Kaikki pikkutirpat näyttävät samalta

Erä- ja luonto-oppaan tutkintoon kuuluu osana myös luonnontuntemus.

Tämä tarkoittaa aikamoista pänttäämistä tällaiselle, joka ei ole yläasteen jälkeen ollut kiinnostunut luonnosta tai ainakaan sen erilaisista ilmentymistä ja niiden nimikkeistä.

Minulla eliönäytöt ovat menneet tähän asti kohtalaisesti:

Nisäkkäät 91 %
Hyönteiset  88 %
Kalat 92 %
Matelijat 100 %

Esimerkiksi kaloja kävin opettelemassa Keski-Suomen luontomuseolla todella monta kertaa, puolen tunnin pätkissä.

Nyt kesäkuun alussa kuitenkin edessä oli henkilökohtaisesti haastavin pala eli linnut. Yrittämisestä tämä ei tainnut olla kiinni, olen käyttänyt lintujen opiskeluun aikaa säännöllisesti aina tammikuulta lähtien.

Linnuista täytyy osata paitsi ulkonäkö, myös laulu aika monessa lajissa. Tämähän on helppoa, kun kyseessä on selkeästi omalaatuinen ääni, mutta kenen mielestä mikäkin on omalaatuinen.

Minusta pikkutirpat eivät enää näytä samalta kaikki, löydän paljonkin eroavaisuuksia, mutta äänet, ne kuulostavat aivan samalta kaikki.

Minulla vain taitaa olla huono sävelkorva.

Ylläolevan faktan voi vahvistaa kuka tahansa, kelle olen yrittänyt kertoa, mitä laulua tarkoitan.

Lintutentti alkoi linturetkellä Lokalahdelle, jossa kävimme jo aiemmin. Tällä kertaa kaikki vesilinnut olivat kuitenkin jo piiloutuneet pesiinsä lukuunottamatta tavia, josta sain yhden oikein. Kaikki pienet linnut olivat kuultavissa, laulut oikein nättejä, mutta koska linnut piileksivät pusikoissa enkä nähnyt niistä yhtäkään, en tunnistanut niitä. Perintökiikarit tai pikemminkin niiden käyttö on minulle aika uusi juttu ja vaikka ne olikin nyt säädetty oikein, näin silti aika lailla vain linnun siluetin.

Kirjoitin kuitenkin aina urheasti lippuun nimen, numeron ja linnun arvatun lajin ja työnsin lapun opettajalle.

Tentti jatkui vielä muutamassa tunnistuskohteessa ja olin jo aivan epätoivon vallassa, kun siirryimme luokkahuoneeseen kuvien pariin. Kuvista tunnistus olikin melko sujuvaa ja luokkahuoneessa tunnistettiin myös nauhalta muutamien lajien ääniä.

Kylmä hiki otsalla odotin tuloksia Wilmaan. Illalla ne tulivatkin viestinä.

Lintutentistä vetäisin tähänastisen opiskeluni pohjat eli 69 %.

Hiiripöllö Tappurin tuvalla

Erinäisistä osioista kahdessa (vaikkapa linnuissa tai matelijoissa) voi käyttää ns. 50 % -kortin, eli jos puolet on oikein, pääsee läpi siitä osiosta, mutta kaikkien lajien yhteenlaskettu tunnistusprosentti on oltava 80 %. Itselläni tämä kokonaisprosentti tippui lintujen myötä 81 %:iin. Olen kauhuissani.

Edessä on vielä noin puolet tunnistuksista, eli tilanne on vaakalaudalla syksyllä.

Silloin kysytään sammalet, jäkälät, putkilokasvit (ylivoimaisesti suurin tunnistettava ryhmä) ja sienet. Tiedän, mitä minä teen tänä kesänä.

Opiskelun iloa siis minulle!

 

 

One Reply to “Kaikki pikkutirpat näyttävät samalta”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s