Pakkasrajalla Nyrölässä

Vuoden eka reissu osui loppiaisviikonloppuun ja kohteeksi valikoitui Nyrölä. Onko järkeä lähteä tarkoituksella lähes kolmenkympin pakkasiin?

Eihän siinä mitään järkeä ole, ellet sitten tarkoituksella ajattele testata varusteita tutussa paikassa, hyvässä seurassa ja melko lähellä parkkipaikkaa. Näin me teimme. Ns. riskiarvio oli puolellamme, sillä olimme ottaneet huomioon kaikenlaista.

Oma vaatetus oli reilusti yläkanttiin, enhän halunnut palelluttaa itseäni. Päätellen retkiseuran naamoista heilläkin oli riittävästi yllä. Minulla oli melkein kaikki vaatteet jo matkalla päälläni, mutta en ehtinyt hikoilla reilun kilometrin matkalla. Omat vaatteeni leirissä:

  • Jalassa merinovillaa ja päällä neulottu villasukka, pilkkikengät (kävellessä vaelluskengät)
  • Kahdet merinovillakalsarit ja flanelliset pyjamahousut
  • Toppahousut
  • Kaksi merinovilla-aluspaitaa ja neulottu villapaita, retkeilytakki päällimmäisenä
  • Kaksi merinovillaista kauluria, toinen ihan kaulan myötäinen ja toinen väljempi, päällä puuvillahuivi
  • Merinovillapipo
  • Toppahanskat

Kun retkellä on kaksi valokuvaajaa, täytyy kamerat ja kännykät lisälämmitellä yöllä, joten niiden varalle meillä oli kylmälaukku, joka siis toimi nyt lämpölaukkuna sekä kädenlämmittimiä, jotka Prismassa taisivat olla 1,50 € /pari. Samoja käytettiin myös lapasissa ja sukissa.

Meillä oli kaksi koiraa mukana, joilla molemmilla oli päällä lämmin Hurtan ulkoilupuku ja jos koirat eivät olleet liikkeellä, isompi oli omassa makuupussissaan ja pienemmän kanssa minä olin makuupussissa. Pienen koiran lämpö ei riitä lämmittämään makuupussia sisäpuolelta yksinään, joten oma ihminen on tarpeen.

Illalla

Kuten usein muulloinkin työpäivän jälkeen tehtävissä retkissä, saavuimme paikalle myöhään illalla ja valokuvaajat keskittyivät kuvaamiseen minun huolehtiessa leiristä ja hieman myös pikkukoirasta, joka ei suostunut makuupussiin yksinään. Heti, kun nuotio oli syttynyt, kömmin sen kanssa makuupussiin ja ihailin sieltä muiden touhuja.

Valokuvat kuusta, tähdistä, revontulista ja laavusta nuotion valossa onnistuivat hienosti eikä kenenkään kamera vielä sanonut sopimusta irti pakkasen vuoksi.

Ennen nukkumaanmenoa kävin vielä jaloittelemassa (ehkä hieman liian kiireisesti) ja riisuin toppahousut makuupussin jalkopäähän (makuupussini on vähän liian pitkä, joten toppahousut vievät sopivasti tilaa jalkopäässä).

Minulla oli päällekkäin oma makuupussini, jonka comfort-lämpötila on -9 °C ja sen päällä Varustelekan jättipussi, joka on varmaankin tarkoitettu nollakeleille tai pikkupakkasiin. Alustana oli R-arvon 6 Expedin puhallettava, synteettistä täytettä sisältävä alusta. Tuo R-arvo siis tarkoittaa eristävyyttä, 6 on jo tosi hyvä ja tarkoitettu noin -20 °C pakkasiin.

Kummalliset vilunväristykset puistattivat varmaan vartin koko kehoa, mutta loppuivat kun tein itselleni toisesta merinovillaisesta kaulatuubista ”silmäsiteen”, joka peitti pipon rajasta sieraimiin asti naamani. Joko tämä oli taikauskoa, tai sitten kroppa luuli olevansa hätätilanteessa, kun naama oli pakkasessa. Saattoi johtua myös liian vähäisestä jumppaamisesta ennen makuupussiin kömpimistä. Leudommilla keleillä vastaavaa ei ole tapahtunut.

Ihmeen hyvin nukutti tämän alkuillan kokemuksen jälkeen, vaikka aamulla pakkanen oli kirinyt kolmeenkymppiin.

Kylmä makuupussissa ei ollut, paitsi kylkeä kääntäessä hetkellisesti, sillä koiran siellä nukkuessa ei voi kauluria vetää täysin kiinni. Kun sitten käännyin, humahti kylmää ilmaa pussiin ja kesti taas hetken lämmitellä sisältö. Toisaalta koira tuo ja myös tarvitsee niin paljon lisälämpöä, että tämä oli paras ratkaisu.

