Puhdas omatunto on paras päänalunen

Miten sinua yöllä nukuttaa omassa sängyssäsi? Entäs kun makaat tähtitaivaan alla, kuuntelet susien askelia ja karhun nuuskutusta?

Minä olen lievästi sanottuna huono nukkumaan. Omassa sängyssä ja alkuun myös teltassa, laavulla ja riippumatossa. Syksyn yöpymiset ulkosalla kuitenkin vaikuttivat ilahduttavan nopeasti uneni laatuun eikä varusteilla ollut suinkaan pienin vaikutus viihtyvyyteen.

Tässä kuitenkin yleisimpiä ulkona nukkumisen ongelmia, joista olen kärsinyt.

Äänet

Pienikin tuulenvire kuulostaa eläinten askelilta ja tiedättekö, kuinka monta kertaa olen ajatellut, että rapina pään kohdalla on varmasti hiiri, joka kohta puree minua nenästä, kun se onkin oikeasti oman makuupussini tarranauha.

Ratkaisu: korvatulpat, äänikirjan soittaminen korvakuulokkeista, totuttelu.

Tässä varmasti paras vaihtoehto on vain nukkua paljon ulkona, sillä pikkuhiljaa äänet lakkaavat häiritsemästä. Sitä paitsi, jos susi haluaisi syödä minut, se varmasti yllättäisi minut, eikä kolistelisi tullessaan.

Kylmyys

Tunnen ahterissani jäätymistä siinä leveimmällä kohdalla molemmilla sivuilla ja mietin, kuinka monta tuntia on vielä aamuun.  Varpaita ei palele, mutta minua yleisesti palelee.

Näin oli asiat, kun yritin sitkeästi pärjätä ensin hommatuilla kamppeilla.

Makuupussi oli ensin surkea ja sitten aivan liian suuri. Surkea meni koiralle autopediksi ja liian suuri meni Heikille, jolla se olikin parempi valinta.

Ratkaisu: Minä hankin itselleni uuden makuupussin.

Sen jälkeen, kun otin uuden makuupussin käyttöön, on ollut pääasiassa kylmiä, mutta erinomaisia öitä: opintoretkellä aamulla oli melkein pakkasta, toisella opintoretkellä puolijoukkueteltassa ei pidetty tulta koko yötä ja laavulla ja Häähnintuvalla Outdoor Siskojen kanssa oli rapsakka pakkanen.

Sen olen huomannut, että jonkinlainen kuolasuojus olisi tarpeen. Lämmin hengitysilma nenästä osuu makuupussiin ja/tai teltan seinään ja tekee siihen märän läntin. En tiedä, olenko ainoa ongelmainen, mutta suun kautta en voi koko yötä hengittää, siitä seuraa kauhea kuorsaus ja kurkkukipu.

Epämukavuus

Maa tai laavu on kova lähes missä vain ulkona nukkuessa. Selkä jumii, ei saa kunnollista asentoa, kädet puutuvat.

Ratkaisu: Suosittelen ilmatäytteisiä makuualustoja ja tuplasysteemiä: alle solumuovia ja ylle ilmatäytteinen, joko puhallettava tai itsestääntäyttyvä. Tyyny on kiva olla!

Itsestääntäyttyvät alustat muuten hyytyvät kylmässä. Luulin oman kesäalusen olevan rikki, kun se ei suhissut yhtään täyttymisääntä avatessani venttiilin. Kotona, sisätiloissa se taas täyttyi ongelmitta.

Puhallettavat aluset kannattaa puhaltaa pumpun kanssa, koska hengitysilman kosteus pilaa ne, sisälle kulkeutuu kosteutta, joka jäätyy ja myös ajan kanssa homehtuu. Itselläni on Expedin makuualusta ja siihen sellainen pussi, jolla kauhotaan ilmaa ja pistetään pussin suu suppuun, sitten venttiili patjaan kiinni ja puristellaan ilma patjaan, toistetaan kolmesti. Näyttää hullulta, tiedän, mutta toimii myös tyynynä ja vedenkestävänä säilytyspussina eikä lopu patterit.

Pimeys

Jos nyt äänistä on päästy yli, niin entä se pimeys? Näen varmasti kiiluvat silmät tuossa ihan nuotion valon reunassa!

Ratkaisu: sammuta valot.

Ilman otsalamppua, lyhtyä ja nuotiota pimeys väistyy, silmät sopeutuvat ja näet yleensä aivan riittävästi, ellei nyt ole ihan sysisynkkä yö. Jos on yhtään lunta, ei ole pimeää. Kesällä Suomessa ei ole oikein pimeää ollenkaan.

Kyllä se silti vähän pelottaa enkä minä oikeastaan juuri yksin retkeilekään, vaan enimmäkseen seurassa. Itselläni on pimeän kammo kuitenkin hiipumassa kovaa kyytiä.

Millaiset asiat sinua estävät nukkumasta yötä ulkona? Haluaisitko kuitenkin kokeilla?

//Anne

2 Replies to “Puhdas omatunto on paras päänalunen”

  1. Itse pelkään ulkona nukkuessani lähinnä tuulta. Jos en ole seurannut sääennustetta silmä kovana, enkä ole ihan varma siitä, ettei mikään yllärimyrsky voi yhtäkkiä iskeä, saatan maata valveilla tuntikausia kuunnellen puiden huminaa, aaltojen pauhua tai telttakankaiden lepatusta ja miettien, onko tuuli yltymässä ja mitäköhän sitten käy, jos se yltyy oikein hurjaksi… Siihen onneksi auttaa yleensä asian mainitseminen ääneen retkikaverille, joka ehkä nauraa ja sanoo, että älä höpsi (tai tiuskaisee vihaisena, että pää kiinni, kun olen häirinnyt yöunia), tai sitten melatoniinipilleri ottaminen, mikä ylipäätään auttaa nukahtamaan vaikeissa paikoissa.

    Yleensä nukun kyllä ylipäätään ulkona teltassa paremmin kuin kotona. Pelkään pimeääkin vain suljetuissa sisätiloissa, en pahemmin ollenkaan ulkona luonnossa. Ehkä juuri siksi, että siellä harvemmin on ihan säkkipimeää, kunhan silmä vain tottuu hämärään. Lisäksi selkäni tykkää suhteellisen kovalla alustalla nukkumisesta paljon enemmän kuin tyypillisesti vähän turhan pehmeistä sängyistä. Samaten niskani voi hyvin, kun teen tyynyn pelkästä takista tai vaihtovaatepussista. (En tiedä, miksi ylipäätään yritän nukkua sängyssä kotona. Jos vaan heittäisin retkipatjan lattialle ja takin pään alle, valittaisin varmaan puolet vähemmän selkäkipua ja päänsärkyä. Se vaan tuntuu niin absurdilta, joten toistaiseksi olen vain vaihtanut sänkyyni kovimman mahdollisen patjan ja ohuimman tyynyn.) 😀

    Liked by 1 henkilö

    1. Tuulta! Voi sinua, tämä oli ihan uusi juttu. Minulla on tavallaan sama, koska tuuli tekee enemmän ääntä kuunneltavaksi.

      Ja tuo kova alusta: itsekään en pidä pehmeistä sängyistä, selkä on ihan mutkalla niissä. Sen sijaan riippumatto on mukavista mukavin, ja laavu hyvänä kakkosena.

      Ajattele sitä tilansäästöä, kun makuuhuoneesta otetaan sänky pois ja tilalle levitetään iltaisin retkipatja! 😃😃

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s