elitistisen kuvan, vaikka koen olevani enemmänkin suopursumättäässä möyrivä ukkeli. Ei ne varusteet vaan se fiilis ja ne muistot.

    No, joka tapauksessa, onnea reissuillenne ja työtehtäviin. Tykkään teistä 😄

    Liked by 1 henkilö

    1. Voi hitsi, kiitos kivoista sanoista! 🙂

      Ei kai niitä varusteita kannatakaan heti kaikkea ostaa. Alussa päiväretkille riittää mahdollisesti kumpparit ja tuulipuku, meilläkin oli ne putkirinkat ja teltta kirppikseltä ja nyt ollaan tässä. Jos joskus yöllä joku murtautuu mun autoon, sen kannattaa ennemmin ottaa pakattu rinkka kuin auto mukaansa lähtiessään, jälleenmyyntiarvo on parempi.

      Itse siis aion ja ostan, mutta yksi kerrallaan, näitä törkeän kalliita varusteita ja ostakoon kaikki, joilla on varaa! Ja ne jotka saa näitä ilmaiseksi, ovat mielestäni monensadan euron kamppeista velvoitetut eettisesti ilmoittamaan, että kyseessä on blogin kautta saatu tuote ja kaupallinen yhteistyö, ei itse maksettu. 😉 Itsehän ilmoitamme jo kolmenkympin edusta yhteistyönä, saati kalliimmasta, vain ettei jää epäselväksi, että tässä on kytköksiä. Vaikka emme ikinä kehuisikaan huonoja tuotteita ja käyttäisimme niitä muutenkin jne blablabla.

      Tykkää

  2. Viime elokuussa opastetulla vaelluksella olleena pidän ajatusta oikein hyvänä. Ei kaikilla ole kokeneita eräjormia kavereina, ei edes kokemattomia luonnossa liikkujia. Silloin on hienoa, jos on mahdollisuus päästä oppaan kanssa reissuun joko tutustumaan touhuun tai syventämään omaa retkeilyharrastustaan ja oppimaan asioita.

    Toki vaihtoehtoja täytyy olla monenlaisia. Yön yli pyrähdys ja retkeilyyn tutustuminen. Lapsiystävällinen reissu. Pisempi vaellus. Ja niin edelleen.

    Retkeilytuotteiden sekamelskaan kyllä toivoisi selkeyttä. Aloittelija on ihmeissään kaikkien erilaisten tuotteiden kanssa ja helposti tulee hankkineeksi turhaa tai vääränlaista. Puhun kokemuksesta. Itse sanoisin, että Varustelekasta saa halvalla rompetta, millä voi kokeilla luonnossa kulkemista ja rahaa jää vielä siihen itse retkeilyyn. Kokemuksen myötä varmaankin haluaa parempaa ja kevyempää, mutta se sitten aikanaan. Näin meni ainakin omalla kohdalla.

    Ja se oma vaellus oppaan kanssa sujui näin: https://kevyttasadetta.blogspot.fi/2016/09/kaldoaivi-elokuu-2016-erataival.html

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos kommentista! Olin lukenut tästä vaelluskokemuksestasi jo joskus aiemmin ja tunnen Minnan, hänellä on mainioita tuotteita retkeilykursseissa ja itsekin olen aloittanut hänen kurssilta. Hänellä on todella hyvä kokemus ja ihana opetustapa.

      Markkinavoimat ja kilpailu on retkeilyvarusteille hyväksi, ne paranevat koko ajan, mutta toki monta kertaa olen huokaillut hintoja. Itse olen ollut kirppiskamoilla, Varustelekan kamoilla ja nyt kevyillä varusteilla liikenteessä ja onneksi on muotoutunut oma vertailutaito jo sen verran, että aina olen ostanut parasta sillä rahamäärällä, mikä kulloinkin on käytettävissä.