Vaatteeni makuupussissa:

  • Jalassa merinovillasukat ja päällä neulottu villasukka
  • Kahdet merinovillakalsarit ja flanelliset pyjamahousut
  • Kaksi merinovilla-aluspaitaa ja neulottu villapaita
  • Kaksi merinovillaista kauluria, toinen ihan kaulan myötäinen, jonka nostin nenän ja silmien päälle ja toinen väljempi
  • Merinovillapipo
  • Pikkukoira 🙂

Aamulla

Aamulla pikkukoiran makuupussissa pysyminen oli jo isompi ongelma. Se olisi halunnut juosta pitkin ja poikin ja tietenkin kohta nosteli tassujaan.

Teimme siis niin, että minä istuin edelleen sen kanssa makuupussissa lähes lähtöhetkeen asti. Sain aamupalan makuupussiin tarjoiltuna ja mikäs sen parempi!

Ulla sanoikin, että eiköhän se joskus ole minunkin vuoro istua vaan ja olla passattavana. Tottahan se on, että kun useimmiten olen valokuvaajien matkassa ja itsellä ei ole kameraa mukana ollenkaan, tehköön jokainen sitä, mitä aamusella ehtii ja minä usein ehdin keitellä vettä ja kahvia.

Mikäpäs siinä oli, istua porontaljan päällä, kahden makuupussin sisällä, kun pikkukoira vielä hohkaa lämpöä. Oikein mukava aamupala oli!

Takaisin kävellessä Heikki meni edeltä laittamaan auton lämmityksen päälle, minä makuupussista käsin pakkasin meidän kaikki muut kamppeet ja viimeiseksi tuon makuupussin, josta kömpi iloinen pieni koira. Eihän se polulla enää halunnut kipittää, joten kainaloon oli otettava, takatassut rukkaseen. Perillä kuitenkin odotti suht lämmin auto ja penkinlämmitin, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.

Mitä ensi kerralla toisin?

Vaikka koirat pärjäävätkin suht hyvin kovallakin pakkasella, on helpompaa kaikkien kannalta, jos ne jätetään kotiin tai hoitoon. Tai sitten voi valmiiksi asennoitua katselemaan maisemaa makuupussista käsin koira sylissä (kuten olin tälle retkelle tehnytkin).

Halvat pilkkisaappaat jäätyvät outoihin asentoihin ollessaan kiinni rinkassa noinkin lyhyen matkan. Niiden tilalle voisi keksiä kätevämmät jalkineet.

Jonkinlaiset töppöset olisi kiva olla jalassa makuupussissakin, jolloin pieni varpaiden palelukin olisi historiaa.

Korkit todettiin hieman hankaliksi termoksissa ja juomavesipulloissa. Ei keksitty ratkaisua tähän, mutta kaikki pullot ja purnukat saatiin auki joko lämmittämällä makuupussissa tai kaatamalla lämmintä vettä korkin päälle.

Pulkka ja jäiset pitkospuut olivat kärsimystä. Pusikko oli liian tiheää vetää pulkkaa polun vieressä. Tavarat pitäisi kiinnittää pulkkaan eli reunoihin on porattava reikiä naruille ja päälle viritettävä suojakangas. Muuten pulkka on hyvä lyhyen retken tavarankuljetusväline.

Jos käyttää kahta makuupussia päällekkäin, olisi käytännöllistä, että vetoketjut olisivat samalla sivulla. Toki voi tehdä valinnan paremman hupun mukaan ja kääntää toisen pussin hupun sivuun. Nuo minun makuupussit vain olisivat niin sopivan kokoisia pitää ”oikeinpäin”, huput menevät pään ympärillekin niin sievästi.

Polttopuiden mukaan otettava määrä on helpompi arvioida nyt kun kerran on oltu. Halusimme omat rutikuivat puut mukaan, vaikka tiesimme Nyrölässä olevan kyläyhdistyksen puitakin ja perillä huomasimme seinustan olevan täynnä valmiiksi tehtyjä puita. Jätimme omankin säkin sinne, turha sitä on ees taas kantaa.

Äkkiseltään en muuta korjattavaa keksi, paikka on tuttu ja ihana, muistissa myös kesältä.

