Ammattiretkeilijä vai retkeilyn personal trainer

Kuten jossain aiemmassa kirjoituksessani mainitsin, minusta tulee isona erä- ja luonto-opas. Opinnot ovat monimuoto-opintoja työn ohessa, ja toisin kuin moni luulee, en suinkaan ole jättämässä mielenkiintoista työpaikkaani, vaan haen vahvistusta tälle vapaa-ajan harrastukselleni tehdäkseni tästä sivutyön, eli siis tämän rakkaan Rinkkaputki-blogin kehitystyö ja oheistuotteet vilisevät jo päässäni.

Toivon, että te lukijat hyödytte kaikesta minun oppimastani, kun kirjoitan jatkossa enemmän tiedon kuin kokemuksen pohjalta.

Pyhä-Häkki

Mitä mielleyhtymiä eräopas herättää ja miksi käytän mieluummin termejä ammattiretkeilijä tai retkeilyn personal trainer?

Itselleni erä- ja luonto-opas on hienolta kuulostava ammatti, joka herättää mielikuvan reippaasta ulkoilmaihmisestä puhumassa kellon käyttämisestä kompassina pienelle joukolle innokkaita rinkkaselkäisiä asiakkaita ja johdattamassa heitä turvallisesti seikkailuihin kansallispuistossa tai erämaassa. Tämä johtunee tuntemistani eräoppaista.

Kaikille sana ei kuitenkaan ole myönteinen.

Samana päivänä, kun kirjeen kotiini sain kouluun hyväksymisestä, sain kuulla kahdeltakin eri ihmiseltä, miten Keski-Suomessa on koulutettu eräoppaita pahimman työttömyyden aikaan ihan hirveitä määriä ja työpaikkoja ei kuitenkaan ole ollut kuin Lapissa.

Nekin työt ovat turistien orja-palvelijan hommia ja työajat mahdottomia, palkka pieni.

Nämä eräoppaat kaiketi vieläkin odottavat työtarjouksia, mutta mielestäni kuva reppanoista koulutuspaikkamäärien uhreista on huono, ihmiset kun opiskelevat eri taitoja ja joko hyödyntävät niitä tai eivät hyödynnä niitä työelämässä, jos pääsevät työelämään.

En minäkään enää taita mitään, vaikka olen media-assistentti ammatiltani, vaan kirjaan vikatikettejä.

Työroolissani en voi myöskään kokkailla nuotiolla, vaikka tässä välillä valmistuisin eräoppaaksi.

Silti työnantaja epäsuorasti hyötyy minun opiskeluissa saamistani taidoista, innostuksestani ja elämänhalustani, toisin kuin monen sellaisen, joka vain haaveilee, että saisi tehdä mitä huvittaa, ilman että edes miettii, mitä huvittaisi tehdä ja painaa leuan rintaan huokaisten: emmävoi.

Lisäksi, jos työnantaja ei joskus enää minua tarvitsisikaan, minulla olisi valmiina jonkinlainen osaaminen ja intohimo, johon voisin hypätä.

Sana eräopas on noiden männävuosien aikaa pistetty lyttyyn, mutta sen sijaan olen huomannut muutaman käyttävän kuvauksissa ammatistaan kuvausta ammattiretkeilijä. Itse möläytin tuon retkeilyn personal trainer kaverille, joka kertoi sen heti _lehtihaastattelussa_ ammatikseen (jotkut eräoppaat ovat myös julkimoita eli nuorison nykyinen toiveammatti sekin ;)). En usko keksineeni sitä ensimmäisenä, mutta sitähän esimerkiksi retkeilykurssien vetäminen on: valmentamista metsäolosuhteisiin.

Muokkaus 27.9.2016: Lisäys mieheltäni, hän oli kääntänyt eräoppaan ja pt:n outdoor life coach. Aika hyvä nimike, vai mitä?

Kuka maksaa lähteäkseen kanssani metsään?

Eräopas voi joutua itse tekemään oman työpaikkansa ja etsimään murusia maailmalta. Piirileikit ja maalaisolympialaiset tykyporukoille eivät ole tätä päivää, vaan elanto tulee vahvempien vaikkakin oikeasti yksinkertaisempien elämysten järjestämisestä, ihmisten innostamisesta ja retkeilytaitojen opettamisesta.

Yhteistyötä kannattaa tehdä niin sosiaali- ja terveyspuolen kuin liike-elämänkin kanssa.

On olemassa ihmisiä, jotka maksavat järjestetyistä retkistä, mutta on paljon enemmän tahoja, jotka maksavat siitä, että heidän työntekijät/ asiakkaat/ potilaat pääsevät veloituksetta tai nimellisellä korvauksella järjestetylle retkelle.