      Tykkää

  3. Mukava postaus ja hyviä ajatuksia! Vaellus oppaan kanssa on mielestäni jotenkin ihan kummallisen aliarvostettua. Hirveän moni ajattelee, että on tyhmää ja turistihenkistä hyödyntää eräopaspalveluita. Ikään kuin ne olisivat vain ulkomaalaisia turisteja varten ja suomalaisen jokamiehen pitäisi osata ihan itse – ja sitten jos ei osaakaan, ei voi lähteä ollenkaan. En tiedä, mistä tällaisia outoja ajatuksia oikein tulee.

    Nuorille retkeilystä ja vaeltamisestakin kiinnostuneille vasta-alkajille on onneksi Luonto-Liitto, jonka pitkälti vapaaehtoisvoimin järjestetyillä aloittelijaystävällisillä retkillä sekä erätaito- ja vaelluskursseilla voi oppia perustaitoja ja löytää retkeilyseuraa suhteellisen vähällä rahalla, opiskelijabudjetille mukavasti, ja ilman sitoutumista toimintaan sen kummemmin (vrt. partio). Tänäkin kesänä on tulossa ainakin pari vaelluskurssia:

    Varsinais-Suomen piirin (sis. Lapin-vaelluksen): http://luontoliittovasp.blogspot.fi/2017/06/vaelluskurssi-kutsuu-seikkailuun.html

    Uudenmaan piirin (Helvetinjärvellä): http://www.luppi.fi/tapahtuma/vaelluskurssi

    Liked by 1 henkilö

    1. Nämä nuorten leirit saa minulta ehdottomasti peukutuksen! Aivan mahtava juttu. Siitä vinkkiä lukijoille! Nostan nämä vielä postaukseenkin.

      Olen tässä funtsaillut, että haluaisin yrittäjänäkin tarjota vastaavia leirejä joko yhdistyksille tai esimerkiksi lastensuojeluun joskus myöhemmin, jos ei rahan perässä juokseminen vie kaikkea aikaa eli jos hinnoittelu tavallisessa työssä olisi kohdallaan.

      Ihmiset saattaa tosiaan satsata tuhansia euroja kaikenlaiseen muuhun palveluun, miksei jonkun satasen tällaiseenkin (ja satsaavatkin, esim. tyhy- ja tykypäivissä firman rahaa, miksei sitten vapaa-ajan hyvinvoinnissakin). Yleensä tällaista myydään retkeilykurssina, koska pelkkä opastus ehkä tuntuu höpöhöpöltä. Oppiminen tuo retkeen ikään kuin lihaa luitten ympärille.

      Tykkää

  4. Teidän testiretkeläisillä on varmasti ollut hieno reissu!

    Itse luulen, että eräretkipalvelujen ostaminen voi tuntua suomalaisista vieraalta myös siksi, että siinä joutuu pois omalta mukavuusalueelta tuntemattomien ihmisten kanssa. Se saattaa tuntua pelottavammalta kuin yksin kantapään kautta opettelu.

    Itse voisin hyvin maksaa sellaisesta palvelusta, että joku valitsisi minulle vaelluspaikan ja selvittäisi miten sinne pääsee julkisilla. Ehkä varaisi vielä matkaliputkin.

    Liked by 1 henkilö

    1. Tämä on tosiaan yksi näkökulma: halutaan opetella yksin ja vierastetaan opasta, koska miten häneen nyt tulisi sitten suhtautua, kuin asiakaspalvelijaan vai kaveriin? Entä jos kemiat ei kohtaa?

      Tämä julkisilla pääseminen on ihan surkeaa, tai siis ainakin sen selvittäminen. Retkipaikassa alkoi juuri kirjoitussarja kohteista, joihin pääsee julkisilla. Linkki tähän ekaan juttuun, joka kertoo Repovedestä: http://retkipaikka.fi/vapaa/haluaisitko-paivaretkelle-julkisilla-repoveden-luontoon-voi-loikata-nyt-myos-linja-autosta/

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s