Ensimmäinen tunturini

Ounastuntureiden puoli on yleisesti vähän tuntemattomampaa seutua päivämatkalaisten käydessä usein Pallaksen puolella Hetta-Pallas-reittiä. Pyhäkero kuitenkin aloittaa virallisen vaellusreitin nousut ja laskut.

Meille Pyhäkero on ensimmäinen kosketuspinta tunturiin. Kesäkuun alussa olimme Pyhäkeron autiotuvan jälkeen vaikuttuneita tästä pitkästä ylämäestä, maisemista ja myös pitkästä alamäestä ja tunsimme nähneemme jo paljon enemmän kuin olimme odottaneetkaan, kun saavuimme Sioskurun tuvalle yöpymään.

Vapaaehtoistyöjaksollamme meillä oli iltaisin aikaa, mutta tiistaina satoi ja kävimme vain pienellä lenkillä, sen sijaan keskiviikoksi tuli kuiva päivä, meillä oli virtaa ja lähdimme Pyhäkeron huipulle asti.

Maasto oli märkää, koska oli satanut kaatamalla pari päivää. Meidän Pyhäkerollamme kuitenkin paistaa aina aurinko: niin kesäkuun vaelluksella kuin tälläkin käynnillä.

Tunturissa pitää muistaa katsoa välillä taaksekin, koska puolet nähtävyyksistä on aina selän takana.

Pyhäkerolla on kaksi huippua, joista pohjoisemmalla näkee Hettaan saakka. Huippujen välissä on Pyhäjärvi, joka loistaakin sinisenä näissä kuvissamme. Olimme vapaaehtoistyössä juuri ennen ruskan alkamista, joten värimaailma on kesäinen.

Vaikka matka Pyhäkeron kahvilalta huipulle ja takaisin taitaa olla vain noin 8 kilometriä, otimme silti eväät mukaan. Mikäs niitä oli nauttiessa, ensin voileipää huippujen välisessä satulassa nuotiopaikalla, sitten vähän suklaata jälkkäriksi huipulla ja takaisin tullessa loput leivät puun mutkassa istuessa.

Koirakin jaksoi hyvin, ei tarvinnut kantaa, varsinkaan sen jälkeen kun yksi poro juoksi polun poikki ja se oli kaupunkilaiskoirasta aika jännää. Toki koira on kiinni hihnassa koko ajan eikä päässyt lähentelemään poroa, mutta nauratti se, miten korvat olivat loppumatkan kahvilalle ihan eri asennossa kuin ennen poron kohtaamista.

Itse poikkesimme polulta vain tuota puuta katsomaan, mutta olipa joku porukka laittanut telttansa rinteeseen samoilla kohdilla. Tämä lienee kiellettyä, sillä ainakin kansallispuiston säännöissä lukee, että telttailu on sallittua vain autio- ja varaustupien yhteydessä, ei muualla virkistysvyöhykkeellä.

Illalla palattuamme tuvalle keittelimme vielä iltateet ja sitten ryömimme telttaamme kahvilan viereen. Meidänkin telttapaikka oli vielä tuona yönä erikoinen, mutta olimme saaneet siihen luvan. Seuraavaksi yöksi menimmekin jo kuivahtaneelle teltta-alueelle autiotuvan huoltorakennusten taakse.

//Anne

Elo-syyskuussa 2016 olimme vapaaehtoistyössä Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa maalaamassa rakenteita ensin Pyhäkeron autiotuvan kahvilarakennuksella ja sitten Pallaskodan ympäristössä. Kaikki juttumme vapaaehtoistyöjaksolta löytyvät tunnisteen Väärti alta eli tästä linkistä.

Lähdimme Pallas-Yllästunturin kansallispuiston väärtihommiin taas kesäkuussa 2017, tällä kertaa Pallasjärven rannoille aitoja korjaamaan, siivousluutaa heiluttamaan ja Ounastunturin maastotallennuksia eli valokuvaushommia tekemään. Pohjoisen murteessa väärti = ystävä.

Aiempi Hetta-Pallas-vaelluksemme kesäkuulta 2016 löytyy tunnisteen Hetta-Pallas alta eli täältä.

 

 

 

 

 

 

 

One Reply to “Ensimmäinen tunturini”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s