Maailma avoinna

Mitä minä olenkaan mennyt tekemään? Saanko enää koskaan työtä?

Kysymyksiä risteili päässäni yön pimeinä tunteina, kun olin saanut tietää, ettei minulla enää olisi, enimmäkseen tuotannollisista ja taloudellisista syistä ja pieneltä osin omasta toiveestani, työpaikkaa kesäkuun jälkeen.

Tuon jälkeen totesin vielä olevani malttamaton ja huono odottamaan mitään, joten pyysin kaiken kukkuraksi vielä opintovapaakuukausia keväälle, nyt kun ennen potkuja saan vielä aikuisopintorahaani.

Hullu. Hullumpi. Pähkähullu. Ajatukset kiersivät kehää.

Tuon yön jälkeen ei ole valvottanut. Olen nyt jo ensimmäistä täyttä viikkoa opintovapaalla.

Tajusin toki, mistä valvomiseni johtui. Olinhan tehnyt samoja töitä jo useamman vuoden ajan ja kehittynyt niissä jopa taitavaksi. Nyt aioin lopettaa noiden asioiden tekemisen ja siirtyä kokeilemaan jotain, missä en missään tapauksessa olisi valmis tai hyvä.

En kuitenkaan lähtenyt soitellen sotaan, olinhan ennen tätä irtautumista tehnyt jo jonkun aikaa asioita päästääkseni irti toimistoelämästä ja hypätäkseni ulkoilmaan.

Opiskelu erä- ja luonto-oppaaksi aikuiskoulutustuella

Olin opiskellut erä- ja luonto-oppaaksi jo puoli vuotta, kun varsinainen kokoaikainen opintovapaa alkoi viikko sitten. Olin käyttänyt opiskeluun kaikki lomani ja saldotuntini. Olin ollut jo muutaman viikon osittaisella aikuiskoulutustuellakin.

En olekaan kertonut teille, kuinka sain vahingossa tietää, että olen oikeutettu koko rahaan: se kun vaatii 8 vuoden työhistorian ja minulla työhistoriaa oli opintojen alkaessa 8 vuotta ja 1 kuukausi.

Jostain syystä olin luullut työvuoteni vähäisemmiksi ja opiskellut lomapäivien turvin, kun minulle sattui silmiin oma eläketurvaotteeni arkistoja siivotessa. Kun silmäilin sitä ylimalkaisesti, tajusin työvuosia olevan enemmän kuin olin arvannutkaan.

Hain aikuiskoulutustukea ja sen takia minulla olikin taloudellisesti turvallinen olo, kunnes sain potkut. Tai siis saan kesäkuussa, nehän eivät vielä ole toteutuneet. Toivon, että TE-toimisto on suopea opiskeluitteni kanssa, koska kun työt loppuvat, loppuu myös aikuiskoulutustuki ja opinnot ovat kuitenkin jo loppusuoralla. Olisi sääli jättää ne kesken.

Yrittäjyys erä- ja luonto-oppaana

Joku magneetti ilmeisesti vetää tekemään pitkää päivää ja elämään ennemmin pienellä rahalla ulkoilun parissa kuin toimiston harmaana.

Toimistossa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta huomasin, että siellä YT-neuvotteluissa en ollut itse osallisena lainkaan, vaikka minun asioistani päätettiinkin. Toivoisin siis, että ainakin muutaman vuoden tästä eteenpäin kävisin neuvotteluja itseni ja asiakkaiden kanssa: onko minulla töitä vai lomautanko itseni?

Toki saatan joskus palata toimistoon, mutta ei se silloin ole luovuttamista, luultavasti se on vain seuraava vaihe elämässäni, johon mahtuu monta uraa, monta ammattia ja vaihtelua.

Minulla on niin paljon ideoita, että pääni oikein surisee.

Jalostan parhaillaan tuotteita, joita voisin tehdä jatkossa. Laadin myös suunnitelmaa siitä, mitä kaikkea minun tulee opiskella, että voin juuri näitä tuotteita tehdä. Millaisia reissuja pitää tehdä, mitä opiskella ja onko kursseja, joilla saisin näihin asioihin pätevyyttä.

Mitä voisin tehdä heti ja mitä voisin tehdä vaikkapa ensi vuonna?

Harrastuksesta ammatti

Voihan siitä tulla katastrofikin, kun tekee harrastuksesta itselleen ammattia. Viime viikot ovat kuitenkin osoittaneet, että jos nimike on erä- ja luonto-opas, se saattaa mennä välillä myös sisähommiksi.

Olin juuri Metsämme-tapahtumassa messuemäntänä, ja vaikkei se ihan niin mennytkään kuin telttaparini Elina epäili, ei se nyt oikeastaan kauhean kaukana ollut.

Ajatushan oli, että tarjoilemme kuusenkerkkäsimaa minihameissa puolijoukkueteltassa.

Rakensimme hienon Retkipaikan osaston, suunnittelin ohjelman ja pidin kaikki langat käsissäni ideasta purkamiseen ja tavaroiden palauttamiseen asti. En voi tarpeeksi kiittää opiskelukavereitani ja muita vapaaehtoisia, jotka tekivät koko osastosta ulkoilun juhlaa messuhallin kaukaisimmassa reunassa: porukkaa oli ihan pipona!

Vaihtelua työtehtävissä siis on. Olen menossa Metsähallitukselle työharjoitteluun kahdeksi kuukaudeksi ja työtehtävät ovat monimuotoisia yritysyhteistöiden etsimisestä varaustuvan maalaamiseen kentällä. Luontokeskuksessa haluan käydä tekemässä asiakaspalvelutyötä. Metsämme-tapahtuman jatkoa suunnitellaan jo parin viikon päästä.

