Laavun rakentamisen 1-2-3

Oman laavun rakentaminen voi kuulostaa konstikkaalle, mutta sitä se ei suinkaan ole.

Me rakensimme ensimmäisen laavumme viime keväänä lumien sulettua huhti-toukokuussa.

Ensimmäinen metsässä viettämäni yö oli kylmä. Elettiin syyskuuta ja selkeänä yönä lämpötila laski lähemmäs makuupussini extreme-arvoa. Taivaalle syttyi miljoonittain tähtiä, näimme Arton kanssa sekä kuun- että auringonnousun, joten palelemisesta huolimatta retki oli hieno kokemus.

Heräsi ajatus pysyvämmän laavun rakentamisesta. Halusin oikean lankkulaverin mohkuraisen sammalikon sijasta.

Paikkakunnan rakennusjärjestyksen mukaan pienen katoksen tai muun rakennelman pystyttäminen kaava- tai ranta-alueen ulkopuolelle ei vaatinut toimenpideluvan hakemista tai ilmoitusmenettelyä. Maanomistajan lupa riitti.

Talven aikana esikoisemme suunnitteli Arton auttamana laavun rakenteiden pääpiirteet. Suurin osa rakennusmateriaalista saataisiin paikan päältä ja loput kierrätystavarana. Huhtikuussa lumien vähettyä alkoi rakentaminen.

Paikka oli katsottu valmiiksi saman ison kiven juurelta, jossa ensimmäisen metsäyön pari vuotta sitten vietimme. Polkusiirtymää metsäautotieltä rakennuspaikalle oli parisataa metriä ja tarvikkeet voisimme kuljettaa mönkijällä perille saakka.

Näin laavu rakennettiin

Alusta oli valmiiksi riittävän tasainen, mutta laavun puurakenteiden tuli olla erillään maasta lahoamisen estämiseksi. Tämän vuoksi nurkkien alle pinottiin kiviä.

Pohjakehikko tehtiin pyöreistä rakennuspaikalta metsänhoidollisista syistä kaadetuista kuusista, jotka kuorittiin osittain ja lovettiin pysymään tiukasti paikoillaan. Puiden pituus oli reilut 2,5 metriä siten, että lattian pinta-alaksi tuli noin 2,5 x 2,5 metriä. Etu- ja takapuut nostettiin sivupuiden päälle, jotta saatiin eteen pieni kynnys ja tavarat pysyisivät paremmin laavussa sisällä.

Kehikon päälle ladottiin ja naulattiin lankut vieri viereen laveriksi. Nurkkiin lisättiin pyöreät pystypuut, edestä n. 130 cm ja takareunasta vajaat 50 cm. Pystypuihin kiinnitettiin yläpuiksi eteen ja taakse kuusiropsit ja sivuille laudat. Kehikkoa vahvistamaan laitettiin vinotuet eteen ja sivuseiniin.

Yläpuihin naulattiin kattoruoteet poikittain ja niiden päälle ruuvattiin peltikatto. Seiniksi pujoteltiin koivunvesoja vieressä harvennetusta koivikosta.

Valmis! Aikaa rakentamiseen kahdelta mieheltä meni muutama iltapäivä parina viikonloppuna.

Nopeamminkin saisi valmista, jos olisi mahdollista kuljettaa kerralla paikalle kaikki tarvikkeet ja työkalut.

Rakentamiseen tarvittiin

  • nurkkakiviä
  • kuusiropseja
  • harvennusta kaipaava koivuvesakko
  • kierrätyslautaa ja -lankkuja
  • 4- ja 5-tuumaisia nauloja
  • ruuveja
  • kirves
  • moottorisaha
  • vasara
  • ruuvinväännin
  • juomavettä ja eväät

Heinäkuussa vietimme laavulla ensimmäisen yön

Mukaan otimme makuupussit ja ilmapatjat, tulentekovälineet, ruokaa, juomaa ja lämmintä vaatetta, sillä ennustaja lupaili epävakaata säätä. Laavun pihaan oli tehty kivireunuksinen nuotiopaikka ja penkki. Polttopuita oli pinottu laavun seinustalle ja alle kuivumaan rakentamisen aikana. Arto rakensi takametsään riu’un ja poika vuoli vielä puulusikan ruuanlaittoa varten.

Niin meillä oli oma laavu lähes kaikilla mukavuuksilla!

Tiristimme nuotiolla pekonia tikun hangassa, keitimme tomaatti-raviolikeiton pakissa ja söimme jälkiruuaksi paikan päällä valmistettua kerroskiisseliä kesän kypsyttämien vastapoimittujen mustikoiden ja vadelmien kera. Iltasella teimme puhdetöitä: miehet veistelivät ja vuoleskelivat, minulla oli sukankudin mukana. Kuuntelimme tuulen huokailua metsän puissa ja nautimme rauhallisen pysähtyneestä tunnelmasta.

Tuli rätisi nuotiossa, kenelläkään ei ollut kiire.

Sitten alkoivat haasteet

Illan kuluessa tulomatkalla ostettu vesikanisteri alkoi vuotaa. Olisi pitänyt ottaa juomavettä mukaan useammassa erillisessä astiassa, vaan eipä otettu. Olisi pitänyt testata kanisteria etukäteen, vaan eipä testattu. Olisi pitänyt ostaa laadukkaampi vedensäilytysväline, vaan eipä ostettu. Asettelimme kuppeja ja kuksia vuoron perään tip-tip-tiputtavan kanisterin alle, ettemme nääntyisi janoon yön aikana.