Palkkatulo voi koostua osin myös kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta. Joku duunipaikka voi olla ihan muuta ammatillisesti kuin samoilua, mutta jos esimerkiksi tuotetta myydään retkeilijöille, on suunnittelijalla tai myyjällä hyvä olla retkeilyosaamista.

Eräoppaalla eli ammattiretkeilijällä on sama homma edessä kuin muillakin: itsensä brändääminen.

En tiedä, olisiko kukaan enää turvassa siltä, että oma näkyvyys on oltava kunnossa. Markkinoinnin voima on mahtava, mutta onneksi markkinoinnin keinot ovat nyt lähempänä, helpompia ja edullisempia kuin koskaan. Lisäksi hyvä työ kantaa hedelmää somessakin: asiakkaat jakavat kokemuksensa ja kun Google-haku alkaa tuoda kehuja, kynnys lähestyä madaltuu huomattavasti.

Millainen eräopas minusta sitten tulee?

Huomaan joutuneeni puolustamaan valintaani, mutta ei se mitään, minähän tiedän, mitä aion opeillani tehdä.

Ammattilaisena ideani on olla retkeilyn personal trainer ja samalla jonkinlainen matalan kynnyksen retkien toteuttaja.

Sellainen, joka voi viedä metsään nekin, jotka eivät uskalla tai osaa.

Työmahdollisuudet löytyvät eri työnantajilta (yhdistykset, yritykset, kunnat, yksityiset ihmiset), eivätkä varmastikaan kokopäiväisesti mistään yhdestä lähteestä. Vedän eli lempeästi houkuttelen ja työnnän eli kannustan ihmisiä uskaltautumaan ulos.

Blogi tulee saamaan hurjasti uutta sisältöä uusista kokemuksista ja opeista ja toivoakseni se houkuttelee monenlaista lukijaa. Tällä kirjoittelulla, olkoon vielä vaikka kuinka vaatimaton harrastus, voi olla joskus myös ammatillista merkitystä nykyisessä työssä tai jossain muussa hommassa.

Kirjoittaessani tätä olen juuri kotiutunut uuden perheeni parista, opiskeluperheen, johon mahtui nuorta ja vanhaa, retkitaitoista tai jonkin muun asian taitajaa. Pääni oikein surisee kaikista hyvistä jutuista.

Se brändääminen vielä. Sen mä olen unohtanut aivan täysin. Olenko mä nyt sitten kirjoittava, somettava vai tatuoitu eräopas?

//Anne

P.S. Työpäivän aikana ja vielä illallakin mietin  tätä, (koska, apua, ette usko, mutta Korpijaakko kommentoi, iik, fanityttöhetkiä ja) koska rinnakkaistodellisuudessamme enkuksi eli Likely Gone Hiking -blogissa rakas mieheni oli kääntänyt minun tulevan ammattini outdoor life coach, kysymättä minulta, kuinka nerokasta!

Aion siis ehkä ollakin outdoor life coach.

Heti kun opin ääntämään sen oikein ja sujuvasti, joka kerta.

 

Haltia

5 Replies to “Ammattiretkeilijä vai retkeilyn personal trainer”

  1. Tosi mielenkiintoinen aihe! Englanninkielisissä blogeissa on ollut aihetta sivuten hyvää kirjoittelua, tosin siellä pohdinnan alla on ollut termi ”adventurer” tai ”explorer”, jollaiseksi monet (varsinkin englantilaiset) itsensä brändäävät.

    Osin siitä keskustelusta ja osin omista pohdinnoistani ammentaen olen tullut siihen tulokseen, että itseään voi ammatillisesti luonnehtia kolmesta eri lähtökohdasta:

    1) tittelilähtöisesti: olet sitä, mitä paperissa lukee
    2) tulolähtöisesti: olet sitä, mistä sinulle maksetaan
    3) työlähtöisesti: olet sitä mitä pääasiassa teet

    Tietysti hyvin harvoin kaikki kolme osuvat yksiin, joten noista voi valita sitten mitä tahtoo. Tittelilähtöisyys ei ole kauhean kuvaavaa vaikkapa ”filosofian maisterin” tai ”diplomi-insinöörin” kohdalla, mutta yleensä ei ”erä- ja luonto-oppaankaan” tapauksessa. Jos työllistää itse itsensä, niin ”yrittäjä” tai ”toimitusjohtaja” tittelin sijaan voi tietysti nimetä itsensä ”ammattiretkeilijäksi”, mutta kuinka suuri osa tuloista tulee retkeilystä? Kuka maksaa jollekin retkeilemisestä? Tuskin kukaan. Yleensä maksetaan jostain muusta: tuotetestauksesta, näkyvyydestä, reittien tai alueen arvioimisesta ja kehittämisestä, jne. Retkeilemään tietysti pääsee, koska se on väline työntekoon, mutta se on ”bonusta”. Samoin jos katsoo työmäärää, niin harva erä- ja luonto-oppaan paperit suorittanut käyttää pääosan työajastaan retkeilyyn. Yleensä siihen sisältyy aikamoinen määrä muutakin: kalustohuoltoa, markkinointia, kirjanpitoa, jne.