//Anne

8 thoughts on “Pakkasrajalla Nyrölässä

Add yours

  1. Kyllä kovalla pakkasella retkeilyssä on tunnelmaa. Ehdottomasti kannattaa lähteä -30:ssa retkelle, jos varusteet vain riittävät. Itse en ole nukkunut ulkona -3 asteen pakkasta kylmemmällä, ja silloinkin makuupussini veteli äärirajoillaan (comf -1), mutta yhdistin pussini kaverin kanssa, joten meillä oli kahden ruumiin lämpö samassa tilassa, eikä paleltanut. Mutta yhtään kylmemmällä en voi nukkua ulkona ennen kuin voitan lotossa ja pääsen ostamaan talvimakuupussin. 😀

    Itsekin usein hytisen kylmillä ilmoilla hetken heti makuupussiin mentyäni (vaikka olisin kuinka jumppaillut ensin), mutta tovin hytistyäni yleensä ihan huomaan, miten makuupussi ikään kuin ”käynnistyy”, eli kun olen ollut siellä noin vartin, oma ruumiinlämpöni on lämmittänyt pussin sisätilan ja alkaa yhtäkkiä tulla lämmin kuin joku olisi säätänyt lämmityksen täysille. 😀

    Liked by 1 henkilö

    1. Lottovoitto olisi kyllä tarpeen, niin voisi valita varusteet retken mukaan eikä retkiä varusteiden mukaan. Minulla eilen ylittyi tärkeä raja, kun sain postissa käytetyn teltan, jonka myötä minulla mahtuu kaikki nukkumiskamppeet rinkan sisälle, kun mennään enintään kymmenessä pakkasasteessa. Pieni voitontanssi sille!

      Tykkää

  2. Upea reissu teillä – ja varsinkin sulla ja Möykyllä.
    Uskomattoman hienosti Möykky malttaa olla paikoillaan. Meillä sen verran vilkasta tuo Tassuväki, ettei laavuöistä voi edes uneksia. Teltassa oltava aina niiden kanssa.
    Hienoa, että varusteet pelasivat niin kuin piti.

    Liked by 1 henkilö

  3. Moikka. Kivalta vaikutti teidän retki. Itse haaveilen koirasta jonka voisin ottaa reissuille mukaan. Makuupusseista sen verran että en omista varsinaista super lämmintä makuupussia. Mulla on kovilla keleillä kaksi 3vuodenajan pussia päällekkäin. Hyvin nukkuu vielä -36 pakkasessa ja kyseiset pussit on käytössä ympäri vuoden. Talvipussit kalliita ja niitä tarvii vaan muutaman yön vuodessa joten…
    Mulla on untuva täytteiset tossut joskus villasukkien sijaan jalassa. Ostin ne Jysk.istä. Ei ne kai retkeilyyn ole tarkoitettu mutta toimii hyvin ja oli edulliset. Talvisin voi autiotuvissa sisällä kulkea niillä koska niissä on nahkapohjat. Edellis ja viime talvena nukuin ulkona lähes joka yö uudesta vuodesta pääsiäiseen joten pakkasyöt on tullu tutuiksi. Vuosituhannen vaihteessa ennätykseni oli -42 astetta yöpyessä taivasalla.

    Liked by 1 henkilö

    1. 42 astetta pakkasta on tosi hurja! Kahden päällekkäisen makuupussin tekniikkahan meilläkin ja jotkut ei laske tuota comfort -10 ollenkaan talvimakuupussiksi. Minusta sillä pärjää jo aika pitkälle.

      Koirasta on omat ilot ja harmit, mutta poiskaan en antaisi!

      Meidän kaverilla Ullalla oli tuollaiset tossut mukana ja ne on aivan loistavat. Aina ei tarvii ostaa kalleinta brändiä!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Powered by WordPress.com.

Ylös ↑

Matkailuakatemia

Päättyneen Suomat-akatemian ja nykyisen YritysLab-hankkeen yhteinen sivusto. Hankkeissa mukana laaja verkosto Suomen koulutusorganisaatioita.

Pipo silmillä

Lumeen rakastunut seikkailija

Reppu ja reissumies

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

LUONTOHAASTE

Tartu haasteeseen ja lähde kanssamme seikkailulle Suomen luontoon!

Lähierä™

Luonto on lähellä

Paula's photo

Photos and about photography in Jyväskylä

A Blog About Adventure

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

An Englishman in Finland: Blog

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Metsän suloisin paikka - Skogens ljuvligaste plats

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Pilkunviilaaja(ko)rento

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Yhteiskuntakriittinen puolue

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Elämäntapana Elämä

Kiivetään vuorille, juostaan alas, matkustetaan maailman ääriin.

Daphnion

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Tassut trailille

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Travellover

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Likely Gone Hiking

Moments from near and far

Polku

Outdoor Life Above the Arctic Circle

Reppu ja Reissumies Backpacker's Backpack

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Putkiaivomies ~ luonto kutsuu.

Retkeilyblogi suurella sydämellä.

Sinisen repun kirous

Hyvin pitkälti retkeilyä, ulkoilua, luontoaiheita, kaikenlaista näpertelyä ja kokeilua - ja joskus jotain muutakin!

Backroad Balkans

Never Stop Exploring

Reppuretkiä

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

huippuretki.fi

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

Naisretkeilyn koko kuva

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

TIMOANTTALAINEN.COM

retkihetkiä arjen seassa nautittavaksi

KEAN RETKI

Kaupunkilaisneito etsii luontoaan

%d bloggers like this: