Kansallispuiston väärti, osa 2

Toisena päivänä joimme taas oikein paljon kahvia ja aloitimme maalausurakan.

Toka päivä tositoimissa

Vähän vaan oli kosteaa rankkasateen jäljiltä, kun heräsimme Hetasta majoituspaikkamme pihalla olevasta teltasta. Laitoimme märät kamppeet pakettiin, ne ehtisi päivän mittaan kuivattaa talkoopaikassamme eli Pyhäkeron autiotuvan kahvilalla.

Ajoimme aamukahville luontokeskukselle. Siellä oli joku myyntimieskin käymässä, joka jutteli paljon ja ei ollenkaan asiaa, mutta lysti oli häntä kuunnella. Hän haukkui meidät tyhjänkävelijöiksi, sillä onhan se kummallista, että ihmiset menevät tunturiin huvinpäiten.

Satu luontokeskukselta korjasi, että me emme menekään nyt huvinpäiten, vaan maalaushommiin.

Luontokeskukselta oli melkein tunnin matka Pyhäkeron autiotuvalle. Ensin ajoimme portista metsäautotielle, joka ei ollut mikään rallipätkä eikä meidän auto ole maastoauto. Parkkipaikalta oli vielä puolentoista kilometrin matka pitkin kurapolkua. Jos ette mene veneellä Ounasjärven yli, tämä on yksi niistä paikoista, mistä Hetta-Pallas-reitille mennään, mutta pitkä matka on kävellä tieltä, me saimme jälleen poikkeuksellisesti ajaa parkkiin asti.

Meitä jännitti edessä oleva työ, tosin ihan kivalla tavalla.

 

Vettä sataa, mitäs nyt tehdään?

Maalausurakka oli alussa ja vettä satoi koko päivän. Lomailuksi eka maalauspäivä ei kuitenkaan mennyt. Maalasimme kaikki kohdat, joita sade ei kastele, eli esimerkiksi kuistin. Maali oli Uulaa, kuin vettä ennemmin kuin totuttua jämäkkää maalia, mutta tosi helppoa maalattavaa. Meidän kanssa maalaamassa olivat Risto ja Sauli, jotka huolehtivat meille telineet oikeille paikoille ja he olivat tuoneet maalit perille mönkijällä. He myös keittivät meille kahvia ja toivat eväitä päiväksi, iltaa varten meillä oli omia ruokia mukana.

Päivän mittaan ehdimme seurailla hieman ympäröivää luontoa. Jo ensimmäisenä päivänä Pyhäkeron autiotuvan pihapiirin kuukkelit lennähtelivät melkein kämmenelle varastelemaan voileipiä. Nuo linnut ovat kauniita kuin mitkä ja erittäin tuttavallisia.

Ensimmäisenä päivänä maalasimme niin ahkerasti, että illalla laiskotti vain. Ajattelimme ensin nukkua tuvassa, kun sade vain jatkui. Päiväunien jälkeen keksimme laittaa teltan kahvion kuistille. Siinä oli suojaa sateelta ja märältä maalta, piha kun oli yhtä liejua monen päivän sateen jälkeen.

Illalla vielä nukkumaan mennessä ihastelimme vesisateessa meitä tarkkailevia kuukkeleita ja puhuimme siitä, miten tämä oli niin hyvä idea: lähteä vapaaehtoiseksi. Kansallispuistosta ja paikasta tulee ihan eri tavalla oma ja rakas, kun siellä viettää monta päivää ja tekee huoltotöitä.

//Anne

Elo-syyskuussa 2016 olimme vapaaehtoistyössä Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa maalaamassa rakenteita ensin Pyhäkeron autiotuvan kahvilarakennuksella ja sitten Pallaskodan ympäristössä. Kaikki juttumme vapaaehtoistyöjaksolta löytyvät tunnisteen Väärti alta eli tästä linkistä.

Lähdimme Pallas-Yllästunturin kansallispuiston väärtihommiin taas kesäkuussa 2017, tällä kertaa Pallasjärven rannoille aitoja korjaamaan, siivousluutaa heiluttamaan ja Ounastunturin maastotallennuksia eli valokuvaushommia tekemään. Pohjoisen murteessa väärti = ystävä.

Aiempi Hetta-Pallas-vaelluksemme kesäkuulta 2016 löytyy tunnisteen Hetta-Pallas alta eli täältä.

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s