Kansallispuiston väärti, osa 1

Nyt kerron teille, mitä teimme ja mitä emme tehneet ensimmäisenä talkoopäivänä.

En tiedä, onko se kellekään käynyt vielä selväksi, mutta mehän tosiaan heiluttelimme maalisutia pohjoisessa elo-syyskuussa kaksi viikkoa. Ensimmäisenä päivänä me emme kuitenkaan heilutelleet sutia emmekä mitään muutakaan.

Eka päivä

Maanantaina heräilimme Pallaskodan vierestä teltta-alueelta ja riensimme luontokeskukselle. Meitä vastassa oli vapaaehtoistyökoordinaattori Ritu, joka oli jo sähköposteistaankin päätellen erittäin mukava, välitön ja idearikas ihminen, siis minun makuuni! Hän kysyi ties monennettako kertaa, pärjäämmekö varmasti teltassa yöllä kun on niin kylmäkin. Paikalla olivat myös muut vapaaehtoiset tässä ryhmässä, kaksi muuta pariskuntaa. Yksi henkilö liittyisi mukaan myöhemmin.

Ensin saimme kahvit ja kyllähän se vielä maistui, vaikka olimme juuri keitelleet pannukahvit Trangialla.

Vielä emme tienneet, kuinka mahahaava etenisi kahden viikon aikaan, kun niin paljon joimme kahvia kaikissa paikoissa, jonne menimme.

Kahvin ohessa katsoimme Pallas-Yllästunturin kansallispuiston esittelyvideota, joka oli kyllä tosi hieno, vaikka kuulemma oli jo iänkaikkisen vanha. Videon päivitys tapahtuu lähiaikoina, joten ette välttämättä näe samaa videota, jonka me näimme, mutta se kertoi historiasta ja kansallispuiston tapahtumista ja luonnosta. Maisemat olivat komeat, eihän sille mitään voi, mutta taas oli silmännurkka kosteana, kun muistelin kesäkuista reissuamme Hetasta Pallakseen ja tunsin herkkyyttä siitä, miten Suomessa on uskomattomia maisemia.

Video loppui ja minä siinä kyyneliä salavaivihkaa pyyhin, kun Ritu tuli jo sopimusten ja talkoolaisliivien sekä kahvipakettien kera. Saimme siis kassillisen tavaraa, esimerkiksi kansallispuiston kartan ja esitteitä. Ja sitä kahvia! Allekirjoitimme sopimukset, meillähän oli vakuutus talkootyöläisenä voimassa, kun tuolla heiluimme. Juttelimme tulevista töistämme ja käytännön asioista.

Meille oli varattu pientä ohjelmaa, kävimme perinteikkäässä Pallas-hotellissa esittelykierroksella (kerromme tästä lisää myöhemmin) ja söimme siellä maukasta lohikeittoa.

Lohisopan jälkeen talkoolaiset jaettiin omiin kohteisiin: yhdet Ylläkselle, toiset jäivät Pallasjärvelle ja me lähdimme Hettaan. Olin innoissani: pääsisin pian taas Pyhäkeron autiotuvalle, josta Hetta-Pallas-vaelluksellamme oli muistikuva vain puolen tunnin stopista.

Ajelimme Hettaan kansallispuiston itäpuolelta eli tunturien tietä pitkin. Maisemat oli mahtavat, mutta ajattelimme menevän iltaan asti, jos pysähtelisimme joka paikassa ottamassa kuvia, joten posottelimme melko suoraan Hettaan ja majoituksemme pihaan. Siellä meitä vastassa oli pomomme Risto, joka sanoikin, ettei tänään ehdittäisi edes aloittaa, joten voimme ottaa rennosti koko loppupäivän. Kello oli puoli kaksi iltapäivällä, mutta kävi ilmi, että kohteeseemme ajetaan niin kiertotietä, että automatkassa menee yli puoli tuntia, ja sen jälkeen vielä pitää kävellä 1,5 kilometriä autiotuvalle, joten tehtiinkin niin, että lähtisimme seuraavana aamuna.

Me siis lykkäsimme teltan pihaan, tutustuimme pihapiiriin ja läksimme katselemaan kylää. Menimme ensin luontokeskukselle tutustumaan näyttelyihin ja juttelemaan luontoneuvojien kanssa, ja niinhän siinä kävi, että ennen kuin oli mitään tehty niistä omistakaan talkoohommista, lupauduimme linnunpönttötalkoisiin Väärtipäiville lauantaina. Kiitti vaan, Satu luontokeskukselta! 🙂

Kävimme kaupassa, pakkailimme vielä kerran rinkkoja uudelleen ja teimme blogin some-juttuja (ja yritimme kysellä kahviseuraa illaksi Hettaan) ja vähän jo jännitti, mitä se oikea talkootyö sitten olisi, kun tämä päivä oli niin lunki.

Kieltämättä tuli olo, että olemmeko enemmän vastuksina kuin apuna, mutta funtsailimme että jonkinlaista imagotyötähän tämä talkoolaisuus on myös ja sitä oli tehty koko päivä!

Kerron teille lähiaikoina lisää, miten viikko jatkui ja mitä meillä on vielä edessäpäin, mutta mielestäni eka päivä osoitti, että meitä kohdeltiin kuin kukkaa kämmenellä ja esiteltiin paikkoja ja tutustuttiin uusiin ihmisiin eka päivänä, kuten missä tahansa uudella työmaalla. Talkootyötä ehtisi kyllä vielä tehdä, olihan edessä kaksi viikkoa.

//Anne

Elo-syyskuussa 2016 olimme vapaaehtoistyössä Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa maalaamassa rakenteita ensin Pyhäkeron autiotuvan kahvilarakennuksella ja sitten Pallaskodan ympäristössä. Kaikki juttumme vapaaehtoistyöjaksolta löytyvät tunnisteen Väärti alta eli tästä linkistä.

Lähdimme Pallas-Yllästunturin kansallispuiston väärtihommiin taas kesäkuussa 2017, tällä kertaa Pallasjärven rannoille aitoja korjaamaan, siivousluutaa heiluttamaan ja Ounastunturin maastotallennuksia eli valokuvaushommia tekemään. Pohjoisen murteessa väärti = ystävä.

Aiempi Hetta-Pallas-vaelluksemme kesäkuulta 2016 löytyy tunnisteen Hetta-Pallas alta eli täältä.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s