Millaisilla ominaisuuksilla sitten kuvittelen pärjääväni?

Asiakaspalvelutaidot.

Minulla on pitkä kokemus siitä, kuinka hoidetaan tilanteita, joissa jotain on pielessä, sillä koko viimeisin työurani on ollut pelkkiä ongelmien selvittelyjä, yleensä vielä teknisten ja vaikeiden, elämää hankaloittavien. Olen tehnyt myös myyntityötä useallakin eri alalla.

Some on opettanut olemaan aina kommentoijan puolella, sillä oletteko koskaan kuulleet kenenkään muuttaneen mieltään nettikeskustelussa? En minäkään.

Nyt on siis mahtavaa, kun suurin osa asiakkaista on jopa into piukeana tulossa mukaan!

Verkostoituminen.

Opiskelukavereillani on kaikilla omat erikoisosaamisensa. Heiltä saan apua ja neuvoja ja vastavuoroisesti autan heitä tarvittaessa. Blogin myötä olen tutustunut mahtaviin retkeilyn ammattilaisiin ja harrastajiin. Opiskeluaikana olen pyörinyt paljon erilaisissa tapahtumissa tutustumassa yhteistyötahoihin.

Kilpailu ei ole se juttu, sillä me muutamat vakavissaan tekevät saamme kyllä täytettyä omat asiakaspaikkamme, jos sen sijaan haluamme tarjota palvelua isoille yrityksille ja isoille massoille, meidän pitää tehdä yhteistyötä.

Somesisältöjen tuottaminen on iso osa työtä ja siinä olen tehnyt jo moneen eri paikkaan.

Joustavuus.

Venyy, paukkuu ja taipuu.

Teen erilaisia asioita, enkä todellakaan ajatellut esimerkiksi yllä mainittujen messujen kohdalla, etten tee niitä, koska aikaa olisi liian vähän ja työtä liikaa, en saisi palkkaa työtuntien mukaan eikä tämä olisi eräoppaan työtä ollenkaan. Tein ne ja olen todella ylpeä ja kiitollinen, että sain tehdä ne.

Monen muun asian kanssa on käynyt samoin: hullun kuuloinen urakka on osoittautunut sellaiseksi, mistä saa lopulta pisimmän työsuhteen, parhaan palkkion tai se jää muistojen arkistoon hienona saavutuksena.

En ole sulkenut pois myöskään sitä vaihtoehtoa, että teen osa-aikaisena tai väliaikaisena jotain muuta työtä maksaakseni laskuni. Se voi olla välivaihe, kehitysvaihe tai jopa pysyvää, jos joku työ tilanteeseen sopii.

Kehittyminen.

Kehityskaari erätaidoissa ja luonnontuntemuksessa on nousujohteinen: vaikka minulla ei ole pitkää kokemusta, jonkinlainen asenne ”jos en osaa, opettelen” kantaa.

Ammatinvaihtopäätöksen tehtyäni olen käyttänyt kaiken liikenevän energian uusien taitojen opetteluun. Kuntoa kehitän innokkaasti, koska olen ajatellut sen olevan yksi sellainen tuote, jossa minulla olisi henkilökohtainen kehityskertomus aiheella Sohvaperunasta eräoppaaksi, kun taas asiakkaalleni tätä voisi tarjota jonkinlaisena hyvinvoinnin ja metsäkuntoilun innostumiskurssina. Minullahan on siis ihan omakohtainen kokemus luonnon liikuttavasta vaikutuksesta!

Tämä tuote kulkee suunnitelmissani työnimellä Kesäksi vaelluskuntoon, joka ei ole vielä ollenkaan ajatukseni tai arvojeni mukainen oikea tuotenimi, mutta kuvaa kurssin ajatusta ymmärrettävästi.

Höperyys.

Saan ideoita, ehkä kymmeniä joka ikinen päivä.

Tämä olisi hyvä, jos ideat olisivat edes enimmäkseen hyviä ja toteutusvalmiita. Eivät ne kuitenkaan ole, osa on luokattoman huonoja. On se tavallaan myös hieman raskasta, kun aivot eivät kerta kaikkiaan sammu iltasella, ellen kuuntele korvanapeista jotain tylsää radio-ohjelmaa.

Jos menen ulkoilemaan ja liikkumaan uusiin paikkoihin, alkavat ideat tulvia villisti. Siksi lenkkeilenkin usein arkisin juuri samaa polkua pitkin, että saisin olla hetken rauhassa uusilta virikkeiltä.

Näen kuitenkin paljon tekemisen mahdollisuuksia joka paikassa!

Peurunka Fatbike

Taas mentiin tässä kirjoituksessa vähän tajunnanvirralla. Tällaista tänne ruudun taa kuitenkin kuuluu ja katsotaan, mihin nämä muutokset johtavat.

Jos tuli mieleen joku liiketoimintalähtö, laita minulle sähköpostia: rinkkaputki@gmail.com!

//Anne

4 Replies to “Maailma avoinna”

  1. Ihana kirjoitus Anne ja niin paljon hyviä ajatuksia! Sinun huikea energiasi ja mahtavat ideasi kannustavat minua ihan valtavasti, on ilo ja kunnia olla opiskelukaverisi ja telttaparisi! Yhteistyössä todella on voimaa! Tulet taatusti pärjäämään valitsemallasi tiellä!

    Liked by 1 henkilö

  2. Et ole minusta laisinkaan hullu, hullumpi tai pähkähullu, vaan määrätietoisesti ja suunnitelmallisesti unelmiaan kohti taaplaava lajitoveri. Mahtavaa! Tämä maailma tarvitsee lisää kaltaisiasi. ❤

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s