    Tuolta pohjalta ”retkeilyn personal trainer” tuntuisi hyvältä nimikkeeltä työlle, jossa asiakas maksaa siitä, että asiakkaille opetetaan retkeilyä ja vedetään retkiä.

    Itse miellän itseni ammatillisesti oppaaksi. Erä- ja luonto-opas ei ole ehkä osuvin nimike, mieluummin vaikka vaellus- ja melontaopas, mutta opas kuitenkin. Työnkuvaan kuuluu reissujen suunnittelu ja toteuttaminen sekä tietysti samalla asiakkaiden opettaminen ja kouluttaminen. Asiakaspalvelutyötä luonnossa. Ja onneksi olen siinä tilanteessa, että luonnossa oleminen kuittaa työajastakin ison osan jos lasketaan tarkkoja tunteja. Miinuksena on sitten se, että tuntipalkka ei ole kauhean kilpailukykyinen. Mutta onneksi edut ovat hyvät. 🙂

    Niin, ja onnea ja menestystä opintoihin! Toivottavasti ovat antoisia!

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos kommentista! Olet oikeassa, mieheni oli muuten kääntänyt retkeilyn personal trainerin vielä outdoor life coach tuonne meidän enkkublogiin (Likely Gone Hiking), joka minusta on kuvaavin koskien omaa tulevaisuudenhaavettani. Melkein muutin aamulla postaustakin mutten enää ehtinyt ja nyt istun jo toimistossa.

      Erittäin hyvää pohdintaa. Eräopas, vaellusopas, nämä on minullekin hyvin positiivisen merkityksen omaavia ja mikä kivointa, ihan suomalaisia nimityksiä. Retkivalmentaja voisi myös toimia, jos opettaa retkeilytaitoja.

      Sinulla on hyvä tilanne, kun kyseessä on jo ammatti. Saatamme muuten tässä opintojeni aikana kohdata, tai sitten muuten, kun piirit on niin pienet. 😉 Minä rimpuilen vielä ajatuksien kanssa, josko sitä joskus jotain oman työn ohessa. Tunnen vielä itseni vähän nössöksi ja tämä blogikin pysyy vasta-alkajan statuksessa vielä pitkään.

      Tykkää

  2. Oho. Jos minua meinaat niin en muista termiä teiltä kuulleeni. Mutta olipas juttu täynnä tuttuja ajatuksia 🙂
    Itse mietin kyllä että kokemuksen kautta syntyy varmuus ohjata muita. Tällä hetkellä koen olevani enemmänkin innostaja kuin eräopas. Parhain palkkani on se, kun ihmiset kiittelevät jälkikäteen hienoista kokemuksista tai inspiroivista luennoista. Kiitoksilla ei toki voi maksaa ruokakaupassa, mutta näillä mennään ainakin toistaiseksi. Melkeinpä äidillistä ylpeyttä tunnen joka kerta, kun vuosi sitten meidän retkeilykurssilla ekaa kertaa ulkona yöpyneet kertovat käyneensä retkillä ja vaelluksilla.
    Itselläni oli suurin tavoite eräoppaana tuoda se koko homma tälle vuosituhannelle ja olen omalla kohdalla mielestäni onnistunut ihan hyvin.

    Liked by 1 henkilö

    1. Moi vaan, paras innostaja! Mä muistan kun juteltiin siinä Kirkkopuistossa, sanoin sulle että sehän olis makeeta olla retkeilyn personal trainer, ja sitten läksitkin johonkin haastatteluun ajelemaan kohti pohjoista ja siinä haastattelussa se olikin. 😂 Sattumaa siis!

      Innostajan rooli on tärkein! Siispä kiitos sinulle toimimisesta meidän ja monen muun innostajana! Olet onnistunut, ilman sua en olisi lähtenyt kouluunkaan.

      Liked by 1 henkilö

  3. Tosi hyvää pohdintaa. ”Retkeilyn personal trainer” on ainakin tosi nykypäivää, ihan muuta kuin aika vanha eräopas-termi. Samaten ”outdoor life coach”, sellaiseksi itsensä brändäämällä erottuisi ainakin joukosta.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s