Luonto auttaa hengittämään

Lapsettomien Lauantai on huomenna.

”Teillä on niin helppoa, kun sun lapsi on jo 17-vuotias ja saatte mennä ja tulla niin kun huvittaa”, tokaisee joku perheenäiti, joka ei ehdi ajatellakaan retkeilyä.

”Olettekos te ajatelleet hankkia lapsia yhdessä?” ovat kaikki kysyneet jossain vaiheessa. Viime aikoina vähemmän, mutta kuitenkin kysyneet.

”Syntyvyys on laskussa, lisääntykää”, toitottaa jokainen vanhoillinen poliitikko.

”Lasten kanssa retkeily on ihanaa!” – kaikki retkeilybloggaajat.

”Kahdesta tulee kolme, meille tulee vauva” – kaikki tuttavat Facebookissa.

Olemme yrittäneet saada lasta kaksi vuotta eikä lapsettomuuden syytä ole löytynyt. Surun lisäksi alan kärsiä elämän elämisestä kalenteri kädessä: aina on väärä hetki, sillä poliklinikka ei ole auki viikonloppuisin ja arkipyhinä. Koulun pakolliset vaellukset iskevät juuri vääriin hetkiin.

Huolimatta termeistä ja lyhenteistä, olemme samassa veneessä, samassa surun meressä.

Koko asiaa leimaa häpeä ja puhumattomuus.

Tahaton lapsettomuus yleistyy koko ajan. Henkilökohtaisella tasolla se aiheuttaa masennusta, surua ja kustannuksia mahdollisesti tuloksettomien hoitojen muodossa. Itse käyn hoidoissa julkisella puolella ja kustannuksia tulee näin myös yhteiskunnalle.

Kuten masennuksessakin, myös tahattomasta lapsettomuudessa puhuminen on minulle itselleni tehnyt ongelmasta helpomman kestää. En ole hyvä valehtelemaan ja minun on helpompi möläyttää tämä asia ulos kuin olla kohtelias ja ajatella toisten ihmisten järkytystä.

Viikonloppu on siis minulle ristiriitainen: lauantaina on taas takuuvarmasti ovulaatio, joka poliklinikan hoitojen merkityksessä menee hukkaan, sunnuntaina on minulle 17.  äitienpäivä.

Vietän lauantain luontoalan töissä: apuoppaana retkeilykurssilla Nuuksiossa, menen suorittamaan näyttötutkintoa. Se tuntuu hyvältä vaihtoehdolta.

Joskus vain tämä meidän parisuhde ja vahva harrastus luonnon parissa estävät minua syöksymästä pimeään kuiluun, jossa menettäisin toimintakykyni. En toivoisi tätä elämäntilannetta kenellekään, siksi iloitsen kaikista pienistä ihmisentaimista ystävien ja tuttavien erilaisissa elämäntilanteissa eikä minulla ole kuin pientä vaikeutta onnitella raskaana olevia (se vaihe on varmaan sitten joskus myöhemmin tulossa).

Hienot suunnitelmat ensi kesäksi ja ensi vuodeksi ja haave uudesta työelämästä luontomatkailun parissa saavat minut näkemään tulevaisuuteni valoisana, mutta jossain taustalla on ajatus, että jos se kaksi viivaa vain näkyisi tikussa, siirtäisin kaiken heti parilla vuodella eteenpäin.

Jos siis olet kadehtinut, ihmetellyt tai vieroksunut loputonta tarvettani piiloutua metsään, tämä on yksi isoimpia syitä.

Ei mitään niin pahaa, ettei siitä seuraisi edes jotakin hyvää. Tämä on taas sitä itsetutkiskelua ja oppimista ihmisenä, sillä se nyt vain ei käy, että lakkaan kokonaan elämästä, kun odotan jotain, mikä ei ehkä koskaan toteudu.

En voi lohduttaa muita tahattomasti lapsettomia, sillä tiedän itsekin, ettei siihen suruun löydy parannusta. Sanat eivät auta. Mikään ei auta. Kunnes sitten joskus jokin auttaa. Keinot selvitä on jokaisella omat.

//Anne

Mikä on lapsettomien lauantai?

Lapsettomien Lauantain takana on Simpukka, lapsettomien yhdistys. He kertovat päivästä seuraavaa:

Lapsettomien Lauantaita viettämällä haluamme muistuttaa, että vanhemmuus ei ole koskaan itsestään selvää: kaikki naiset eivät ole äitejä eivätkä miehet isiä. Tahaton lapsettomuus koskettaa joka viidettä pariskuntaa. Lapsettomuus voi johtua myös elämäntilanteesta, kuten siitä, että ei ole puolisoa.

Lapsettomien Lauantaita edeltää Simpukka-viikko. Tuolloin järjestetään tapahtumia joka puolella Suomea. Tapahtumat ovat avoimia kaikille, joita lapsettomuus koskettaa, myös lapsettomien läheisille ja ammattilaisille.

Vuonna 2017 Lapsettomien Lauantai järjestetään jo 24. kertaa. Tapahtuman aihetunnisteet ovat #yksiviidestä ja #LapsettomienLauantai.

Lapsettomien_lauantai_jaettava_yksiviidesta.png

6 Replies to “Luonto auttaa hengittämään”

  1. Hieno ja rohkea kirjoitus ❤️ Vaikka asia ei itseäni henkilökohtaisesti koske, olen silti kiitollinen että toit tärkeän mutta aran ja kipeän asian enemmän pinnalle ja näin helpotit varmasti jonkun toisenkin asian kanssa painivan tuskaa kertomalla ettei hän ole yksin.

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos! Ajatukseni onkin ehkä tuoda esille sitä, että monella on murheita, joiden kanssa ajattelee olevansa ypöyksin, vaikka kohtalotovereita olisi ympärillä. Eivätkä kaikki tietenkään halua jakaa näin henkilökohtaista asiaa. Joskus vain itsestä tuntuu, että tämän sanominen ääneen on vienyt osan tuskasta pois. Kiitos kommentistasi! ❤

      Tykkää

  2. Mua tämä koskettaa myös. Itse lopulta päätin, ettei lapsi tee elämästä täydellistä eikä lapsettomuus epätäydellistä. Se helpotti kummasti.

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos kommentistasi! Tilanne onkin vaikeimmillaan, kun on tämä epätietoisuus ja toivo, joka välillä on epätoivo. Luulen, että kun joskus yrittäminen loppuu joko onnistumiseen tai siihen, että hoitosuunnitelma ja ikä tulevat vastaan, asian kanssa on kaiken kaikkiaan taas erilaista olla ja elää. Sitten surukin on surtavissa eri tavalla.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s