Ensimmäinen kerta: hiihtovaellus

Blogimme on täynnä ensimmäisiä kertoja ja nyt seuraa ensimmäinen talvivaellus.
Outdoor Siskoilla on tammikuussa perinteinen hiihtovaellus. Olin roikkunut tovin Facebook-tapahtuman ”ehkä osallistujissa”, mutta vuoden alussa vieraskynämme Anna sai houkuteltua minut siirtämään ruksini Ehkä-laatikosta Osallistun-laatikkoon.

Enpä tuolloin arvannutkaan, kuinka mukava reissu tuosta tulisi. Anna itse ei lähtenytkään, mutta ihana, kun houkutteli minua!

Etukäteen pelkäsin esimerkiksi sitä, että hiihtäminen ahkio perässä ottaisi koville (ei ottanut), paleltuisin iltasella (en paleltunut) ja etten tuntisi oloani kotoisaksi isossa naisporukassa (olipas kuitenkin ihan mukavaa).

Perjantai

Perjantain matka oli pituudeltaan vain kolme kilometriä, kun Padasjoen satamasta hiihdimme pilkkopimeässä, paukkuvaa jäätä kuunnellen, Vähä-Haukkasaloon ensimmäiselle yöpaikalle.

En muista ihan heti niin kovasti pelänneeni kuin tuolla jäällä.

Hiihdin hipihiljaisena jonon viimeisenä, keskittyen jään rahinaan suksien alla, ja toivoin, ettei kukaan pyytäisi minua hiihtämään ensimmäisenä. Tämä ei ollut kovin realistinen pelko, sillä etummaisena hiihtivät jääasiantuntijat, retkiluistelun aloittaneet ja pimeässä ennenkin suunnistaneet.

Myötäilimme Postihiihdon reittiä, joka oli hyvin merkitty. Heti lähdettyä kiersimme yhden railon. Jää hieman tärähteli suksien alla paukkeen tahtiin. Meillä oli kaikilla naskalit kaulassa, mutta en voinut olla miettimättä, miten pimeässä pelastautuisin: en ehkä mitenkään.

Yöpaikka ei tosiaan ollut kaukana ja perillä pelot jo unohtuivat. Vähä-Haukkasalossa jäin hetkeksi pyörimään nuotiopaikalle, minun kun piti tehdä vielä valinta eka yön majoitteesta. Mukanani ollut riippumatto pääsi puiden väliin ja nukuinkin siellä makeat unet.

Lauantai

Lauantaina herätessä näin sateenkaaren ja minulle tuli kiire ikuistaa se.

Onneksi Heikki oli lykännyt kameran minulle matkaan.

Aamupalalla nuotion ääressä olikin aivan uusia naamoja, pimeässä kun tutustuminen oli vähän hankalaa. Kaikki puuhailivat reippaina ja varastinkin parhaita vinkkejä omaan talviretkeilyyn ja kerron osan teillekin ihan omassa kirjoituksessaan. Varsinkin ruokahommat näytti kovin käteviltä!

Osa naisista tuli vasta lauantaina satamasta Vähä-Haukkasaloon ja lähdimme yhtä matkaa eteenpäin. Lunta ei jäällä juuri ollut ja näissä oloissa hienommat sukset tai pikemminkin niiden pilaantuminen olisivat ehkä minua harmittaneet, mutta SA-kaupan suksien perässä ahkio kulki nätisti ja kun sää oli pakkasella, ei kenkiäkään tarvinnut suojata vedeltä.

Aurinko paistoi kauniisti ja jokainen naama joukossamme oli yhtä hymyä. Jutteli kenen kanssa vain, oli ilo läsnä.

Lounaspaikkamme oli kaunis Lietsaari. Ahkiot jäivät rantaan ja ylitimme kannaksen nauttiaksemme eväät ja auringonsäteet. Ruokaa nauttiessa oli hiljaista, mutta puheensorina alkoi, kun eväät oli syöty.

Itse söin tuhtia pussievästä, mutta tajusin tehneeni ensimmäisen ruoka-arviointivirheen. Lounaan olisi kuulunut olla kevyt ja valmis, esimerkiksi keittoa termarissa tai voileipiä. Illalla olisi maistunut sitten tuhdimpi eväs. Minähän söin nyt päinvastoin.

Nälkään en kuitenkaan kuollut, sillä herkkuja olin varannut retkelle vaikka muille jakaa. Söin aamusuklaat kumpanakin aamuna ennen makuupussista nousemista, nauttien lämmöstä ja mukavuudesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Päijänteellä.

Saavuimme hyvissä ajoin Kelventeelle, jossa yövyimme, minäkin tällä kertaa omassa uudessa teltassani. Muutamia talvitelttoja nousi jäälle ja riippumattokin oli rannan puissa. Kun kullakin oli maja pystytetty, kävimme kävellen saaren toisella puolen ihailemassa maisemia.

Iltanuotiolla riitti juttua, kun on paljon porukkaa, oli mukava vaihtaa kuulumiset tuttujen kanssa ja tutustua uusiin tyyppeihin.

Tämä oli kuin sellainen hassu pimeässä järjestetty cocktail-tilaisuus, jossa kaikilla on paksut toppahameet ja ihan erilaiset elämäntilanteet.

Vaikka riippumatossa nukkuminen onkin itselleni kivutonta, oli teltta kuitenkin lämpimämpi tuulisenä yönä. Onnekseni olin pystyttänyt sen kohtisuoraan rantaa kohti, kun ajattelin sieltä tuulevan ja niinhän sieltä tuulikin.

Uusi telttani on käytettynä ostettu kolmen vuodenajan teltta ja oli ekassa testissä ”melkein talviolosuhteisiin”, läpäisten testin mainiosti. Vaikka se olikin vain viidellä narulla kiinni, se pysyi vakaana ja kun aamulla heräsin, huomasin myös ilmanvaihdon olevan hyvä: yöllä läpi käynyt tuuli oli huolehtinut siitä, että hengitysilman kosteus poistui ja teltta oli sisältä aivan kuiva. Seuraavalle retkelle ostin vielä solumuovin koko lattian pituudelle, sillä se lisää vielä mukavuutta talviretkeilyyn.

Sunnuntaina hiihtelimme takaisin harmaassa, joskin sateettomassa ja tuulettomassa kelissä.

Kiitos Siskot, tämä oli ensimmäinen, mutta ei varmaankaan viimeinen reissuni! Opin aivan valtavasti uutta ja sain uusia ystäviä.

Kaikki omat, varastetut ja saadut talviretkivinkit tässä lähiaikoina tulossa omana kirjoituksenaan!

//Anne

P.S. Samasta retkestä kertoo myös Minna.

One Reply to “Ensimmäinen kerta: hiihtovaellus”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s