Talvi- ja/tai kevätretki Leivonmäelle

Veljeni kysyi, onko Leivonmäen kansallispuisto käymisen arvoinen paikka.

No on! Alkoi siis retkisuunnittelu pääsiäisviikonlopulle.

Olin huomannut, että Rutalahdesta Koskikaran kierrokselta lähtee polku kohti etelää, muuta kansallispuistoa. Kerranhan olen seisoskellutkin tuon kyltin edessä, siinä tosiaan lukee, että tästä Soimalammen laavulle x kilometriä, ja tuo kilometrimäärä on väärä. En tiedä mistä moinen lappunen on ilmaantunut siihen.

Matka on noin 8 kilometriä.

Hieman Via Dolorosaa hoilotellen lähdimme siis matkaan kohti Soimalampea. Kansallispuiston alueella oli vehreitä polkuja ja linnunlaulua, mutta tämä ei suinkaan ollut koko päivän ohjelma.

Kiipesimme Matkusvuorelle ihailemaan maisemaa.

Retki tuntui jossain kohtaa vähän pitkäveteiseltä, kun kuljimme vain loputonta tietä pitkin ja tien vieressä oli monta hakkuuaukkoa. Yhdyspolku kulkee puoliksi yksityisillä mailla ja puoliksi kansallispuistossa.

cof
Kartanpiirtäjänä tarvitsen selvästi lisää harjoitusta!

Kansallispuiston alkaessa loppui hakkuuaukko ja sukelsimme hetkeksi vehreään sammalmattoiseen metsään.

Leivonmäen Kansallispuisto_Ruhalahti-Soimalampi-Selänpohja-42.jpg

Yöpaikkaan Soimalammelle päästyämme neuvottelimme vielä hetken, jatkaisimmeko Lintuniemeen, mutta totesimme sen olevan suosittu paikka ja melko varmasti siellä olisi paljon yöpyjiä. Jäimme siis tälle vähemmän ruuhkaiselle laavulle.

Illalla paistoimme lettuja.

Soimalampi on pieni lampi, mutta sen jää rutisi kovaäänisesti illan mittaan eli vaikka vesistö olisi piskuinenkin, kevät saa sen paukkumaan.

Heikillä oli mielenkiintoinen valokuvausprojekti meneillään. Aika hienoja, eikös vaan?

Aamulla nukuimme pitkään. Tavallisesti vaelluksilla on kiirus jatkamaan matkaa, mutta nyt meidän tuli kävellä vain noin kolme kilometriä autolle, joten kun silmät tällaisella aamuihmisella aukenivat kello seiskalta, pistin ne äkkiä takaisin kiinni.

Verkkaisen myöhäisen aamupalan jälkeen kävelimme autolle. Matkaseuralaiseni olivat kai jo kuulleet tarinoitani suppakuoppien syntyvaiheista riittämiin, mutta kerroin ne silti.

Soimalampi on erinomainen kohde yhden yön retkelle ja jos lyhyet päivämatkat eivät haittaa, Leivonmäen kansallispuiston pohjoisosissa voi tehdä oikein mainion kahden yön retken: yksi yö Soimalammella ja toinen Lintuniemessä.

Autonsiirtopalvelu Rutalahti-Selänpohja?

Veljeni oli jatkamassa matkaa Helsinkiin ja meidän piti palata Jyväskylään, joten olimme jo tullessa järjestelleet autot: veljeni auto vietiin ensin Selänpohjaan ja meidän autolla ajettiin Rutalahden koululle. Takaisin tullessa veljeni vei meidät autollemme ja lähdimme kaikki kotia kohti.

Yleensä ei ole kahta autoa käytössä, mutta yhdysreitin kanssa voisi ajatella vaikka kahden perhekunnan yhteistä retkeä ja tällaista autonsiirtelyä.

Pääsiäinen oli tänä vuonna kylmä, mutta lumet olivat suurimmaksi osaksi sulaneet. Pakkasta oli yöllä kymmenen astetta ja päivälläkin viitisen astetta. Maasto oli siis kuivaa ja kamppeet säilyivät kuivina. Oikein hieno sekoitus kevätaurinkoa ja kylmyyttä!

//Anne

Aiemminkin olemme käyneet Leivonmäen kansallispuistossa:

Ensimmäinen talviyöpyminen Soimalammella.

Koskikaran Zen-kierros.

Kaikki jutut Leivonmäeltä.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s