Talvinen Jurmo

Tunnustan, olen syksy- ja talvi-ihminen.

Tykkään värikkäistä ja kuulaista syyspäivistä, sateesta, myrskystä ja myös pimeästä. Talvella parasta on narskuva lumi ja pakkanen. Retkeilyn näkökulmasta nämä ajankohdat luovat puitteet rauhalliselle retkeilylle, jota vaille jää kesän ruuhkakuukausina.

Helmikuussa tutustuin mielenkiintoiseen kohteeseen, Jurmon saareen saaristomerellä. Saari on tunnettu etenkin lintuharrastajien keskuudessa. Nyt saarella oli hiljaista ja rauhallista sekä lintujen että ihmisten osalta – olimme osan ajasta seuralaiseni kanssa saaren ainoat ulkopuoliset vierailijat.

Ei ollut ruuhkaa, ei – oli tilaa olla ja hengittää!

Upean auringonnousun saattelemana lähdimme Pärnäisten satamasta matkaan yhteysalus Eivorilla. Maksuton matka Jurmoon kestää n. 3 tuntia riippuen siitä, pistäydytäänkö välillä muutamassa muussa saaressa ottamassa/jättämässä kyytiläisiä. Aluksen matkassa kulkevat ihmisten lisäksi kätevästi saarelaisten tavara-ja ruokalähetykset, joten yhteysaluksen kulku on elintärkeä osa saarelaisten elämää.

Olimme varanneet majoituksen saarella mökkejä vuokraavalta Klas Mattsonilta. Hän oli meitä satamassa vastassa lava-autolla, jolla matkatavarat kuljetettiin mökille. Matkaa satamasta tuli reilu kilometri.

Saarella ei ole kauppaa, joten ruoka oli tuotava mukana. Kesäaikaan satamassa on kahvila. Ympäri vuoden saarella asuu Mattsoneiden perhe ja kaksi vanhempaa pariskuntaa. Alakoulu on viereisellä Utön saarella, muuten koululaiset suuntaavat mantereelle kouluun. Myös Skype-yhteyksiä hyödynnetään opetuksessa.

Majoitteemme oli saaren vanhimmassa rakennuksessa, joka on rakennettu 1700-luvulla.

Fjäderkammare eli höyhenhuone kooltaan 160×600 cm ja hellyttävän suloinen! Tässä huoneessa on aikanaan kynitty lintuja. Nyt huoneessa on parisänky, pieni pöytä ja keittolevy sekä jääkaappi. Vessa-asiat hoidetaan ulkohuussissa ja vesi haetaan kaivosta. Täydellinen irtiotto arjesta!

Ensikosketus saareen sai jo hymyn huulille sillä alpakat tulivat tervehtimään meitä uteliaina. Mattsoneilla on 5 alpakkaa, jotka ulkoilevat vapaina saarella. Villasta tehdään mm. lapasia ja pipoja.

Saari on noin viisi kilometriä pitkä ja kilometrin leveä. Osa saaresta on kansallispuistoa ja linnustonsuojelun vuoksi tietyissä osissa saarta liikkuminen on kielletty 1.4. – 31.7. välisenä aikana. Talvella koko saari on käytettävissä ulkoiluun.

Päivien aikana tutustuimme saaren eri osiin kävellen ja talvista luontoa ihmetellen. Saaren pitkät, kapeat ja kiviset niemet olivat mainioita paikkoja nauttia aurinkoisista talvipäivistä ja kuunnella meren ääniä eväitä syödessä. Saarella oli myös mänty-ja leppämetsiä, joissa tunnelma oli sadunomainen. Suurin osa saaresta on kanervan ja katajan peittämää. Metsähallitus ja ahkerat vapaaehtoiset (mm. Luontoliiton vapaaehtoisleiriläiset) ovat vuosien aikana raivanneet ja kulottaneet suuria katajapensaita, jotta niitty-ja ketokasvit pääsisivät taas kasvamaan saarella. Lisäksi kesäisin saarella laiduntaa karjaa.

Auringon painuttua mailleen saavuimme pieneen kammariimme, kokkasimme ruokaa ja laitoimme saunan lämpiämään. Ilta vierähti kynttilänvalossa istuen, kirjoja lukien, keskustellen ja tähtitaivasta ihaillen. Unta ei tarvinnut enää kauaa odotella.

Talvinen Jurmo antoi 4 päivän aikana parastaan: upeat auringonnousut ja -laskut, kuutamo ja tähtitaivas, kaunis ja karu luonto sekä ihana rauha.

Vielä sen myrskyn haluaisin kokea….

//Anna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s