Opimme tästä, että jos majapaikka sijaitsee kaukana veden lähteestä, kannattaa juotavaa varata mukaan tarpeeksi – ja vähän ylikin.

Säiden säätäjä oli joko ironisella tai armeliaalla tuulella, sillä illan kuluessa alkoi sataa vettä. Ihan reilusti. Vesikriisi oli ohi. Riitti, että ladoimme kupit ja kuksat penkille ja ne olivat hetkessä täynnä. Kuivat puut paloivat sateesta huolimatta hyvin ja hehkuttivat lämpöä meille laavun asukeille.

Laavun räystäs ei suojannut kunnolla ja sadevesi tunkeutui etupuolelta laavuun. Pressu suuaukon suojana olisi pitänyt sateen loitolla, mutta silloin myöskään nuotion lämpö ei yltäisi laavuun saakka.

Makoilimme laavussa kuunnellen sateen ropinaa peltikatolla.

Silloin Arton makuualusta suhahti tyhjäksi littanaksi. Seinän punospuussa ollut oksantynkä oli puhkaissut patjan. Patja oli kirjaimellisesti paketista reväisty – onneksi, sillä paketissa oli mukana paikkaussetti. Paikka piti ja Arto sai alleen pehmeän pedin. Jos mukana on ilmapatja, kannattaa muistaa pakata matkaan myös paikkaustarpeet.

patjaa_paikkaamassa

Mahduimme hyvin laavuun, minä, Arto, poika ja kaksi koiraa. Toinen koirista nukkui Arton makuupussissa, toinen minun vieressäni takkini päällä.

Koko yön satoi. Makuupussin sisällä riitti lämmintä ja pidimme tulta nuotiossa lähes koko yön. Illalla nuotioon oli laitettu pitkä pölkky ja Arto oli kaivanut lähitienoilta tervaskantoja. Näin nuotioon ei tarvinnut olla jatkuvasti lisäämässä polttopuuta.

Jo aiemmalla laavuretkellä olimme havainneet hirven kiimakuopan lähistöllä ja todenneet laavupaikkamme vierestä kulkevan hirvien valtatien. Minulla oli pieni pelko siitä, että jäämme hirvilauman jyräämäksi yön aikana. Ainuttakaan villieläintä emme kuitenkaan retken aikana nähneet, lieneekö syynä omat koiramme vai pitämämme äänet. Jopa metsän linnut olivat liian arkoja tullakseen nähdyiksi.

Aamuyöstä tulivat kuitenkin itikat. Ensin yksi, sitten sata ja tuhat sen kaveria.

Eihän itikoista voi suomalaismetsässä keskikesällä yllättyä? Hyttyskuoron moniääninen ininä yltyi unihorteessa jyrinäksi, eikä vaimentunut verkkohatun tai aavikkohuivin avulla. Olisi pitänyt olla tulpat korvissa, vaan eipä ollut. Jos unesi häiriintyy herkästi, kannattaa mukaan ottaa korvatulpat.

Aamu tuli ja pelasti vähäuniset retkeilijät.

Aamupalaksi söimme nuotiokaurapuuroa tuoreilla marjoilla ja keitimme sajut. Pakkasimme tavarat, siivosimme nurkat, sammutimme nuotion. Uuden laavun vihkijäisyö oli takana. Meillä oli ollut tuuria, sillä saimme ilmapatjan paikattua ja taivas antoi juomavettä. Varasuunnitelmana olisi ollut palata tarvittaessa sivistyksen pariin jo ennen aamua. Unet jäivät vähäisiksi itikoiden ja oudon paikan takia.

Ehkä ulkona nukkumisen oppii vain ulkona nukkumalla? Jatkamme harjoituksia!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Powered by WordPress.com.

Ylös ↑

Matkailuakatemia

Päättyneen Suomat-akatemian ja nykyisen YritysLab-hankkeen yhteinen sivusto. Hankkeissa mukana laaja verkosto Suomen koulutusorganisaatioita.

Pipo silmillä

Lumeen rakastunut seikkailija

Reppu ja reissumies

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

LUONTOHAASTE

Tartu haasteeseen ja lähde kanssamme seikkailulle Suomen luontoon!

Lähierä™

Luonto on lähellä

Paula's photo

Photos and about photography in Jyväskylä

A Blog About Adventure

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

An Englishman in Finland: Blog

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Metsän suloisin paikka - Skogens ljuvligaste plats

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Pilkunviilaaja(ko)rento

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Yhteiskuntakriittinen puolue

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Elämäntapana Elämä

Kiivetään vuorille, juostaan alas, matkustetaan maailman ääriin.

Daphnion

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Tassut trailille

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Travellover

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Likely Gone Hiking

Moments from near and far

Polku

Outdoor Life Above the Arctic Circle

Reppu ja Reissumies Backpacker's Backpack

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Putkiaivomies ~ luonto kutsuu.

Retkeilyblogi suurella sydämellä.

Sinisen repun kirous

Hyvin pitkälti retkeilyä, ulkoilua, luontoaiheita, kaikenlaista näpertelyä ja kokeilua - ja joskus jotain muutakin!

Backroad Balkans

Never Stop Exploring

Reppuretkiä

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

huippuretki.fi

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Naisretkeilyn koko kuva

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

TIMOANTTALAINEN.COM

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

KEAN RETKI

Kaupunkilaisneito etsii luontoaan

%d bloggers like this: