Witosella olosuhteista elämyksiä, osa 1

Wanha Witonen on uusi Etelä-Konnevesi, totesimme Konneveden ollessa jäässä ja suunnitelmien muuttuvan lennossa eräopasopiskelijoiden kesävaelluksella.

Tavanomaisestihan sitä on voinut äitienpäivän jälkeen suunnitella jo ihania melontaretkiä, mutta nyt tosiaan kevät tekivät äkkipysäyksen. Mitenkähän ne olisivatkaan liukuneet jäällä, kajakkimme, nuo urheat vesipulkat?

Kun olosuhteista tosiaan tehdään eräopaskoulussa elämyksiä, niin tehtiin myöskin melonnan suhteen.

Vapun jälkeen jäät oli juuri lähteneet ja kävimme ekaa kertaa melomassa muutaman tunnin pikakoulutuksen. Sen jälkeen olimme vähän epävarmoja vielä, mutta tuolloin suunnitelmissa siinsi vielä helppo ja kevyt kevätreitti Etelä-Konnevedellä.

Jämsässä melomassa

Äitienpäivän jälkeen oli sitten tuon leppoisan kesävaelluksen aika. Jäätilannetta seurattiin viimeiseen asti Konnevedellä ja kun jäät vain pysyivät selillä, melontaosuus lähtikin Rantapirtiltä koskiakin sisältävälle melontareitille, Wanhalle Witoselle.

Heittäytymistaitoja koeteltiin.

Minä olin melonut ehkä kolme parin tunnin retkeä aiemmin ilman varsinaista opetusta ja heti rannassa jouduin ohjaajan rooliin.

No eihän siinä mitään, mä hoidan, pikainen briiffaus open kanssa, käytiin läpi perusmuuvit ja vähän jumppaa, sitten tyypit kajakkeihin ja vesille. Hyvät pisteet ohjaamisesta ja hyvät hoksottimet kuulemma, oppi tarttuu, sanoi ope.

Kukaan ei kastunut kajakkiin noustessa lähdössä ja kaikki meloivat oikeaan suuntaan, joten siltä osin opastus meni putkeen.

Porukan vasta-alkajuudesta johtuen vain muutama laski ensimmäiset, kuohuvammat Survosenkosket ja muut harjoittelivat siirtämään kajakkeja kärryillä.

Tässä kuvassa opettaja laskee koskea.

IMG_20170517_163524-ANIMATION.gif

Ennen Lylyniemen leiripaikkaa oli vielä selkä ylitettävänä ja siinähän tulikin tenkkapoo, kun se 4 m/s vastatuuleen melominen on ihan hanurista, kun tekniikka ole vielä hallussa.

Loputtomalta tuntuneen tuulisen selän jälkeen pääsimme leiripaikkaan, jossa on ainesta maailmanluokan metsäpalolle, leiripaikkana se oli mykistävä ilmestys. Risuja, risuja ja vielä enemmän risuja.

Tämä leiripaikka oli täydellisen hoitamaton ja kuivaa, lahoa puuta ja kantoa riitti. Jos olisi heittänyt tulitikun siihen rantapusikkoon, olisi tullut iso kokko.

Teltan pohjarikkoa hädin tuskin vältellen, hirveän melomispäivän jälkeen, aikataulut paukkuen ja nälkäparkua pidätellen lykkäsin teltan pystyyn ryteikköön ja sillä aikaa telttapari teki tulia ja evästä. Ihana Elina, sekään ei enää ollut hyvällä päällä, mutta sen kanssa on jo sen verran hyvä tiimi hitsautunut, ettei kemiat räjähtele vaan toimii ja toimii ja toimii.

Iltanuotion palautekeskustelussa ei kukaan halunnut antaa päivästä yhtään negatiivista palautetta, sillä sehän oli ollut meille ohjaajille silkkaa painajaista: kokemattomana koskeen, tuulta ja vielä melko tuntematon liikkumisväline. Vain sadekuurot ja kaatumiset puuttuivat. Reitin infrasta sen sijaan kaikki olimme yhtä mieltä:

Jos Wanha Witonen halutaan elvyttää takaisin matkailun huippukohteeksi, olisi näillä taukopaikoilla tehtävä raivausta ja rakenteet uusittava.

Nuotiopaikka oli ainoa avoin kohta rannassa. Rakenteet olivat vanhat ja ränsistyneet. Reitin kartta sekä koskien kiertopaikat taas toimivat erinomaisesti, eli reitti on nyt kunnossa. Reittimerkintöihin eli isoihin kolmioihin maastossa kannattaisi vetää uudet maalit.

Palataan vielä myöhemmin tähän reissuun, sillä eräoppaiden seikkailuja veden varassa oli vielä pari päivää jäljellä! Ei olisi uskonut, mutta jälkikäteen ja itse asiassa jo toisena päivänä muisteloni tästä retkestä kääntyivät ainoastaan lämpimiksi oppimiskokemuksiksi.

Jos ei olisi kohdannut yhtään haastetta, olisipa jo unohtunut.

Melontareittimme kulki Rantapirtilta Varpaisniemeen: Survosenkoski 1-2, yöpaikkana Lylyniemi, Luomenkoski, päivä vietettiin Isohiekalla, Väännekoski, yöpaikkana Runovirta, Varpaisniemi.

2 thoughts on “Witosella olosuhteista elämyksiä, osa 1

Add yours

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Powered by WordPress.com.

Ylös ↑

Matkailuakatemia

Päättyneen Suomat-akatemian ja nykyisen YritysLab-hankkeen yhteinen sivusto. Hankkeissa mukana laaja verkosto Suomen koulutusorganisaatioita.

Pipo silmillä

Lumeen rakastunut seikkailija

Reppu ja reissumies

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

LUONTOHAASTE

Tartu haasteeseen ja lähde kanssamme seikkailulle Suomen luontoon!

Lähierä™

Luonto on lähellä

Paula's photo

Photos and about photography in Jyväskylä

A Blog About Adventure

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

An Englishman in Finland: Blog

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Metsän suloisin paikka - Skogens ljuvligaste plats

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Pilkunviilaaja(ko)rento

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Yhteiskuntakriittinen puolue

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Elämäntapana Elämä

Kiivetään vuorille, juostaan alas, matkustetaan maailman ääriin.

Daphnion

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Tassut trailille

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Travellover

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Likely Gone Hiking

Moments from near and far

Polku

Outdoor Life Above the Arctic Circle

Reppu ja Reissumies Backpacker's Backpack

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Putkiaivomies ~ luonto kutsuu.

Retkeilyblogi suurella sydämellä.

Sinisen repun kirous

Hyvin pitkälti retkeilyä, ulkoilua, luontoaiheita, kaikenlaista näpertelyä ja kokeilua - ja joskus jotain muutakin!

Backroad Balkans

Never Stop Exploring

Reppuretkiä

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

huippuretki.fi

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Naisretkeilyn koko kuva

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

TIMOANTTALAINEN.COM

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

KEAN RETKI

Kaupunkilaisneito etsii luontoaan

%d bloggers like this: